Usein kysytyt kysymykset

Maatalous ja maaseudun kehittäminen -teemakeskustelun kysymykset ja vastaukset

Maakuntien järjestäytyminen ja valtion ohjaus

Kuinka maa- ja metsätalousministeriö tulosohjaa maakuntia jatkossa?

Ministeriöt ja keskusvirastot eivät tulosohjaa itsehallinnollisia maakuntia. Keskushallinnon ja maakuntien ohjauskeinoja ovat säädösohjaus, talousarvion valmistelu, hallitusohjelma, neuvottelumenettelyt ja informaatio-ohjaus. Valtiovarainministeriön johdolla tullaan käymään julkisen talouden suunnitteluun liittyvät neuvottelut. Informaatio-ohjauksen sujuvuus valtion ja maakuntien välillä säädösten tarkoituksesta ja käytäntöön viemisestä on tärkeää.

Maaseutuvirasto (Mavi) solmii maakuntien kanssa maksajavirastosopimukset ja valvoo, miten maakunnat täyttävät maksajavirastosopimuksen vaatimukset. Yhteydenpito Mavin ja maakuntien välillä on näin ollen pakollista. Toivottavaa on, että myös maksajavirastoasioissa maakunnassa olisi yksi yhteyshenkilö. Maakunnassa on oltava vastuuhenkilö, joka allekirjoittaa maksajavirastosopimuksen sekä vuosittaisen vakuutuksen maksajavirastolle (Maville) maksajavirastovaatimusten täyttymisestä Substanssiohjaus ei tule muuttumaan merkittävästi. Maksajaviraston roolina on jatkossakin kouluttaa, ohjeistaa, tiedottaa, kehittää järjestelmiä, tarkastaa, arvioida ja antaa määräyksiä.

Eviran tehtävänä on  johtaa, ohjata ja kehittää elintarvikeketjun valvontaa valtakunnallisesti keskus-, alue- ja paikallistasolla. Evira tulee ohjaamaan maakuntia ensisijaisesti EU:n edellyttämän monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman avulla (VASU). VASUsta löytyy myös yksityiskohtainen kuvaus koko valvontaketjusta. Evira toimii EU:n valvonta-asetuksen edellyttämänä Suomen yhteystahona ja toimivaltaisena keskusviranomaisena elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi koko elintarvikeketjussa. Monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman toteutumista tullaan seuraamaan vuosittain ja Evira raportoi Euroopan komissiolle joka kesäkuu edellisvuoden suunnitelman toteutumisesta (VASU-raportti). Raporttiin sisällytetään myös maakuntien valvonnan tulokset.

Maatalous- ja maaseutuhallinnon alalla aluehallinnon tulos- ja toimialaohjaus on perustunut jatkuvaan vuoropuheluun. Jatkossa maakunnista todennäköisesti tulee toiveita ja odotuksia entistä enemmän myös valtionhallinnon suuntaan. Valtionhallinnon rooli muuttuu siis jatkossa.

Miten maakunnat organisoituvat?

Demokratian turvaamiseksi tulevia maakuntia johtavat vaaleilla valitut maakuntavaltuustot. Ne päättävät maakunnan toiminnasta, taloudesta ja hallinnosta. Päätöksenteosta säädetään maakuntalaissa. Maakunnan lakisääteisiä toimielimiä tulisivat olemaan maakuntavaltuusto, maakuntahallitus ja tarkastuslautakunta. Lakisääteinen maakuntastrategia tulisi olemaan maakuntavaltuuston ohjausväline maakunnan johtamisessa.

Maakunnat päättävät itse tehtäviensä järjestämisen ja ohjaavat niihin tarvittavat resurssit. Maksajavirastoasioissa vaatimuksena on tehtävien hoitaminen viranomaistehtävinä. Maakunta ei voi siirtää maksajavirastotehtäviä edelleen kolmannen osapuolen hoidettavaksi.

Onko tulevien maakuntien ylimmälle viranomaisjohdolle tarjolla valtakunnan tason koulutusta strategisessa johtamisessa?

Ajankohtaista juuri nyt on muutosjohtajien verkostolle käynnistymässä oleva koulutusohjelma strategisesta johtamisesta.

Mikä on ehdotetun maaseutuohjelman koordinaattorin rooli maakunnissa?

Suomessa, kuten jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa, on ohjelmakoordinaattori, joka työskentelee maa- ja metsätalousministeriössä. Koordinaattori on koko ohjelman yhteyshenkilö jäsenvaltiosta komissioon ja vastaa komissiolle ohjelmasta. Hänellä täytyy olla ajantasainen tieto ohjelman toteutuksesta maakunnissa. Maakunnat saattavat organisoitua eri tavalla kuin nykyiset ELY-keskukset, ja maaseutuohjelman kanssa saattaa olla tekemisissä suurikin joukko virkamiehiä. Ministeriö suosittelee, että maaseutuohjelman koordinaattorin tehtävä vastuutetaan selkeästi jollekin henkilölle, joka toimii yhteyshenkilönä ministeriöön päin ja vastaa maaseutuohjelman kokonaisuudesta maakunnassa.

Missä vaiheessa maakuntien poliittiset päättäjät pääsevät vaikuttamaan maaseutuohjelmaan?

Ohjelman suunnitteluvaihe ja alueellisen maaseutusuunnitelman valmisteluvaihe on oikea aika vaikuttaa strategisiin painopisteisiin ja tavoitteisiin. Yksittäisiä tuensaajia koskevat päätökset ovat viranomaispäätöksiä.

Miten maakunnille siirtyvät tehtävät rahoitetaan? Tuleeko jonkinlainen maakuntavero vai tuleeko valtiolla olemaan jotain rahoitusosuutta maakunnille?

Tässä yhteydessä maakunnille ei ole tulossa verotusoikeutta. Maakuntavero on poliittinen kysymys.  

ELY-keskusten, kuntien ja osin aluehallintovirastojen toimintamenot siirtyvät suoraan maakuntien ns. yleiskatteelliseen rahoitusosuuteen.

Maataloustukien määrärahat (molemmissa rahastoissa) säilyvät jatkossakin erillismomenteilla. Näiden hallinnointia koskevat säännöt perustuvat EU-lainsäädäntöön, joten alueilla ei ole niihin päätäntävaltaa. Myös maaseutuohjelman rahoitus säilyy EU-kytkennän takia erillismomenteilla. Maakunnat vaikuttavat alueellisen maaseutusuunnitelman painotuksiin alueellaan. Hanke- ja yritystukia koskevat päätökset ovat viranomaispäätöksiä. Viranomaiset tekevät hankkeiden valintapäätökset EU- ja kansallisten säädösten rajoissa valintakriteereiden perusteella.

Millä perusteella varat (ns. yleiskatteellinen rahoitus) jaetaan maakuntien kesken?

Maakuntien toiminta rahoitetaan sekä valtion rahoituksella että maakuntien keräämillä asiakas- ja muilla käyttömaksuilla. Valtio maksaa rahoitusta maakunnille ikäryhmittäin asukasmäärien sekä asukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeiden perusteella. Lisäksi valtion rahoituksesta pieni osa (3 %) perustuu maakunnan harvaan asutukseen, vieraskielisten asukkaiden määrään sekä toimiin, joilla edistetään maakunnan asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Rahoituksesta 10 % kohdennetaan asukasmäärän perusteella (ns. kapitaatiorahoitus).

Maakunta päättää itsenäisesti rahoituksensa käytöstä. Maakunnan on valtion rahoituksella huolehdittava lakisääteisistä tehtävistään, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämistä ja pelastustoimesta. Valtion rahoitusta maakunnille tarkistetaan vuosittain osana valtion talousarviota. Lisäksi valtion rahoituksen kohdentamisperusteita tarkistetaan vähintään neljän vuoden välein.

Henkilöstösiirrot ja palveluverkoston säilyminen

Miten palkat asettuvat väen siirtyessä ELY-keskuksista ja kunnista maakuntiin?

Henkilöstön siirroista on tulossa säännökset lainsäädäntöön. Lakiluonnoksessa mainitaan palkkausasiasta siten, että luovutuksen saaja eli virkamiehen uusi työpaikka on sidottu työntekijän virka- ja työehtosopimukseen sen voimassaoloajaksi. Voimassa olevat etuudet säilyvät välittömästi siirtymisen jälkeen, mutta jatkosta sovitaan uudessa työehtosopimuksessa.

Minne YTA-alueiden henkilöstö siirtyy ja milloin?

YTA-alueiden henkilöstö siirtyy kunnista maakuntiin. Maakunta päättää itse, kuinka järjestää palvelut ja siten myös sen, mihin kukin siirtyvä virkamies sijoitetaan. Maakuntauudistuksen säädökset tulee olla voimassa 1.1.2019, jolloin uudet maakunnat aloittavat työnsä ja vanha aluehallinto lakkautuu. Alueuudistus.fi:ssä on ajankohtaista tietoa maakuntauudistuksesta sekä mm. henkilöstöasioita valmistelevan maakuntauudistuksen projektiryhmän materiaaleja.

Kuinka maaseudun kehittämistehtävät yhteensovitetaan maakunnan ja kuntien kesken?

Hallituksen linjauksen mukaisesti ELY-keskusten ja kuntien maaseutu- ja maataloustehtäviä hoitavat henkilöt siirtyvät samaan organisaatioon eli he ovat jatkossa maakuntien virkamiehiä. Tästä syntyy merkittäviä synergiaetuja ja mahdollisuudet vahvan maaseutukokonaisuuden muodostamiseen. Maakunnan asia on päättää, missä maakunnan virkamiehet fyysisesti jatkossa työskentelevät.

Maakuntahallintoon siirryttäessä maakuntiin siirtyy myös (osana maaseutuohjelmaa) maaseudun kehittämisasiat, joita joillain alueilla on hoidettu myös kunnissa.

Kuntien tehtävät muuttuvat merkittävästi, ja tätä pohditaan omissa työryhmissään. Kunnilla on edelleen vahva tehtävä esim. elinvoimapolitiikan edistämisessä. Maaseutuohjelman välineitä on mahdollista käyttää hyödyksi mahdollisuuksien mukaan, sillä ohjelman keskeisenä tavoitteena on maaseudun elinvoimaisuus.

Maaseutuelinkeinoviranomaisten tekemät maaseudun kehittämistehtävät vaihtelevat alueittain paljon.  YTA-alueilla ei ole lakiin perustuvaa velvoitetta hoitaa maaseudun kehittämistehtäviä, mutta monella alueella niitä on sisällytetty osaksi viranomaisten tehtäviä. Työvoiman jakaminen alueella on maakunnan ja kuntien välillä sovittavissa. Esteellisyyssäännökset on syytä huomioida.

Miten maakuntauudistus vaikuttaa palveluiden saavutettavuuteen maatalousyrittäjän näkökulmasta harvaan asutetulla maaseudulla? Huolena on myös, että digitalisaatio vie työpaikkoja, vaikka ihmisen kohtaaminen palvelutilanteissa on tärkeää maatalousyrittäjälle.

Palvelupisteiden järjestäminen on maakuntien päätäntävallassa, eikä valtio voi määrätä maakuntia tässä asiassa. Hallitus on kuitenkin linjannut, että alueellisesta palveluverkostosta täytyy edelleen pitää kiinni. Myös EU:n palveluiden saatavuusdirektiivi määrittää riittävän palveluverkoston tasoa. Käytännössä tämä tarkoittanee, että yhdessä maakunnassa tulee olemaan useampia toimipisteitä myös suurten kaupunkien ulkopuolella.

Tehtävien kokoaminen maakunnalle antanee niille myös mahdollisuuksia koota tehtäviä palvelupisteisiin. Yhteistyö kuntatasolla, maakuntahallinnossa ja mm. Leader-työn kautta on mahdollista. Palvelupisteverkoston tiheyteen vaikuttaa myös digitalisaatio, joka tapahtuisi joka tapauksessa maakuntauudistuksesta riippumatta.

Lomituspalveluiden järjestämisen haasteena on ollut mm. lomitustyöpäivien lyhyys ja pätkittäisyys. Lomittajien tarve voi lisäksi vaihdella äkillisesti sijaisapujen vuoksi. Ammattitaidon tarve on kasvanut tilojen kehittyessä ja niiden koon kasvaessa, mutta lomittajien tarve on vähentynyt. Maakunnan velvollisuus on kuitenkin järjestää lakisääteiset vuosilomat ja sijaisavut alueensa maatalousyrittäjille.

Maakunnissa voisi olla tarve laaja-alaiselle monitoimivirkamiehelle. Maatalousyrittäjää palvelevat resurssit vähenevät koko ajan, joten ehkä yhdellä virkamiehellä voisi olla laajempi tehtäväkokonaisuus.

Uudistus tarjoaa mahdollisuuden tehtävien järjestämiseen uudella tavalla, synergiaan ja erikoistumiseen. Viljelijätukien kokonaisuudessa lähtökohtana on hyvin yksityiskohtainen ja monimutkainen säädöspohja, minkä hallinta edellyttää riittävää keskittymistä ja elinkeinon ja toimintaympäristön ymmärtämistä. Riskinä on, että asiakas kärsii, jos tukia hallinnoivat viranomaiset eivät hallitse tehtäväänsä riittävän syvällisesti.

Maaseutuohjelman ja alueellisten suunnitelmien valmistelu

Millaisia siirtymävaiheen järjestelyjä tarvitaan maaseutuohjelman osalta maakuntien aloittaessa?

Maaseutuohjelman nykyinen kausi viedään loppuun normaalisti, maakuntauudistuksesta riippumatta, samoilla säännöillä ja valtuuksilla kuin tähänkin asti. Maakuntauudistuksen takia ei käynnistetä erikseen ohjelmavalmistelua. Uuden ohjelmakauden valmistelu sattuu kuitenkin maakuntauudistuksen kanssa samoille vuosille, sillä nykyinen kausi päättyy vuonna 2020. Kuluvan kauden maksatukset jatkuvat vielä vuonna 2023.

Missä vaiheessa uuden ohjelmakauden valmistelu on EU:ssa? Mitä on odotettavissa uuden ohjelmakauden rahoitusvolyymilta?

Tällä hetkellä EU-komissio kuulee kansalaisia: kansalaiset voivat vaikuttaa valmisteluun vastaamalla sähköiseen kyselyyn. Vuoden loppuun mennessä komissio tuonee ensimmäisen esityksen rahoitusraamista. Kokonaisrahoitus voi pienentyä (mm.) mikäli Ison-Britannian ero EU:sta toteutuu.

Milloin aloitetaan seuraavan maaseutuohjelman alueellinen valmistelu? ELY-keskusten huolena on resurssien riittävyys; alueellinen valmistelu tehdään samoilla resursseilla kuin maakuntauudistus. Lisäksi henkilöstö tulee kohta siirtymään, mikä tekee työstä entistä vaikeampaa.

Dokumenttien ja päätösten määräaikoja ei vielä tiedetä, mutta valmistelu tulisi aloittaa viimeistään vuoden 2018 aikana, sillä laajapohjaiselle osallistamiselle ja omien tavoitteiden pohtimiselle pitää ottaa riittävästi aikaa. Painopisteet ja omat tavoitteet on ratkaistava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja synergiahyödyt on muistettava. Yksityiskohtaista ohjelmavalmistelua ei kuitenkaan kannata aloittaa liian aikaisin ennen kuin komission lainsäädäntöehdotukset tulevat julki, sillä ne tuovat reunaehtoja.  

Maakuntiin tuntuu kohdistuvan massiiviset vaatimukset. Miten maaseutuohjelman tavoitteet yhteensovitetaan maakuntien omien strategioiden kanssa? Ei haluta päällekkäistä työtä.

Tärkeintä on kiteyttää tavoitteet eli se, mitä maaseudun kehittämisellä halutaan maakunnassa. Toinen kysymys on, missä ohjelmassa tavoitteet on tarkoitus toimeenpanna. Muotoasioista ei ole antaa ohjetta tässä vaiheessa. 

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen EU-tukien hallinnointi

Muuttaako maakuntauudistus viljelijätukien hallinnointia?

Maakuntauudistus ei vaikuta muuten kuin toimijan muuttumisen osalta viljelijätukiin, sillä niiden hallinnoinnin käytännöt tulevat suoraan EU-lainsäädännöstä, ja viljelijätuet kuuluvat yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kokonaisuuteen. Maatalouspolitiikka tehdään jatkossakin valtakunnallisesti.

Mikä on maaseutuohjelman ja kasvupalveluiden yhteys?

Kasvupalveluihin eivät kuulu maaseutu- ja maatalousrahastojen tuet, joissa on omat, EU-lainsäädännöstä tulevat käytäntönsä. Myöskään ulkoistaminen ei ole mahdollista maaseutu- ja maatalousrahastojen tukien hoitamisessa, vaan päätökset ovat viranomaispäätöksiä.

Yhteistyö ja kumppanuus ovat jatkossakin tärkeitä eri työvälineiden kesken niin maakunnallisesti kuin valtakunnallisesti.

Eikö valvontatehtäviä voi siirtää kolmannelle osapuolelle?

Maakunta ei voi ulkoistaa viljelijätukien valvontatehtäviä, mutta maakuntien keskinäinen yhteistoiminta Mavin kanssa tehtävässä maksajavirastosopimuksessa sovitun mukaisesti on mahdollista. Parhaillaan on menossa selvitys, jonka tarkoituksena on kartoittaa mahdollisuudet eri maataloushallinnon alan valvontatehtävien hoitamiseen aiempaa tehokkaammalla tavalla.

Onko mahdollista, että EU:n valtioon kohdistuva rahoitusoikaisuprosessi tulee kohdistumaan jossakin vaiheessa maakuntiin?

Tähän asti rahoituskorjaukset ovat olleet suhteellisen pieniä ja kohdistuneet Suomen valtioon. Mikäli tulevaisuudessa aiheutuisi suuri rahoituskorjaus, pohdintaa voisi tulla siitä, mistä se rahoitettaisiin. Puuttuvan määrärahan saaminen käyttöön esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön momenteilta voisi olla vaikeaa ilman leikkausten vaikutuksia asiakkaille.

Kuinka hoidetaan tukien hallinnoinnin eriyttäminen ja jääviyskysymykset?

Hallintolain esteellisyyssäännökset eivät muutu. Niiden lisäksi maksajavirastovaatimuksiin kuuluvat vaatimukset kahden silmäparin periaatteesta ja esimiesvastuusta sekä erillinen maininta siitä, etteivät virkamiehen toimet maksajavirastotehtävien ulkopuolella saa aiheuttaa esteellisyyttä. Maakuntiin siirtyvää henkilöstöä on todennäköisesti riittävästi, jotta jääviyskysymykset saadaan järjestettyä asianmukaisesti.

Nykyisin käytäntönä on, että virkamiesviljelijän tilan tarkastaa naapurialueen ELY-keskus, ja todennäköisesti samanlaista menettelyä käytetään jatkossa naapurimaakuntien välillä. Sama virkamies ei ainakaan voi myöntää, maksaa ja takaisinperiä tukia. Tällaisia työyhdistelmiä voidaankin eliminoida tiedonhallinnan ja pääsynhallinnan keinoin. Hyvä ohje on myös, että virkamies saa aina jäävätä itsensä, jos oman toiminnan puolueettomuus herättää kysymyksiä tai voi näyttää ulkopuolisen silmissä kyseenalaiselta.  

On olennaisen tärkeää, että virkamiesten ammattitaitoa pidetään yllä.

Pitääkö paperinen hakemus ottaa jatkossakin vastaan?

Digitalisaation aiheuttamat muutokset ovat pohdinnassa monella taholla ja työryhmissä. Tällä hetkellä paperihakemus on yksi hakemuksen toimittamismuoto. 

Leader

Onko Leaderin hallintomalli jo päätetty tulevalle kaudelle?

Ei ole. Kuluvan kauden maaseutuohjelman arviointeihin sisältyy suunnitelma arvioida myös Leaderin hallintomallia ja pohtia, mitä mahdollisia uudistustarpeita ja -mahdollisuuksia on.

Leader2030 -tulevaisuustyötä on tehty viime vuoden aikana. Työ jatkuu. Maaseutu.fi-osoitteessa on jo valmistelun tuloksia nähtävissä.

Raportoivatko Leader-ryhmät jatkossa maa- ja metsätalousministeriöön vai maakuntaan? Kuka tekee jatkossa Leader-ryhmien tukipäätökset?

Maa- ja metsätalousministeriön toimialan EU-kytkentäiset toiminnot rahoitetaan jatkossakin erillismomenteista. Siten MMM osoittaa maaseutuohjelman toimeenpanoon liittyvät valtuudet (sisältäen Leader-rahoituksen) maakunnille. Maakunta tekee viranomaispäätökset yritys- ja hanketuista.  Leader-ryhmät lähettävät vuosiraportit MMM:lle.

Millainen suhde Leaderilla tulee olemaan kuntiin ja maakuntiin? Kenen kanssa Leader-ryhmät tekevät kumppanuussopimukset?

Jatkossa kumppanuussopimuksia mahdollisesti voi tehdä kunnan tai maakunnan kanssa. Uusia toimintamahdollisuuksia Leaderille on todennäköisesti tulossa, esimerkiksi TEM:n kasvupalvelurahoituksissa tullee olemaan mahdollisuuksia. Käytäntö jää kuitenkin vielä nähtäväksi. Tässä vaiheessa on tärkeää tietää omat tavoitteet.

Säilyykö Suomessa 54 Leader-ryhmää?

Liian aikaista arvioida. Leader-ryhmien määrään seuraavalla ohjelmakaudella vaikuttavat mm. Suomen rahoitusosuuden suuruus, sekä EU:n ja kansalliset politiikkalinjaukset.

Tärkeää on tehdä nykyinen työ hyvin ja tuloksellisesti. Tulevaisuuteen voi jokainen valmistautua kirkastamalla omat tavoitteet ja tarpeet.  

Lomitus

Kuka päättää, missä lomitusyksikkö sijaitsee, kun useita nyt yhdistyy?

Maakunta päättää itse, kuinka järjestää ja sijoittaa lomituspalvelunsa.

Määritetäänkö tulevassa laissa taso, mitä lomituspalveluita yrittäjän on saatava maakunnasta?

Palvelut määritellään laissa myös tulevaisuudessa.

Miten lomituksen resurssit jaetaan maakunnille, ja miten varmistetaan, että resurssit riittävät vuoden loppuun asti?

Maakuntien rahoitus koostuu valtionrahoituksesta ja asiakasmaksuista; maakunta voi ottaa myös lyhytaikaista lainaa. Maakunta ei saa rahoitusta SOTEen, lomitukseen, jne. vaan valtionrahoituksen, jonka puitteissa maakunnan tulee järjestää sille kuuluvat tehtävät. Lomituspalvelut tulevat olemaan maakuntien lakisääteinen tehtävä ja lomituspalvelulainsäädäntö määrittää yrittäjien oikeudet. Rahoituksen riittävyyden varmistamiseksi olisi tärkeää, että lomituslainsäädäntöä saataisiin selkeytettyä ja yksinkertaistettua.

Voidaanko lomituksen rahoitusperiaatteena käyttää pelkkää maakunnan väkimäärää?

Väkimäärän lisäksi muiden kuin SOTE tehtävien osalta rahoituslakia esitetään muutettavaksi ja laskentakriteeristöön ollaan esittämässä asukastieheyden lisäksi mm. kotieläintuotantoon liittyvää kriteeriä.

Lomituksen yleiskatteellisuus huolettaa. Pelkona on, että lomituksesta leikataan ensimmäisenä, kun resursseja jaetaan maakuntahallinnossa.

Lomituspalvelu tulee olemaan maakuntien lakisääteinen tehtävä, ja maakunnissa pitää katsoa, että rahat sen toteuttamiseen riittävät. Lomituspalvelujen saajien subjektiivisiin oikeuksiin ei puututa.

Tällä hetkellä lomituspalvelun tuottamiskustannukset eroavat alueellisesti merkittävästi. Kun yleiskatteellisessa rahoituksessa laskennallinen osuus tulee keskimääräisen päivähinnan mukaan, tuottaa se joissain maakunnissa enemmän huolta kuin toisissa. Toisaalta se ”pakottaa” maakunnan järjestämään myös lomitustoiminnan tehokkaasti.

Voivatko lomittajat yhä olla työsuhteessa maakuntaan vai yhtiöitetäänkö/kilpailutetaanko lomituspalvelut?

Kunnan palveluksessa olevat lomittajat ja hallintohenkilöstö siirtyvät maakuntien palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Lomituksen järjestämis- ja tuottamisvastuu määritellään laissa maakunnille. Jos ei toisin säädetä, niin maakunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä toisten maakuntien kanssa tai ostaa jostain muualta.

Maakuntien välinen yhteistyö tuo merkittäviä etuja lomituspalveluiden järjestämiseen. Jos toimittaisiin vain yhden maakunnan alueella, menetettäisiin ne edut, joita tähän mennessä on saatu toiminta-aluetta laajentamalla. Suuri alue tuo palvelun löytämiseen joustavuutta. Olisikin hyvä, jos lomituspalvelut voisi sopimuksella järjestää useamman maakunnan alueella. Tulisiko maakuntien välisessä yhteistyössä olla valtakunnallista ohjausta?

Lomituksen järjestämisvastuu tulee olemaan maakunnilla. Maakunta voi järjestää lomituksen itse tai sopia siirrosta toisen maakunnan kanssa. Maakuntien välistä yhteistyötä koskevat säännökset ovat vielä valmistelussa, mutta sopimisesta voi olla syytä säätää joiltain osin lomituslainsäädännössä.

Kuinka Melan rooli tulee muuttumaan? Melalla on asiantuntemusta, jota ei pidä hukata. Maakuntien pitäisi miettiä, voisivatko ne tehdä Melan kanssa keskenään sopimuksia. Tai vaihtoehtoisesti lainsäädännössä on määriteltävä Melan rooli.

Melan omaa kannanottoa on pyydetty. Mela haluaisi mielellään jatkaa lomituksen ohjaustehtävissä.

Miten porotalouden lomitus järjestetään?

Lomituspalveluita valmisteleva työryhmä suunnittelee, että lomitus siirtyisi maakuntiin ja olisi fiksua keskittää porotalouden osalta järjestämisvastuu Lapin maakuntaan. Porotalouden osalta lomituksessa ei nykyisellään ole kunta mukana, vaan lomitus hoidetaan suoraan Melasta. Tämän vuoksi hallitus ei ole linjannut tästä suoraan.

Muuta

Metsäkeskukselta haluttaisiin kommentteja aluekehittämisen näkökulmasta.

Metsäkeskuksen tehtävät eivät siirry maakuntiin vaan säilyvät nykyisellä valtionapuorganisaatiolla. Yhteistyö maakuntien kanssa alueellisten metsäohjelmien valmistelussa ja toteutuksessa sekä metsiin perustuvien elinkeinojen edistämisessä on jatkossa erittäin tärkeää.

Millainen on luomun ja luomuvalvonnan tilanne uusissa maakunnissa?

Luomukorvaus on yksi maaseudun kehittämisohjelman tukijärjestelmistä. Luomutuotanto on myös EU:ssa erikseen määritelty tuotantotapa. Luomusitoumuksen toimeenpanosta ja valvonnasta vastaa ELY-keskus. Luomun tuotantotavan valvontajärjestelmästä vastaa Evira ja käytännön tuotantotarkastuskäynnit tekevät ELY-keskukset.  Maakuntauudistuksessa sekä luomukorvaukseen että luomun valvontajärjestelmään liittyvät valvonnat siirtyvät maakuntiin ELY-keskuksista ja Evirasta. Valmistelu on vielä kesken, mutta luomu on mukana laajassa valvontaselvityksessä, joka on juuri käynnistynyt. Selvityksen pohjalta pohditaan luomun kokonaisuutta ja mahdollisia synergioita toimintojen välillä. Pyritään kehittämään esimerkiksi tukivalvontojen ja luomutarkastusten yhteensovittamista järkevällä ja EU-säädösten mahdollistamalla tavalla sekä tehostamaan tiedonvaihtoa toimijoiden kesken. Luomutuotannon harjoittaminen lisääntyy voimakkaasti ja sen valvontaan kohdistuu tällä hetkellä kehittämispainetta.

Kuinka kaavoitusasiat ja siihen liittyvä kestävän kehityksen ja ympäristöpuolen ohjaus tulee muuttumaan?

Kaavoitusta ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki, jossa kaavojen sisältövaatimuksiin lukeutuu ekologisen kestävyyden, ympäristöhaittojen vähentämisen ja terveellisen ja turvallisen elinympäristön huomioon ottaminen yhdyskuntarakenteen suunnittelussa. Maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi maankäyttöä ja sen vaikutuksia luonnonympäristöön ohjataan edelleen mm. ympäristönsuojelulailla, vesilailla ja maa-aineslailla.

Maakuntakaavan laatimisesta vastaa maakunnan liitto. Maankäyttö- ja rakennuslain muutos tuli voimaan 1.2.2016. Sen mukaan ympäristöministeriö ei enää vahvista maakuntakaavoja, vaan maakuntakaavan hyväksyy maakunnan liiton liittovaltuusto. Maakunnan liitto - ja jatkossa maakunta - vastaa itsenäisesti koko maakuntakaavoitusprosessista. Ympäristöministeriö ja muut ministeriöt, sekä nykyisin ELY-keskukset tuovat toimialojensa valtakunnallisesti merkittävät näkemykset kaavan valmistelun pohjaksi uudessa säädetyssä neuvottelumenettelyssä.