Karhun metsästyslupia lisätään uhkatilanteiden vähentämiseksi sekä kannan rajoit

– Viime metsästysvuonna tapahtui poikkeuksellisen paljon karhujen aiheuttamia uhkatilanteita, perustelee maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen. Myös karhujen aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet.

Pelkästään Pohjois-Karjalan hätäkeskukseen tuli syksyn aikana 170 ilmoitusta asutuksen lähellä olevista karhuista. Poliisi antoi myös Pohjois-Karjalan suurriistavirka-apu (SRVA)-organisaatiolle lähes 100 toimeksiantoa karkottaa asutuksen lähellä liikkuva karhu. Nyt annetuilla lisäluvilla pyritään vähentämään tämän tyyppisiä tilanteita ja purkamaan karhukannan tihentymiä karhukannan keskeiseltä esiintymisalueelta. Hallitusohjelman mukaan suurpetokannat on varmistettava kestävälle tasolle ihmisten ja tuotantoeläinten turvallisuustarpeet sekä luonnon monimuotoisuus huomioon ottaen.

RKTL:n arvion mukaan Suomessa elää vähintään 1660–1780 karhua. Vuotta aikaisemmin vastaava arvio oli 1515–1635. Arvio karhukannasta perustuu petoyhdyshenkilöiden vuonna 2010 ilmoittamiin havaintoihin. Karhukanta on kaksinkertaistunut 2000-luvulla.

Suomen suurpetopolitiikka nojaa hoitosuunnitelmiin, jotka toimivat työkaluina eri intressien yhteensovittamisessa. Karhukannan hoitosuunnitelman peruslinjauksena on, että maa on jaettu erilaisiin kannanhoitoalueisiin, joissa kantaa hoidetaan erilaisilla tavoitteilla ja siten myös poikkeuslupien määrä suhteessa kantaan on erilainen eri alueilla. Itä-Suomen vakiintuneen karhukannan hoitoalueelle suurin sallittu saalismäärä on 170 karhua. Levittäytymisvyöhykkeelle maksimikiintiö on 15 karhua. Kehittyvän kannan hoitoalueella Etelä- ja Keski-Pohjanmaan sekä Pirkanmaan maakunnissa sallitaan enintään kolmen karhun metsästys. Pohjois-Suomessa kiintiömetsästyksen saalismäärät ovat 45 karhua itäiselle poronhoitoalueelle ja läntiselle poronhoitoalueelle 15 karhua. Lisäksi erityisen merkittävien vahinkojen tai turvallisuusuhkan estämiseksi voidaan myöntää poikkeuslupia 15 karhulle. Näiden osalta lupien myöntämistä ei ole rajoitettu alueellisesti.

Suurin sallittu saalismäärä ei ole määrä, joka tulisi saavuttaa, vaan se on maksimimäärä, joka Suomen riistakeskuksen pitää ottaa huomioon lupaharkinnassaan. Ennen päätöksen tekemistä Suomen riistakeskuksen tulee vielä tapauskohtaisesti harkita, löytyykö muuta tyydyttävää ratkaisua ja haittaako metsästys suotuisan suojelutason säilyttämistä.

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 040 733 6229