EU:n maatalouspolitiikan uudistus eteni
Maatalous- ja kalastusneuvosto päätti kokouksessaan Brysselissä 18. - 19.3.2013 kannastaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen. Esillä oli myös neonikotinoidi-kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittaminen mehiläisiä kiinnostavilla kasveilla. Suomea kokouksessa edusti maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen.
Neuvoston kanta kattaa asetusehdotukset, jotka koskevat suoria tukia, maaseudun kehittämistä, yhteistä markkinajärjestelyä sekä järjestelmien rahoitusta ja valvontaa (ns. horisontaaliasetus). Ehdotuksiin sisältyvät Eurooppa-neuvoston rahoituskehyspäätelmiin sisältyvät linjaukset yhteisen maatalouspolitiikan sisällöstä.
Nyt kun sekä neuvosto että Euroopan parlamentti ovat muodostaneet kantansa yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen, päätöksenteossa päästään seuraavaan vaiheeseen eli trilogineuvotteluihin EU-instituutioiden välillä. Puheenjohtajamaa Irlannin tavoitteena on saavuttaa uudistuksesta poliittinen sopimus kesäkuussa.
Neuvoston kannan mukaan kaikissa jäsenmaissa siirrytään kohti kansallista tai alueellista tasatukea. Tukioikeudet muodostetaan uudelleen vuoden 2014 tilanteen mukaan. Niissä jäsenmaissa, joissa on jo aiemmin otettu käyttöön alueellinen tukimalli (mm. Suomi), voidaan kuitenkin säilyttää vanhat tukioikeudet. Uudet jäsenmaat voivat halutessaan jatkaa yksinkertaistetulla aluetukimallilla vuoteen 2020 saakka. Neuvoston kannan mukaan jäsenmaat saavat yleisemminkin enemmän päätösvaltaa siihen, millä tavoin uudistuksen yksityiskohdat kussakin jäsenmaassa toteutetaan.
Suorista tuista 30 % käytetään ns. viherryttämistukeen, jonka ehtoina ovat kasvinviljelyn monipuolistaminen, pysyvien laitumien säilyttäminen ja ekologisten alojen muodostaminen. Ekologista alaa tulee olla 5 % tukikelpoisten hehtaarien määrästä ja vaatimus voi myöhemmin nousta 7 %:iin komission arvioinnin perusteella. Ratkaisuun sisältyy erilaisia poikkeuksia, joilla vaatimuksia sopeutetaan paikallisiin olosuhteisiin mm. pohjoisen sijainnin tai alueen metsäisyyden perusteella, kuten Suomi vaati.
Neuvoston kanta mahdollistaa sen, että Suomessa voidaan maksaa suorasta tuesta tuotantoon sidottuna nykyistä enemmän, mikä on ollut Suomen yksi keskeinen tavoite.
Maaseudun kehittämisasetus luo hyvän pohjan tulevan ohjelman valmistelulle. Tavoitteena on, että tulevaa kautta koskeva maaseudun kehittämisohjelmaesitys toimitettaisiin komissiolle jo syksyllä 2013. Asetus mahdollistaa sen, että koko Suomi säilyy edelleenkin epäsuotuisana alueena.
Sokerikiintiöiden piti aiempien päätösten perusteella loppua vuonna 2015. Jäsenmaiden näkemykset kiintiöiden jatkosta olivat pahasti hajallaan. Neuvoston kompromissiratkaisussa sokerikiintiöitä jatketaan kahdella vuodella, vuoteen 2017 saakka.
Horisontaaliasetus antaa jäsenmaille mahdollisuuden keventää valvontaa, mikäli niiden järjestelmät täyttävät tietyt edellytykset. Neuvosto myös poisti turvemaiden kyntökiellon täydentävien ehtojen listasta.
Vielä avoinna olleet Suomelle merkitykselliset asiat etenivät keskusteluissa myönteisesti.
Ministeri Koskinen oli tyytyväinen uudistuksen edistymiseen:
- On hienoa, että saavutimme yhteisymmärryksen. Kaikkien piti tehdä kompromisseja, mutta kyseessä on kuitenkin paketti, jota arvioidaan kokonaisuutena. Nyt saavutettu ratkaisu ottaa riittävässä määrin huomioon kaikkien jäsenmaiden näkemykset. Olen tyytyväinen siihen, että Suomen erityisiä olosuhteita ymmärrettiin mm. viherryttämisen yksityiskohtien ja tuotantoon sidotun tuen osalta. Valitettavasti neuvostossa sokerikiintiöiden suhteen jäätiin tavoitteesta, kun monelle sokerin tuottajamaalle loppujen lopuksi riitti tarjous kahdesta jatkovuodesta.
Neuvosto keskusteli myös neonikotinoidien käyttökiellosta. Asia on vielä jatkovalmistelussa komissiossa, ja siitä tehdään lopullinen päätös kuukauden kuluessa.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
maatalousneuvos Kari Valonen, p. 0295 16 2269
