Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (2017) mukaan maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala on päävastuussa seuraavista strategisista tehtävistä: elintarvikehuollon turvaamisesta, tulvariskien hallinnasta ja patoturvallisuuden valvonnasta sekä vesihuollon turvaamisesta. 

Elintarvikehuollon turvaaminen kytkeytyy läheisesti työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan päävastuulla olevaan päivittäistavarahuollon turvaamiseen. Ruokajärjestelmän toimintaa pitää tarkastella kokonaisuutena. Siksi yhteistyö hallinnonalojen, yksityisen sekä julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen kesken on tärkeää yhteiskunnan toiminnan strategisten tehtävien turvaamisessa.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla keskeiseksi tehtäväksi poikkeusoloissa muodostui alkutuotannon elinkeinojen toimintaedellytysten turvaaminen taloudellisesti ja työvoiman saatavuuden kannalta. Haastetta lisäsi kevään epidemiahuipun ajoittuminen samaan aikaan ruoantuotannon kevätsesongin kanssa. Maaliskuussa tehdyissä ensimmäisissä ennusteissa pidettiin myös mahdollisena, että Pohjois-Suomessa olisi ennätykselliset kevättulvat. 

Vaikka poikkeusoloissa muun muassa hamstrattiin ruokaa kaupoissa, ruokajärjestelmän toiminta pystyttiin kuitenkin sopeuttamaan nopeaan muutokseen. Hallinnonalalla ei jouduttu ottamaan käyttöön valmiuslain mukaisia lisätoimivaltuuksia, kuten tuotantopanosten säännöstelyä. Toki normaaliaikojen lainsäädäntöön tehtiin koko joukko määräaikaisia muutoksia. Muun muassa kiinteistötoimituksissa lisättiin etäosallistumismahdollisuuksia.

Poikkeusolojen alkaminen maaliskuussa oli maa- ja metsätalousministeriön valmiustoiminnan henkilöstölle ennen kokematon tilanne. Valmiustoiminnan harjoituksissa tilanne vaikeutuu vähitellen eikä yleensä johda poikkeusoloihin. Lisäksi valmiustehtäviä hoidetaan hallinnonalalla pääasiassa sivutoimisesti. Arki on muodostunut erilaisten tilannekuvien keräämisestä, analysoimisesta, yhteensovittamisesta ja jakamisesta sekä varautumisesta käsillä olevan häiriötilanteen kehittymiseen. Korona-aikana valmiustoiminnan resursseja on toki vahvistettu. 

Toistaiseksi on liian aikaista tehdä laajempaa yhteenvetoa ja johtopäätöksiä valmiustoiminnan kehittämistarpeista koronapandemian perusteella. Nähtävissä on silti, että

• yhteiskunnan perustoimintoja ei enää pidetä itsestäänselvyytenä,
• ruoka- ja vesihuollon turvaaminen nähdään tärkeänä, 
• huoltovarmuuden kehittäminen kansallisilla toimilla ja kansainvälisellä yhteistyöllä on tarpeen, 
• valmiuslainsäädännön päivittämistarvetta tullaan analysoimaan. Kenties tarvittaisiin lainsäädäntöä normaaliolojen ja poikkeusolojen välimastoon sijoittuvan häiriötilanteen hallintaan? ja
• kynnys poikkeusoloihin uudelleen siirtymiselle on korkea. 

Nykyajan kriisit ovat monialaisia, vaikeasti ennakoitavia ja nopeasti kehittyviä. Voi vilpittömästi todeta, että hyvä resilienssimme eli kykymme pysyä toimintakykyisenä vaikeissa muutostilanteissa ja palautua niistä on näyttänyt hyviä puoliaan tässäkin tilanteessa.

Suomi on hyvä maa asua ja elää, myös globaalin kriisin aikana. 

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön tieto- ja tutkimustoimialan päällikkö sekä valmiuspäällikkö.