FI SV EN

Luonnon monimuotoisuus

Maatalousalueilla on suuri merkitys avoimilla alueilla viihtyville lajeille. Monet lintu-, nisäkäs- ja hyönteislajit käyttävät peltoja tai niiden reunoja sekä perinteisen maatalouden luomia peltojen ulkopuolisia laidunalueita ja niittyjä ensisijaisina elinympäristönään, pesimäpaikkoina tai ravinnonhankintaan. Maatalousmaalla on Natura 2000 -alueita noin 5 500 hehtaaria (0,35 % käytössä olevasta maatalousmaasta).

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus ei säily ilman viljeltyjä peltoja, pientareita, laidunnusta ja hoidettuja reuna-alueita.  Samalla tuotannon tehokkuus ja yksipuolisuus, kyntö, nurmiviljelyn vähentyminen sekä kasvinsuojeluaineiden käyttö haittaavat näiden lajien menestymistä. Myös peltojen metsittäminen tai metsittyminen ja laidunalueiden ja niittyjen umpeenkasvu vähentävät soveltuvia elinympäristöä. Siksi kestävän ja monipuolisen maataloustuotannon jatkuminen on luonnon monimuotoisuudelle tärkeää. Perinnebiotoopit, luonnonlaitumet ja muut avoimet tai puoliavoimet niittymäiset maatalousympäristöt eivät ole enää osana tavanomaista tuotantotapaa vaan vaativat kannustimia ja suunnitelmallisen hoidon toteuttamiseen.

Maaseudun kehittämisohjelmasta rahoitetaan useita keinoja, jotka edistävät luonnon monimuotoisuutta. Luonnonhaittakorvauksen avulla mahdollistetaan maataloustuotannon jatkuminen koko maassa. Luonnonmukaisen tuotannon lisääntyminen edesauttaa lajiston elinolosuhteita. Myös tavanomaisessa tuotannossa voidaan ympäristökorvausten toimilla parantaa lajiston edellytyksiä lisäämällä peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä, kylvämällä monimuotoisuuskaistoja, nurmia ja luonnonhoitopeltonurmia yksipuolisilla viljanviljelyalueilla. Monet linnut ja nisäkkäät hyötyvät niitä varten kylvetyistä ja korjaamatta jätettävistä kasvustoista kuten monimuotoisuuspelloista, joilta löytyy ravintoa sekä kesä- että talviaikaan.

Maatalousympäristön hyönteis- ja kasvilajistolle merkityksellisiä ovat myös peltojen ojat, pientareet, viljelemättömät peltonurkat sekä tilapäisesti viljelemättömät avoimet alat.

Uhanalaisimpia ovat perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten luontotyypit ja lajisto, jotka hyötyvät etenkin laidunnuksesta, niitosta ja raivauksesta. Tällaista hoitoa rahoitetaan ympäristökorvausten ympäristösopimuksilla. Ympäristösopimuksilla voidaan hoitaa myös erialisia monimuotoisia reunavyöhykkeitä sekä kosteikkoja. Monet kohteet tarvitsevat peruskunnostuksen tai muita perustamistoimenpiteitä ennen ylläpitävän hoidon aloittamista. Kunnostamista voidaan tukea ei-tuotannollisella investointirahoituksella.

Suomessa on jäljellä nautojen, lampaiden, vuohien, hevosten ja kanojen alkuperäisrotuja. Näiden säilyttämistä voidaan rahoittaa ympäristökorvausten ympäristösopimuksen avulla. Lisäksi rahoitetaan muita toimia alkuperäisrotujen säilyttämiseksi, jotka pohjautuvat kansalliseen eläingeenivaraohjelmaan. Lisäksi rahoitetaan toimia alkuperäiskasvien säilyttämiseksi, jotka pohjautuvat kansalliseen kasvigeenivaraohjelmaan.

Muualla palvelussamme:
Luonto ja ilmasto

Muualla verkossa:
Maaseutu.fi
Mavi.fi

Lisätietoja

Anna Schulman, ylitarkastaja 
MMM, Ruokaosasto, Maaseudun kehittämisyksikkö 0295162199