Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Valtion talousmetsät ja luonnon monimuotoisuus

Leena Arpiainen Julkaisupäivä 3.9.2021 13.06 Blogit MMM

Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi keväällä 2020 Metsähallitukselle uudet omistajapoliittiset linjaukset vuosille 2020–2024. Linjaukset perustuvat hallitusohjelman tavoitteisiin, joista keskeisiä ovat hiilineutraaliustavoite 2035, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen sekä kestävän metsätalouden harjoittaminen. Metsähallituksen ohjauksessa huomioidaan lisäksi erilaiset luonnonvarojen käyttöön ja hoitoon liittyvät strategiat ja ohjelmat, kuten EU:n biodiversiteettistrategia ja Helmi-elinympäristöohjelma.

Liikelaitoksena Metsähallituksen tulee toimia tuloksellisesti ja kehittää suomalaisten yhteistä maa- ja vesivarallisuutta vastuullisesti yli sukupolvien. Tuloksellisuuden yksi elementti on yhteiskunnan saama rahallinen hyöty: vuosittain runsaat 100 miljoonaa euroa, jonka käytöstä eduskunta voi päättää vapaasti. Tuloutusvaatimusta valtiolle on kuitenkin viime aikoina kevennetty, ja kantavana teemana ohjauksessa onkin nyt Metsähallitukselle asetettujen erilaisten tavoitteiden entistä parempi yhteensovittaminen.

Kaikki valtion mailla sijaitsevat talousmetsät – yhteensä noin 3,5 miljoonaa hehtaaria – ovat monikäyttömetsiä, joissa tehdään puunkorjuun lisäksi paljon muutakin: metsästetään, retkeillään, poimitaan marjoja ja ansaitaan elantoa esimerkiksi matkailupalvelujen ja porotalouden parissa. Merkittävä osa talousmetsistä – noin 0,6 miljoonaa hehtaaria – on rajoitetun metsänkäytön piirissä; puolet kokonaan hakkuiden ulkopuolella ja toisella puolellakin vain rajoitetut hakkuut ovat mahdollisia.

Talousmetsien ohella Metsähallituksella on hallinnassaan noin 4,5 miljoonaa hehtaaria erilaisia luonnonsuojelualueita, mukaan lukien 40 kansallispuistoa, 19 luonnonpuistoa ja 77 vanhojen metsien suojelualuetta.

Metsien käyttö perustuu alueelliseen luonnonvarasuunnitteluun, jota toteutetaan laajasti sidosryhmiä osallistaen. Monimuotoisuuden edistämisen keskeisenä tukena toimii alue-ekologinen suunnittelu, jonka tavoitteena on taata luontaisen eliölajiston säilyminen laajoilla metsäalueilla turvaamalla lajiston säilymisen ja liikkumisen edellytyksiä. Suojelu- ja metsätalousalueiden luontokohteiden verkostoa tarkastellaan siinä kokonaisuutena.

Ympäristönäkökohtien osalta metsien käsittelyä ohjaa myös Metsähallituksen oma ympäristöopas, jossa määritellään muun muassa hakkuiden ulkopuolelle jätettävät luontokohteet. Kuollutta puuta ei ohjeistuksen mukaan korjata enää lainkaan, eläviä säästöpuita jätetään aiempaa runsaammin, riistatiheiköiden määrää lisätään ja retkeily- ja virkistysalueilla on siirrytty peitteiseen metsänkäsittelyyn. Myrskytuhoalueiden puunkorjuussa on kuitenkin noudatettava omien ohjeiden lisäksi myös metsätuholakia, jonka tavoitteena on suojata metsiä muun muassa tuhohyönteisiltä.

Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteiseen HELMI-ohjelmaan on kirjattu, että Metsähallituksen mailla sijaitsevaa alue-ekologista verkostoa täydennetään vuosina 2021–2022 maastotarkastusten perusteella. Alue-ekologisen suunnittelun vaikuttavuus arvioidaan lisäksi vuoden 2023 loppuun mennessä. Samalla selvitetään myös EU:n biodiversiteettistrategian valtion maille asettamat vaatimukset ja muut mahdolliset metsiensuojelun tehostamistarpeet. Metsätalouden ympäristöopasta päivitetään lisäksi prosessin aikana mahdollisesti havaittujen muutostarpeiden perusteella.

Metsähallituksen yhtenä strategisena tavoitteena on pysäyttää monimuotoisuuden väheneminen valtion mailla ja varmistaa eri keinoin se, ettei hakkuita tehdä monimuotoisuuden kannalta arvokkaissa kohteissa. Jos metsänkäytön suunnittelussa tulee vastaan luonnonmetsäksi luokiteltava kohde, sitä ei hakata.

Blogin kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä MMM:n luonnonvaraosaston metsä- ja bioenergiayksikössä ja hoitaa siellä muun muassa Metsähallituksen tulosohjaukseen liittyviä asioita.  

Lisää kommentteja