Hoitosuunnitelman tavoitteena turvata metsäkanalintujen elinympäristöt

Hoitosuunnitelman tavoitteena on parantaa ja lisätä metsäkanalinnuille sopivia elinympäristöjä. Keskeinen kannanhoitokeino on talousmetsien luonnonhoito. Elinympäristöjen parantaminen ja lisääminen on pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutukset ulottuvat kymmenien vuosien päähän. Sen avulla voidaan myös pyrkiä lieventämään ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia metsäkanalintuihin.

Tässä työssä yksityinen metsänomistaja on avainasemassa, sillä hän päättää, otetaanko metsäkanalintujen elinympäristöt hänen metsissään huomioon metsälain vähimmäisvaatimuksia laajemmin. Näin ollen on erityisen tärkeää lisätä metsäkanalintujen kannanhoitoa koskevaa tiedotusta, neuvontaa, koulutusta ja yhteistyötä.

Metsäkanalintukantoja on seurattu Suomessa järjestelmällisesti vuodesta 1964, ja laskennat osoittavat, että metso, teeri, ja pyy ovat vähentyneet merkittävästi 1960-luvulta. Pääsyynä vähenemiseen pidetään suoraan tai välillisesti metsätalouden aiheuttamaa metsien muutosta.

Toisaalta metsäkanalintukantojen voimakas väheneminen näyttää taittuneen viime vuosikymmenten aikana. Riekkokanta vaihtelee Lapissa edelleen vuodesta toiseen, mutta mitään pitkäaikaista muutosta ei ole havaittavissa. Sen sijaan maan etelä- ja keskiosissa riekkokanta on taantunut dramaattisesti 1960-luvulta lähtien. Kiirunan kannanmuutoksista Suomen Tunturi-Lapissa ei ole tutkimustietoa.

Hoitosuunnitelman ensimmäisessä osassa tarkastellaan laajasti metsäkanalintukantojen muutoksia, niihin vaikuttaneita tekijöitä sekä kantojen ja hoitotoimien nykytilaa. Ensimmäinen osa luo pohjan toiselle osalle, jossa määritellään kannanhoidon tavoitteet lähitulevaisuudessa sekä tarvittavat toimenpiteet. Niiden yhteisvaikutuksella metsäkanalinnut voidaan säilyttää tärkeänä osana Suomen luonnon monimuotoisuutta sekä arvostettuna ja kestävästi metsästettävänä riistavarana.

Metsäkanalintujen hoitosuunnitelmassa linjataan myös toimenpiteet, joilla varmistetaan että metsäkanalintujen metsästys tapahtuu kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Kantoja seurataan vuosittain heinäkuun puolivälissä tehtävillä riistakolmiolaskennoilla sekä tunturialueiden riekkojen linjalaskennoilla. Laskentatuloksia hyödynnetään metsästyksen suunnittelussa ja tarvittaessa metsästystä voidaan rajoittaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
ylitarkastaja Janne Pitkänen, puh. 040 867 2667