Ministeriön ilvesmääräys - lupia lisätään erityisesti porovahinkojen estämiseksi
Maa- ja metsätalousministeriö on antanut ilvesmääräyksen, jossa suurin sallittu saalismäärä on 214 ilvestä. Suomen ilveskannan hoitosuunnitelman mukaisesti pyyntilupia kohdennetaan erityisesti porovahinkoja aiheuttaviin ilveksiin. Lausuntokierroksella ollut määräys ei muuttunut lausuntokierroksen johdosta muuten kuin poronhoitoalueen luvissa, jossa kannanhoidollisia lupia muutettiin vahinkoperusteisiksi luviksi. Muualla Suomessa lupamäärä pidettiin edelleen kestävän verotuksen puitteissa. Päätös vähentää poronhoitoalueen ilveskantaa on sekin hoitosuunnitelman mukaista, koska tavoitteena ei ole lisätä poronhoitoalueen ilveskantaa. Poronhoitoalueella tavoitteena on turvata ilvesten liikkuminen Skandinavian ja Venäjän välillä. Liikkuminen onnistuu vaivattomasti kevään ja kesän aikana jolloin ilveksen metsästys ei käytännössä onnistu sulan maan takia edes vahinkojen estämiseksi.
Nyt annettu määräys ylittää reilusti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvioiman kestävän verotuksen poronhoitoalueen osalta, koska ilveksien aiheuttamat porovahingot ovat lisääntyneet voimakkaasti kuluneena vuonna. Ministeriö arvioi, että lupamäärän suuruudesta huolimatta Pohjois-Suomen riistanhoitopiirien saamaa kiintiötä ei käytetä täysimääräisesti. Runsas kiintiö turvaa kuitenkin porotalouden toimintaa mahdollistamalla riittävän lupien kohdentamisen lyhyiden voimassaoloaikojen ja tiukasti rajattujen pyyntialueiden puitteissa. Määräyksen peruslähtökohta on, että riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilveksien määrä ei ole kiintiö, joka tulisi saavuttaa. Määräyksellä kuitenkin varmistetaan, ettei ilveskannan suotuisan suojelun tason säilyttämistä vaaranneta.
Suomen suurpetopolitiikka nojaa hoitosuunnitelmiin, jotka toimivat työkaluina eri intressien yhteensovittamisessa. Ilvesmääräyksestä lausuntonsa antaneiden tahojen tavoitteet saattavat olla ristiriidassa jonkin hoitosuunnitelman yksittäisen toimenpiteen kanssa. Mikäli ilveksen hoitosuunnitelma aiotaan laittaa kokonaisvaltaisesti täytäntöön, se edellyttää kaikilta osapuolilta aitoa sitoutumista ja siten myös vaikeiden päätösten hyväksymistä. Ilveskannan hoitosuunnitelman saavutukset ja hyödyt ovat nähtävissä vasta tarkasteltaessa kannan kehitystä pidemmällä aikavälillä.
Pohjois-Suomen suuralueen suurin sallittu saalismäärä on 66 ilvestä, Itä-Suomen lupien enimmäismäärä on 97 ilveslupaa ja läntisen Suomen 51. Riistanhoitopiirit voivat myöntää kannanhoidollisia lupia joulukuun alun ja helmikuun lopun väliselle ajalle. Vahinkoperusteisia lupia voidaan myöntää koko metsästysvuoden ajan, joka päättyy heinäkuun lopussa.
Ministeriö arvioi ilvesten tänä vuonna jo aiheuttamien vahinkojen ja vuoden 2007 loppuvuoden tietojen perusteella, että ilveksien tappamia poroja tulee löytymään noin 800 poroa vuoden loppuun mennessä. Määrä tarkoittaa, että ilvesten osalta valtion maksettavaksi tulee noin 500 000 euron vahingonkorvaukset porotaloudelle. Vuonna 2007 ilvekset aiheuttivat porotaloudelle noin 300 000 euron vahingot. Muualla Suomessa ilvesten aiheuttamat vahingot ovat pieniä ja ilvesten metsästys on nimenomaan kannanhoidollista metsästystä, jolla ilveskannan kasvua pyritään rajoittamaan tihentymäalueilla. Ilvesten metsästyksellä tavoitellaan myös tasaisempaa kannantiheyttä sekä lisätään alueellista sietokykyä. Ilveskanta on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja viimeisimmän arvion mukaan Suomessa on vähintään 1485-1560 yksilöä.
Lisätietoa maa- ja metsätalousministeriöstä:
neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 0400 238 505
ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 040 733 6229
