Cambridgen yliopiston emeritusprofessori Partha Dasgupta kannustaa The Economics of Biodiversity -raportissaan ottamaan käyttöön myös luontopääoman kulumista kuvastavat mittarit perinteisten talousmittareiden rinnalle. Raportti kannustaa lisäksi kehittämään ohjaustoimia luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseksi. Kansallinen biotalousstrategia tarjoaa valmiin viitekehyksen tähän työhön. 

Keväällä 2022 hyväksytty kansallinen biotalousstrategia sovittaa yhteen luontoa ja taloutta. Strategia pyrkii uusilla tuotteilla, paremmalla tuotantoteknologialla ja ekosysteemipalveluita tuotteistamalla kohti korkeampaa arvonlisää. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on vahvistaa kiertotaloutta ja sitä kautta resurssi- ja materiaalitehokkuutta, joka vähentää luonnonvarojen kulutusta. 

Luontoa tulee Dasguptan mukaan ajatella pääomana samalla tavalla kuin muutakin varallisuutta. Yksittäisen yrityksen näkökulmasta kyse on niistä palveluista ja hyödyistä, joita yritys saa luonnosta. Yrityksen toiminnan negatiivisia vaikutuksia luontoon voidaan kutsua luontojalanjäljeksi ja positiivisia vaikutuksia luontokädenjäljeksi. Luontojalanjäljestä voi aiheutua menetyksiä myös yritykselle itselleen esimerkiksi tuotoskyvyn heikentyessä tai lisäkustannuksina mahdollisista korjaus- tai sopeutumistoimista. Myös luontokädenjälki edellyttää usein lisätoimia, joista niistäkin voi aiheutua kustannuksia. 

Luontovaikutusten huomioon ottaminen yrityksen toiminnan ja talouden suunnittelussa edellyttää järjestelmätason muutoksia. Yrityksen on ensinnäkin kyettävä määrittämään nykyisen toimintansa vaikutukset luontoon. Sen jälkeen tarvitaan vastaava analyysi tilanteesta, jossa yritys on jo ottanut käyttöön luonnon paremmin huomioivaa tuotantoteknologiaa. 

Yrityksellä on lisäksi oltava taloudelliset kannusteet tai vähintäänkin mahdollisuus harjoittaa kannattavaa tuotantoa muuttuneella tuotantoteknologialla. Tämä on puolestaan mahdollista eri tavoin: joko niin, että

• uusi teknologia on kustannuksiltaan vanhaa teknologiaa edullisempaa, tai että
• asiakkaat maksavat uudella teknologialla tuotetuista palveluista aiempaa enemmän, tai että 
• siirtymää tuetaan taloudellisesti. Taloudellinen tukikin voidaan tarjota eri muodoissa; esimerkiksi verohelpotuksena, valtionapuna tai lainatakauksena. 

Uuden teknologian käyttöönotto aiheuttaa joka tapauksessa aluksi kehityskustannuksia, ja hyödyt saadaan usein vasta viiveellä. Tämä voi aiheuttaa yritykselle likviditeettiongelman varsinkin, jos kuluttajien maksuvalmius tai -halukkuus on heikko. Eri aikaiset hyödyt ja kustannukset tai hyötyjen epävarmuus suhteessa kustannuksiin saattavat vaikuttaa myös lainakorkoihin ja luonto-omaisuuden vakuusarvoihin. Jos kuluttajat ja rahoitusmarkkinat eivät ole mukana muutoksessa, kustannusten nousu voi johtaa yritysten kannalta vakavaan markkinahäiriöön ja negatiiviseen talouskierteeseen.

Julkista tukea voidaan suunnata myös uusien tuotteiden, resurssitehokkuuden, liiketoiminnan ja palveluiden kehittämiseen. Tämä osaamispääoma on osa yhteistä varallisuuttamme.

Kirjoittaja Tuula Packalen on maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston osastopäällikkö. Packalen on aiemmin toiminut metsäsuunnittelun tutkimusprofessorina ja vihreän biotalouden ohjelmajohtajana Luonnonvarakeskuksessa sekä Ilmastopaneelin ja Suomen metsäneuvoston jäsenenä.