Merkitse kalapyydykset erityisen näkyvästi alueilla, joilla on vesiliikennettä

Kalanpyydykset on merkittävä erityisen tarkasti alueilla, joilla esiintyy vesiliikennettä, kun taas rauhallisemmilla vesialueilla riittävät vähäisemmät merkinnät. Maa- ja metsätalousministeriö muutti kalastusasetuksen merkintävelvoitteita viime vuonna. Vesiliikenteeksi luetaan tässä yhteydessä moottori- ja purjeveneliikenne, mutta ei esimerkiksi soutuveneilyä. Alueilla joilla ei ole paljoa vesiliikennettä merkinnäksi riittää koho, joka ulottuu vähintään 15 senttimetriä pinnan yläpuolelle tai pienikokoinen lippusalko, joka ulottuu 40 senttimetriä pinnan yläpuolelle. Pienemmän merkintävaatimuksen vesialueita ovat useimmiten pienehköt järvet ja lammet eli suuri osa vesistöistä. Lisäksi kohoa tai pientä lippusalkoa voi käyttää merkintään suurempien järvien ja merien rantojen, karien ja kasvillisuuden läheisyydessä eli paikoissa, joissa vesiliikennettä ei turvallisuussyistä tai alueen syrjäisyyden vuoksi juurikaan esiinny. Vesiliikenteen käytössä olevilla alueilla pyydysmerkin on oltava 20 senttimetriä korkea ja leveä neliön muotoinen lippu, joka on kiinnitetty salkoon vähintään 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Pinnan läheisyyteen asetettu pyydys on merkittävä kahdella salkoon kiinnitettävällä lipulla. Tällainen merkintä vaaditaan sekä vesiliikenneväylillä että muilla alueilla, jotka ovat runsaasti liikennöityjä, purjehduskelpoisia tai muuten vesiliikenteen käytössä. Jos kalastaja on epävarma siitä, miten pyydykset tulisi omalla pyyntipaikalla merkitä, on hyvä käyttää mahdollisimman selvää merkintää. Asiallisesti merkityn pyydyksen avulla kalastaja varmistaa oman asemansa, jos vesiliikenne aiheuttaa vahinkoa pyydykselle ja tilannetta joudutaan selvittelemään jälkikäteen.