Kohti happamien sulfaattimaiden hallintaa
Maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön yhteistyönä on laadittu ensimmäinen kattava selvitys happamien sulfaattimaiden haittojen vähentämisestä Suomessa. Selvityksen tavoitteena on löytää keinoja, joilla happamien sulfaattimaiden aiheuttamat ympäristöongelmat saadaan mahdollisimman pieniksi. Euroopan suurimmat sulfaattimaaesiintymät ovat Suomessa ja ne ovat keskittyneet Länsi- ja Lounais-Suomeen.
Suomessa viljeltyjen sulfaattimaiden pinta-ala on arvioiden mukaan 50 000 – 336 000 hehtaaria. Merkittävimmät esiintymät ovat Pohjanlahden rannikolla Mynäjoelta Liminganlahdelle ulottuvalla alueella. Happamat sulfaattimaat ovat syntyneet pääosin Litorina-vaiheen aikana yli 4000 vuotta sitten.
Happamia sulfaattimaita pidettiin pitkään pelkästään maataloustuotantoa haittaavana ongelmana. Vasta myöhemmin on todettu, että ne vaikuttavat merkittävästi myös kalatalouteen, vesihuoltoon, metsätalouteen, turvetuotantoon sekä pinta- ja pohjavesien tilaan. Happamista sulfaattimaista kuivatuksen seurauksena liikkeelle lähtevä happamuus- ja metallikuormitus on heikentänyt selvästi läntisen rannikon pintavesien ekologista ja kemiallista tilaa. Näkyvimpänä haittana ovat ajoittain toistuvat kalakuolemat.
Happamat sulfaattimaat eivät aiheuta ympäristöriskejä, jos sulfidikerrokset pysyvät vedellä kyllästyneinä. Jos sulfidikerrokset joutuvat pohjaveden pinnan yläpuolelle, niin happamoituminen on väistämätöntä. Happamien sulfaattimaiden aiheuttamia haittoja voidaan vähentää useilla eri keinoilla. Keinot voidaan jakaa kahteen ryhmään: a) sulfidien hapettumisen estäminen ja vähentäminen, b) muodostuneen happamuuden neutralointi ja laimentaminen. Syntyneiden haittojen korjaaminen on kallista, joten sulfidikerrosten hapettumisen estäminen on ensisijaisen tärkeää.
Happamat sulfaattimaat tulee ottaa huomioon kaikessa maankäytössä ja maankäytön suunnittelun tulee perustua riittävään tietoon happamista sulfaattimaista ja niiden aiheuttamasta riskistä. Uusien toimintojen sijoittumista tulee ohjata niin, että vältetään kuivatustarpeen merkittävä lisääntyminen ongelmallisimmilla alueilla. Ongelmallisten alueiden viljely- ja kuivatusjärjestelmät edellyttävät lisää tutkimustietoa ja tukijärjestelmien muutosta.
Selvityksessä esitetään toimenpiteitä, jotka liittyvät seuraaviin aiheisiin:
- lainsäädäntö, ohjelmat ja tukijärjestelmät
- happamien sulfaattimaiden esiintyminen ja haitat
- happamien sulfaattimaiden aiheuttamisen haittojen synnyn ehkäisy
- happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haittojen torjunta
Selvityksen pohjalta on tarkoitus laatia kansallinen strategia happamien sulfaattimaiden aiheuttami-en haittojen vähentämiseksi. Selvitys lähtee kevään aikana laajalle lausuntokierrokselle.
Selvitystyötä on ohjannut ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut vesihallintoneuvos Jaakko Sierla maa- ja metsätalousministeriöstä. Muina jäseninä ovat toimineet neuvotteleva virkamies Hannele Nyroos ympäristöministeriöstä, ylitarkastaja Eija Vallius ja vesiylitarkastaja Ville Keskisarja maa- ja metsätalousministeriöstä, johtaja Pertti Sevola ja erikoisasiantuntija Liisa Maria Rautio Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta, biologi Pekka Hynninen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta sekä professori Markku Yli-Halla Helsingin yliopistosta. Ohjausryhmän sihteerinä on toiminut ylitarkastaja Tiina Pääsky maa- ja metsätalousministeriöstä.
Lisätietoja:
maa- ja metsätalousministeriöstä:
vesihallintoneuvos Jaakko Sierla, puh. 040 751 8417
vesiylitarkastaja Ville Keskisarja, puh. 040 861 1229
ylitarkastaja Tiina Pääsky, puh. 040 736 8239
ympäristöministeriöstä:
neuvotteleva virkamies Hannele Nyroos, puh. 050 572 6358
länsi-Suomen ympäristökeskuksesta:
johtaja Pertti Sevola, puh. 0400 667 664
erikoisasiantuntija Liisa Maria Rautio, puh. 0400 565 471
suunnittelija Eeva Nuotio, puh. 0400 517 856
