Hirvipolitiikassa tyyntä myrskyn jälkeen
Maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin Keskusjärjestö, riistanhoitopiirit ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat käsitelleet nykyistä hirvitilannetta. Neuvottelussa käytiin läpi syksyn 2008 metsästyksen tulos ja hirvikannan sekä hirvivahinkojen kehitys 2000-luvulla riistanhoitopiireittäin. Neuvotteluissa todettiin, että hirvikanta on lähes koko valtakunnassa asetetuissa tiheystavoitteissa ja sekä liikenne- että metsävahinkojen vähentyminen on jatkunut edelleen. Ainoastaan ns. Lapin kolmiossa, Kainuussa sekä Oulun rannikkoseudulla metsästystä tullaan paikoitellen lisäämään ja muualla maassa tavoitteena on nyt pyrkiä pitämään hirvikanta mahdollisimman vakaana.
Vuosituhannen vaihteessa hirvikanta oli ennätyslukemissa ja metsästystä lisättiin voimakkaasti. Yhteiskunnallinen keskustelu kävi vilkkaana hirvien aiheuttamien vahinkojen kivutessa yli yhteiskunnan sietokynnyksen. Viime vuosien määrätietoisen metsästyksen myötä hirvikanta on asettunut 90-luvun puolivälin tasolle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi, että talvehtiva hirvikanta on 80 000 – 94 000 hirveä. Tämä tarkoittaa noin 2,9 hirveä tuhatta hehtaaria kohden. Valtakunnalliseksi hirvitalousaluekohtaiseksi tiheystavoitteeksi on asetettu 2 – 4 hirveä tuhatta hehtaaria kohti, joten valtakunnallisesti tavoite on saavutettu. Alueellista vaihtelua esiintyy kuitenkin yhä.
Viime vuosien voimakkaan metsästyksen ansiosta hirvien talvikantaa on onnistuttu pudottamaan vuosituhannen vaihteen 150 000 hirven tasosta lähes puoleen eli nykyiseen reiluun 80 000 yksilöön. Viime syksyn hirvisaaliin (57 700 hirveä) jäljiltä hirvikanta on asetetulla tasolla.
Erityisesti hirvikolarit ovat kääntyneet voimakkaaseen laskuun. Vuosituhannen vaihteen jälkeen hirvikolarien määrä on pudonnut lähes puoleen. Liikennemäärien 3 – 4 prosentin vuotuisesta kasvusta huolimatta hirvien aiheuttamat liikennevahingot ovat nyt määrältään jopa alle 90-luvun puolivälin tason. Hirvikolarien määrän kehitys näyttää olevan hyvä indikaattori hirvikannan koon kehityksestä. Kolarien määrä reagoi ilman viivettä hirvikannassa tapahtuviin muutoksiin. Kehitteillä on myös muita nopeasti reagoivia indikaattoreita kuten valmistumassa oleva Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen internetpohjainen havaintotietojen keruujärjestelmä – sorkka-ohjelma – josta tullaan saamaan hirvikannan havaintotieto hirvenmetsästäjiltä reaaliajassa.
Hirvien aiheuttamat metsävahingot vähenivät viime vuodesta. Koska metsävahinkokorvauksia voi hakea kolmen vuoden aikana vahingon toteamisesta, saattaa kahden edellisen vuoden nykyistä tiheämmän hirvikannan aikana syntyneitä vahinkoja kuitenkin vielä tulla korvattavaksi.
Keskusteluissa todettiin, että valtakunnallisesti hirvikannan suuruudessa ei näyttäisi olevan enää erityistä leikkaamistarvetta. Tarkemmat pyyntilupamäärät ja saalistavoitteet täsmentyvät, kun riistanhoitopiirien koordinoimat sidosryhmäneuvottelut on käyty.
Neuvotteluissa käsiteltiin myös muita hirvieläimiä ja varsinkin valkohäntäpeurakannan kasvun pysäyttämiseksi metsästystä on lisätty voimakkaasti. Viime syksyn ja talven valkohäntäpeurasaalis nousi tavoitteiden mukaisesti yli 25 000, joka siis saaliina on uusi ennätys eli noin 3 000 peuraa enemmän kuin viime vuonna. Metsäkaurissaaliin osalta todettiin lievää nousua, mutta näyttää siltä, että ilveskannan voimakas vahvistuminen näkyy selkeimmin juuri metsäkauriskannan kehityksessä.
Lisätietoja:
ylitarkastaja Jussi Laanikari, maa- ja metsätalousministeriö, 040-733 6229
apulaistoiminnanjohtaja Sauli Härkönen, Metsästäjäin Keskusjärjestö, 050-505 5635
tutkija Jyrki Pusenius, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 0400-529 865
