Koronakriisi on myös ruokaturvakriisi. Perimmäinen kysymys on ruoka, vaikka kyse olisikin hengitystieinfektioita aiheuttavasta viruksesta.

Jokainen on viime viikkoina nähnyt kaupassa ruokaan liittyvän kansantaloustieteellisen erityispiirteen: lyhyen tähtäimen kysynnän joustot ovat hyvin jäykkiä. Ei tarvita kuin huhu tai fiilis siitä, että jostakin ruokatarvikkeesta voisi tulla niukkuutta, ja kansalainen hankkii varastonsa pullolleen. Myös tarjonta on lyhyellä tähtäimellä jäykkää. Ruoka on välttämättömyystarvike ja se ei kestä pitkää säilytystä. Tämä aiheuttaa sen, että hintavaikutukset ovat ylisuhteellisia. Siksi tarvitaan politiikkaa.

Kanssamme elää yli 800 miljoonaa ihmistä, jolla on jatkuvasti nälkä. Eniten heitä on Afrikassa, mutta myös muualla. Kun näissä maissa ei ole saatu omaa tuotantoa toimimaan, on jääty ulkomaisen tarjonnan ja avun varaan. Jos nyt koronarajoitusten myötä kauppa vaikeutuu, se vaikeutuu ensin näiden maiden osalta. Myös ruoan hätäapu joutuu vaikeuksiin, kun laivat jäävät satamiin, vaikka tavaraa tarjolla olisikin.

Ruokakriisien syyt luokitellaan perinteisesti konflikti-, luonnonkatastrofi- ja talousperäisiin. Koronan seurauksena syntyy kriisejä, joiden laukaisevana tekijänä todennäköisesti nähdään logistiset ongelmat.

Logistiset ongelmat koskevat myös tuotantopanosten saatavuutta. Lannoitteet, eläinlääkkeet, koneet, siemenet, kaikki tarvitsevat toimivan markkina- ja logistiikkajärjestelmän löytääkseen tiensä tuottajan luo.

Globaalilla tasolla ja myös kahdenvälisesti on vuosikymmenten ajan luotu sopimusjärjestelmiä ja sääntökehyksiä, joilla pyritään turvaamaan kaikkialle hyvinvointia tuova sujuva kauppa. Monenkeskinen kauppajärjestelmä kuitenkin ollut viime aikoina heikossa hapessa. Lyhyen tähtäimen kansallisten etujen politiikka on pyrkinyt syrjäyttämään tätä globaalin kokonaisedun ajatusta. Ja nyt maailmanlaajuinen terveysuhka antaa hyviä tekosyitä asettaa itsekkäitä rajoituksia. Suuret viljanviejämaat Venäjä, Ukraina ja Kazakstan ovat jo lähteneet tälle tielle rajoittamalla eräiden tuotteiden vientiä.

Kun koronan myötä talous pysähtyy, tulot romahtavat ja toimeentulo vaikeutuu, ollaan jo pian yhteiskunnallisessa kriisissä. Ja jälleen, vaaravyöhykkeessä ovat ensiksi maat, joissa asiat ovat valmiiksi huonolla tolalla. Runsaan kymmenen vuoden takainen ruokakriisi, kun vehnän markkinahinta yli kolminkertaistui muutamassa viikossa, johti yhteiskunnallisiin levottomuuksiin liki 50 maassa. Massoittain ihmisiä joutui pakenemaan konflikteja kotiseuduiltaan, mikä entisestään heikensi ruokaturvaa.

YK:n pääsihteeri ilmoitti joulun alla, että syksyllä 2021 järjestetään globaali ruokajärjestelmähuippukokous. Suunnitelma on lähtenyt valitettavan kankeasti liikkeelle, mutta koronan pitäisi kyllä nyt antaa aivan uutta merkitystä tällaisen kokouksen järjestämiselle. Olisi todella tärkeää, että tämä kokous toteutuisi, saisi sen ansaitseman huomion ja tuottaisi tuloksen, joka johtaisi meidät hieman kylläisempään huomiseen.

Jyri Ollila

Kansainvälisten asioiden johtaja

Maa- ja metsätalousministeriö