Joillain tahoilla on aiheuttanut hämmennystä se tosiasia, että ministeriöt ohjaavat valtion virastoja. Tulosohjauksen käsite herättää epäilyksiä varsinkin, kun sen kohteena on valtion tutkimuslaitos. On jopa annettu ymmärtää, että ministeriön ohjaus vaarantaa tutkimuksen riippumattomuuden ja siksi valtion tutkimuslaitosten tutkimusta ei voi pitää yhtä luotettavana kuin yliopistojen tutkimusta. Tai että ministeriöt määrittelevät mitä tutkimuslaitoksissa saa tai ei saa tutkia. Taitaa olla tarpeen kertoa mistä tulosohjauksessa on oikeasti kysymys.

Virastojen ohjaaminen on yksi ministeriöiden perustehtävistä, joista on säädetty valtioneuvoston ohjesäännössä (löytyy esim. www.finlex.fi säädösnumerolla 262/2003). Lyhyesti ilmaistuna tulosohjauksessa haetaan tasapainoa käytettävissä olevien voimavarojen ja niillä saavutettavissa olevien aikaansaannosten välillä. Keskeiset välineet tässä työssä ovat valtion talousarvio ja tulossopimus (lisätietoa https://vm.fi/hallintopolitiikka/ohjausjarjestelmat/tulosohjaus ).

Tulosohjaus on vuorovaikutusta ja neuvottelua, jonka kautta ministeriö ja virasto sopivat seuraavan ja yleensä myös useammankin vuoden tavoitteista. Avainsana on sopiminen, kyseessä ei ole yksisuuntainen käskytys ministeriöstä virastolle. Tulosohjaus on avointa ja läpinäkyvää. Valtion talousarvio ja virastojen tulossopimukset ovat avoimesti kaikkien saatavilla (ks. budjetti.vm.fi, www.netra.fi). Tavoitteiden toteutumista seurataan ja kehityksestä raportoidaan säännöllisesti. Tämäkin tapahtuu vuorovaikutteisesti keskustellen, avoimesti ja läpinäkyvästi.

Ministeriön ja tutkimuslaitoksen välisissä neuvotteluissa käsitellään myös tutkimuksen sisältöjä. On hyödyllistä muodostaa yhteistä ymmärrystä ilmiöistä, jotka ovat tulevaisuuden kannalta tärkeitä ja joista tarvitaan tutkittua tietoa. Tutkimuksen riippumattomuudesta ei silti tingitä. Ministeriö tuo keskusteluun yhteiskunnallista näkökulmaa, tutkimuslaitoksesta löytyy vahvaa tieteellistä kompetenssia. Nämä yhdistämällä voidaan vahvistaa tutkimuksen vaikuttavuutta, joka toivottavasti näkyy jollain aikavälillä esimerkiksi uutena liiketoimintana, ympäristön tilan kohentumisena tai kansalaisten hyvinvointina.

On itsestään selvää, että tulosohjauksen taustalla vaikuttavat poliittiset painotukset kuten hallitusohjelman tavoitteet. Vastaavalla tavalla otetaan huomioon myös kansainvälinen politiikka, josta hyvänä esimerkkinä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Tutkimuslaitoksen ohjauksessa vaikeusastetta lisää se, että merkittävä osa toiminnan rahoituksesta on hankittava ulkopuolisista lähteistä, kuten EU:n tutkimuspuiteohjelmasta. Tuntosarvet on siis pidettävä herkkinä ja seurattava koko ajan mitä ympärillä tapahtuu.

Tulosohjaus on vaativa laji, jossa löytyy aina parannettavaa. Rakentavaa kritiikkiä saa antaa, mutta vihjailu tutkimustulosten ohjaamisesta on loukkaavaa ministeriön virkamiehiä ja tutkimuslaitoksen tutkijoita kohtaan. Tulosohjaukseen osallistuu molemmilla puolilla pöytää korkeasti koulutettuja, kokeneita asiantuntijoita. Heidän ammattietiikkaansa ei pidä kyseenalaistaa hatarasti perustelluilla heitoilla.

Entä sitten tulosohjauksen vaikutus tutkimuksen tieteelliseen tasoon? Suomen Akatemian tuoreessa Tieteen tila 2018 raportissa on käytetty yhtenä mittarina Top 10 –indeksiä, joka kuvaa maailmanlaajuisesti eniten viitattuun 10 prosenttiin kuuluvien tieteellisten julkaisujen suhteellista osuutta tutkimusorganisaation tuotoksissa. Tämän mittarin perusteella Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen tutkimus edustaa tieteelliseltä laadultaan koko Suomen kirkkainta kärkeä yliopistot mukaan luettuna. Maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksen ansioksi tätä menestystä tuskin voidaan lukea, mutta eipä siitä ole näyttänyt aiheutuvan kovin merkittävää haittaakaan.

Mikko Peltonen, tutkimusjohtaja, maa- ja metsätalousministeriö