Helmikuun 24. on piirtynyt muistiimme päivänä, joka mullisti maailmamme. Venäjä aloitti aggressiivisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan, ja mielikuvamme rauhallisesta Euroopasta mureni kirjaimellisesti kertalaukauksella. Sodan syttyminen käynnisti niin Ukrainan sisäiset kuin maasta pois suuntautuvat pakolaisvirrat. Onnekkaimmat ehtivät pakata matkalaukun, mutta monilla oli aikaa ottaa mukaansa vain tärkein eli perheensä – mukaan lukien lemmikkinsä.

Koirien, kissojen ja frettien ei-kaupallisia siirtoja Euroopan unionin ulkopuolelta unionin alueelle koskee niin sanottu lemmikkieläinasetus. Lemmikkieläinten tuontivaatimusten tarkoituksena on estää rabieksen eli raivotaudin ja myyräekinokokin leviäminen vastaanottajamaahan. Molemmat taudit ovat zoonooseja eli tartuntatauteja, joiden aiheuttajat voivat siirtyä eläimistä ihmisiin ja päinvastoin. 

Euroopan komissio vetosi sodan alettua EU:n jäsenmaihin, että ne ottaisivat käyttöön poikkeusartiklan ja joustaisivat Ukrainasta pakolaisina tuotavien lemmikkieläinten tuontivaatimuksista. Artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa tilanteissa sallia lemmikkieläinten tuonnin, vaikka asetuksessa säädetyt edellytykset eivät täyty. Kaikki jäsenvaltiot, Suomi mukaan lukien, vastasivat myöntävästi komission vetoomukseen.

Ukrainan rajanaapurit Puola, Romania, Unkari ja Slovakia ovat luonnollisesti vastaanottaneet suurimman määrän sotaa pakenevia ihmisiä ja heidän lemmikkejään. Jotain pakolaisvirran suuruusluokasta kertonee, että sodan alkuvaiheessa Puolan rajalle saapui yli 100 000 ihmistä päivässä. Ylimääräistä päänvaivaa rajanaapurimaille aiheutti karanteenitilojen järjestäminen Ukrainasta evakuoiduille eläintarhaeläimille, kuten leijonille, tiikereille ja apinoille. Puolan eläinlääkintäviranomaisen äänessä olikin havaittavissa huojentuneisuutta, kun hän kertoi, ettei rajalle ole toistaiseksi saapunut yhtään elefanttia.

Suomen viranomaisten kohtaamat haasteet ovat olleet norsua pienempiä, mutta toki täälläkin on riittänyt mietittävää. Vaikka ukrainalaisten lemmikkien maahantulossa joustetaan, tulee tuontivaatimukset silti täyttää. Lemmikkikoira saa Tullin valvomana heti rajalla tabletin, jos siltä puuttuu ekinokokkilääkitys. Omistajan pitää viedä lemmikkinsä kolmen päivän sisällä maahantulosta eläinlääkärille. Tämä asettaa mikrosirun ja antaa raivotautirokotuksen, mikäli ne puuttuvat. Eläinlääkäri ottaa myös verinäytteen raivotaudin vasta-aineiden määrittämiseksi. Raivotautirokotuksen jälkeen lemmikki pitää eristää muista eläimistä ja ihmisistä vähintään 30 vuorokauden ajaksi. 

Eläinten eristäminen on hankalaa, koska Suomessa ei ole virallisia karanteenitiloja eivätkä vastaanottokeskukset pääsääntöisesti majoita eläimiä. Lemmikkien majoitus järjestettiin alkuun tapauskohtaisesti ja samalla etsittiin pysyviä eristystiloja. Lopulta maahanmuuttovirasto perusti Riihimäelle uuden vastaanottokeskuksen, jonne omistajat lemmikkeineen majoitetaan. Tähän mennessä viranomaisten rekisterissä on hiukan yli 1000 ukrainalaista koiraa ja kissaa, ja määrä lisääntyy viikoittain, joten keskusta tarvitaan jatkossakin.

Ukrainasta tuodut lemmikit puhuttivat keväällä niin sosiaalisessa mediassa kuin eduskunnassakin. Keskustelu poiki kaksi kirjallista kysymystä maa- ja metsätalousministerille. Pääsin taustoittamaan ministerin vastausta, ja prosessiin tutustuminen oli varsin tervetullut oppitunti uudelle virkamiehelle. Ruokaviraston, Tullin ja Migrin viranomaiset ovat tulleet Ukrainan tilanteeseen liittyvässä työssä tutuksi ja yhteistyö on ollut erinomaista. On ollut myös hienoa todistaa yksityisten ihmisten auttamishalua ja vapaaehtoisjärjestöjen ja yksityisten eläinlääkäriasemien tarjoamaa arvokasta apua sotaa pakeneville ihmisille ja heidän lemmikeilleen.

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolla eläin- ja kasvinterveyden yksikössä.