Olin viime viikolla YK:n organisaatioiden (WHO, FAO, WOAH ja UNEP) yhdessä alulle panemassa korkean tason kokouksessa, joka koski AMR:n eli mikrobilääkeresistenssin aiheuttamaa kasvavaa uhkaa. Kokous oli järjestyksessään kolmas ministeritasoinen tapaaminen. Kokouksen osallistujat painottuivat järjestäjämaa Omanin mukaan erityisesti arabimaihin. Mukana oli kuitenkin hyvä edustus myös muualta, varsinkin Euroopasta, jossa mikrobilääkkeiden käyttöä on systemaattisesti rajoitettu ja ohjattu sekä EU-tason lainsäädännöllä että kansallisilla ohjeistuksilla ja toimenpiteillä. Vasta julkaistut EMA:n tilastot osoittavat, että Suomi on hoitanut osuutensa hienosti, olemme EU:n hyvänä kakkosena heti Ruotsin jälkeen.

Antibioottiresistenssi tunnetaan kansainvälisesti ”hiljaisena pandemiana”. Asiantuntijoita huolestuttaa tulevaisuuden uhka viiden miljoonan ihmisen turhasta kuolemasta vuosittain, kun antibiootit eivät enää tehoakaan. Monelle päättäjälle tulevaisuuden uhka vaikuttaa valitettavasti kaukaiselta. Näitä eri puolilla maailmaa järjestettäviä kokouksia tarvitaankin nyt, jotta toimiin ryhdyttäisiin, kun hiljainen pandemia voidaan vielä estää leviämästä.

Minulla oli kunnia saada henkilökohtainen kutsu osallistua tutkimuksen ja innovaatioiden merkityksestä käytyyn keskusteluun AMR:n nujertamisessa. Mielestäni onnistuimme ryhmässämme vallan mainiosti kirjaamaan keskustelun annin. Lähtökohtamme on, että ennaltaehkäisy on aina parempi vaihtoehto kuin lääkehoito. Tutkimuksella ja tuotekehityksellä on vielä varmasti paljon annettavaa, mutta perusasioilla kuten hyvästä hygieniasta huolehtimisella on edelleen ratkaisevan tärkeä merkitys. Siinäkin riittää edelleen tutkittavaa myös eläinlääketieteen puolella.

Tutkijoiden kanssa on aina upeaa päästä juttusille. Virkamiesten ja kaikkien päättäjien kannattaa kuunnella tutkijoita ja lukea tieteellisistä saavutuksista. Vuosikymmenten varrella olen huomannut, että tutkijat, joita kansainvälisesti kuunnellaan ja kutsutaan päättäjien kokouksiin puhujiksi, ovat sekä tieteellisesti ansioituneita että halukkaita keskustelemaan tuloksista kansainvälisissä forumeissa muidenkin kuin tiedeyhteisön jäsenten kesken. Nuoremmat, nousevat tutkijat ovat halukkaita ns. rapörtööreiksi, kirjaamaan keskusteluja. Varttuneemmat tutkijagurut osallistuvat paneeli- ja yleisistuntojen keskusteluihin tasavertaisina eri maiden päättäjien kanssa.

Mielestäni on todella tärkeää, että myös meiltä Suomesta tutkijat osallistuvat kokouksiin. Toiveeni onkin, että seuraavaan AMR-kokoukseen vuonna 2024 kutsun saa ansioitunut tutkija minun sijastani. Ministeriöihin kutsut tulevat joka tapauksessa.

Viime viikolla oli myös erinomainen Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelman sidosryhmätilaisuus. Hienojen tutkimusesittelyjen rinnalla iloitsin ympäristöministeriön Kaarle Kupiaisen puheenvuorosta, jossa korostui hyvin kuvaamani tarve suomalaisten tutkijoiden aktiiviselle pyrkimiselle ”oikeisiin kansainvälisiin pöytiin ja tehtäviin”. Sieltä voi myös avautua todella upeita työmahdollisuuksia. Tutkitun tiedon välittäminen eteenpäin kansainvälisiin päättäjien pöytiin on taatusti Suomenkin etu.

AMR = mikrobilääkeresistenssi
FAO = Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö 
EMA = Euroopan lääkevirasto
EU = Euroopan unioni 
UNEP = Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma 
WHO = Maailman terveysjärjestö 
WOAH = kansainvälinen eläinten tartuntatautien toimisto 
YK = Yhdistyneet kansakunnat

Linkki EMA:n tilastoihin
Linkki keskusteluraporttiin

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö