15 suden lisäkiintiö poronhoitoalueelle
Poronhoitoalueelle on myönnetty 15 suden lisäkiintiö maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Tavoitteena on vähentää susien porotaloudelle aiheuttamia erityisen merkittäviä vahinkoja. Asetus toteuttaa myös hallitusohjelman linjausta, jonka mukaan riistalajien aiheuttamat vahingot on säilytettävä hyväksyttävällä tasolla.
Suurpetojen aiheuttamista vahingoista yli 90% aiheutuu porotaloudelle. Susien aiheuttamat porovahingot ovat viime vuosina olleet voimakkaassa kasvussa. Sen sijaan karhujen ja ilvesten aiheuttaman vahingot ovat vähentyneet. Vuoden 2012 alusta asti sudet ovat edelleen aiheuttaneet erittäin merkittäviä vahinkoja ja lähes joka päivä löytyy suden tappamia poroja. Suden tappamia poroja on löytynyt jo noin 170. Sudet ovat siis aiheuttaneet ainakin 170 000 euron arvoiset vahingot porotaloudelle kahden kuukauden aikana.
Poronhoitoalueella elävä susi aiheuttaa 55–60 kertaa niin suuria kustannuksia kuin susi, joka elää poronhoitoalueen ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että poro on susille erittäin helppo saalis ja niitä on paljon. Sudet eivät myöskään hyvän ravintotilanteen johdosta vaella uusille alueille vaan pysyvät alueella. Poronhoitoalueella ei ole metsästyksen ohella toteutettavissa muita tyydyttäviä ratkaisuja susien aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi. Vapaasti laiduntavien porojen suojaaminen on käytännössä mahdotonta, ja vahinkoja syntyy porojen valvonnasta ja laitumilla läsnäolosta huolimatta.
Asetus kumoaa metsästysvuodeksi 2011–2012 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen, jossa poikkeusluvilla sallittiin 20 susiyksilön metsästäminen. Näistä luvista 18 käytettiin poronhoitoalueella ja kaksi muualla Suomessa. Viimeisin poikkeusluvan nojalla kaadettu susi saatiin saaliiksi 10.2.2012. Kiintiötä ei siten ole enää jäljellä.
Alkuvuodesta tehdyn Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) uusimman arvion mukaan Suomessa arvioidaan olevan 150–165 sutta (jo tapahtuneen metsästyksen saalis otettu huomioon), joista poronhoitoalueella esiintyy edelleen n. 20–25 sutta. Mikäli mukaan lasketaan Suomen ja Venäjän välisen rajan molemmin puolin liikkuvat susilaumat ja parit kokonaisuudessaan, lukumääräksi saadaan 180–210 sutta.
Luvat myöntää Suomen riistakeskus lupahakemusten perusteella. Suomen susikannan hoitosuunnitelman linjauksen mukaan tavoitteena ei ole lisätä poronhoitoalueen susikantaa. Tarkoituksena on turvata susien liikkuminen Skandinavian ja Venäjän välillä. Vaeltavilla nuorilla susilla on esteetön mahdollisuus liikkua Skandinaviaan, sillä sulan maan aikana ei pyyntiä käytännössä ole koska susien jälkiä ei voida seurata. On kuitenkin voitu osoittaa, että susia siirtyy Ruotsin puolelle jatkuvasti. Suomella on myös valmius toimittaa poronhoitoalueen susia suoraan Ruotsiin susien lisääntymisalueelle. Suomessa susi on rauhoitettu koko maassa. Susi kuuluu luontodirektiivin liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin, mutta poronhoitoalueella liitteeseen V, mikä tarkoittaa, että siellä sitä voidaan lähtökohtaisesti metsästää.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh (09) 160 52283, 040 733 6229
