FI SV EN

Markkinajärjestelyt

Maatalouden yhteinen markkinajärjestely tarkoittaa tärkeimmillä maataloustuotteilla sovellettavaa EU:n tason lainsäädäntöä markkinoiden ohjaamiseksi ja niiden häiriöiden hallitsemiseksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto on perusasetuksella 1308/2013 säätänyt maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä. Asetus koskee mm. maatalousmarkkinoiden hallinnointia, maataloustuotteiden kaupan pitämistä sekä EU:n ulkopuolista tuontia ja vientiä koskevia yhteisiä sääntöjä.

Suomessa markkinajärjestelyjen toimeenpanosta ja tehtävien työnjaosta on annettu markkinajärjestelylaki (999/2012). Tarkemmasta toimeenpanosta Suomessa voidaan lisäksi säätää valtioneuvoston ja ministeriön asetuksilla.

Järjestelyjen toimeenpanosta Suomessa vastaa pääosin Maaseutuvirasto. Joitakin erityisesti valvontaan liittyviä tehtäviä on annettu myös muille viranomaisille, kuten Elintarviketurvallisuusvirastolle ja Tullille.

Markkinainterventiot

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden, markkinoiden vakauden ja maatalousväestön kohtuullisen elintason saavuttamiseksi, on käytössä suorien tukien lisäksi markkinatoimenpiteet, julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki.

Markkinajärjestelyn mukaista hintatukea voidaan toteuttaa viljan, riisin, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, naudan- ja vasikanlihan, maidon ja maitotuotteiden julkisilla interventio-ostoilla sekä sian-, lampaan- ja vuohenlihan ja maitotuotteiden yksityisen varastoinnin tuella. Interventio-ostoilla tai yksityisen varastoinnin tuella pyritään estämään markkinahintojen vajoaminen alle hallinnollisten eli ns. interventiohintojen.

Lisäksi EU voi puuttua markkinoihin poikkeustoimin eri syistä aiheutuvien markkinakriisien helpottamiseksi. Nämä toimenpiteet voivat olla välttämättömiä esimerkiksi sisä- tai vientimarkkinoiden poikkeusolojen lievittämiseksi, eläintautien leviämisen estämiseksi tai luonnonkatastrofien, kuten tulvien tai myrskyjen, maataloudelle aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi tai estämiseksi.

Tuotannonohjaus

Maatalouspolitiikan pitkän aikavälin tavoitteena on markkinasuuntautuneisuuden lisääminen. Kiintiöjärjestelmät ovat jäämässä historiaan. Pitkään voimassa ollut maidon kiintiöjärjestelmä päättyi maaliskuussa 2015. Sokerilla kiintiöjärjestelmä säilyy markkinavuoden 2017 loppuun asti. Myös viinintuotantoa säädellään rajoittamalla uusien köynnösten istutusalaa.

Tukijärjestelmät

Markkinajärjestelyssä säädetään erilaisista tukijärjestelmistä. Tukea voidaan myöntää esimerkiksi sokerin käytölle tiettyihin tarkoituksiin. EU-asetuksessa säädetään myös Suomen sokerijuurikkaan erityistuesta sekä annetaan Suomelle ja Ruotsille lupa maksaa tukea poronlihan tuotantoon. Mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan edellytysten parantamiseksi jäsenvaltiot voivat yhdessä alan kanssa laatia kansalliset ohjelmat, joiden toimenpiteistä EU rahoittaa puolet.

Lasten ja nuorten terveellisten ruokailutottumusten ja hedelmien, vihannesten ja maitotuotteiden kulutuksen edistämiseksi tuetaan näiden tuotteiden kulutusta kouluissa ja oppilaitoksissa. Samalla tuetaan pitkällä aikavälillä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden, kuten markkinoiden vakaus ja elintarvikkeiden saatavuus, toteutumista. Suomessa ei toistaiseksi ole toimeenpantu tukiohjelmaa hedelmien ja vihannesten toimittamiseksi koululaisille.

Markkinastandardit

Markkinajärjestelyssä määrätään useille maataloustuotteille kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia. Vaatimukset voivat koskea esimerkiksi tuotteiden laatua, niiden pakkaamista, merkintöjä, varastointia ja kuljetusta.

Maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevilla vaatimuksilla pyritään parantamaan tuotannon ja kaupan pitämisen taloudellisia edellytyksiä sekä tuotteiden laatua. Sen vuoksi tällaisten vaatimusten soveltaminen on tuottajien, kauppiaiden ja kuluttajien edun mukaista.

Tutuimpia kaupan pitämisen vaatimuksia ovat kananmunien tuotantotapaa ja sen merkintöjä koskevat vaatimukset. Virikehäkin tai vapaan kanan munien tuotanto- ja merkintävaatimukset tulevat markkinajärjestelystä. Samoin se, että laktoositonta maitojuomaa ei saa kutsua maidoksi ja ”voimariinin” nimi muuttui ”oivariiniksi”, perustuu markkinajärjestelyn kaupan pitämisen vaatimuksiin.

Ruhojen luokittelu ei varsinaisesti ole kaupan pitämistä, mutta markkinajärjestelyasetuksessa vahvistetaan unionin asteikot ruhojen luokittelua, tunnistamista ja tarjontamuotoa varten naudanliha-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-aloilla. Näin voidaan seurata hintoja eri markkinoilla ja toteuttaa interventiotoimet näillä sektoreilla yhdenvertaisesti. Kaupankäynti tuottajien, teurastamon ja lihanjalostajien välillä helpottuu yhteisen luokituksen ansiosta.

Tuottajien välinen yhteistyö

Tuottajien aseman parantamiseksi markkinajärjestelyssä vahvistetaan säännöt tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden tunnustamisesta ja niiden toiminnasta. Hedelmä- ja vihannessektorin tuottajaorganisaatioiden toimintaa tuetaan myös EU:n varoin. Tuottajaorganisaatioiden suojassa tuottajien välinen yhteistyö sallitaan kilpailulain normaalitulkintaa laajemmin. Markkinajärjestelyssä säädetään myös eräitä muita poikkeuksia kilpailulakiin koskien maataloustuottajien välistä yhteistyötä.

Toimialakohtaiset organisaatiot muodostuvat pääasiassa muista kuin tuottajista. Niihin voi kuulua edustajia taloudellisten toimien aloilta, jotka liittyvät maataloustuotteiden tuotantoon, kauppaan tai jalostukseen. Toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteena on erityisesti tuotteiden tuotanto- ja jalostuskustannusten optimointi.

Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa

Säännöt kolmansien maiden kanssa käytävään maataloustuotteiden kauppaan säädetään markkinajärjestelyssä. Komissio vaatii useimmilla tuotteilla lupamenettelyn, jotta EU:n ja kolmansien maiden kaupankäyntiä voidaan seurata ja tarvittaessa reagoida häiriötilanteisiin. Komissio voi vaatia tuonnin yhteydessä tuonti- ja siihen liitettävän alkuperämaan vientitodistuksen sekä EU:sta viennin yhteydessä vientitodistuksen.

Pääosaan EU:hun tuotavista maataloustuotteista sovelletaan yhteisen tullitariffin tuontitulleja, vaikka joillekin niistä on laadittu erityissäännöksiä. Tietyissä tapauksissa tuontitullit voidaan keskeyttää. Muutamilla tuotteilla on käytössä WTO-sopimuksen mukaiset lisätullit.

Komissio voi myös vahvistaa tuontitariffikiintiöitä, eli rajoittaa niiden tuontitavaroiden määrää, joiden tullimaksua on alennettu. Useimmissa tapauksissa tariffikiintiöt perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin EU:n ja kolmansien maiden välillä.

Auttaakseen joidenkin tuotteiden markkinatilannetta komissiolla on mahdollisuus tukea niiden vientiä vientituilla, jotka kattavat maailmanmarkkinoiden ja EU:n hintojen välisen erotuksen. Vientituet voivat vaihdella määräpaikan mukaan. Komissio voi ottaa käyttöön vientituet ja vahvistaa niiden suuruuden säännöllisesti ottaen huomioon unionin markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden kehityksen.

Maataloustuotanto ja EU:n sisämarkkinat ovat viimeisten maatalouden tukijärjestelmäuudistusten myötä kehittyneet markkinasuuntautuneemmaksi. Käytännössä vientitukien tarve on nopeasti vähentynyt. Myös kansainväliset kauppasopimukset rajoittavat vientitukien käyttöä.

 

Lisätietoja

Pekka Sandholm, neuvotteleva virkamies 
MMM, Ruokaosasto, Markkinayksikkö 0295162416