Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Keppi vai porkkana – kas siinäpä pulma

Tuula Packalen Julkaisupäivä 19.1.2021 10.19 Blogit MMM

Sääntelyn rinnalle ovat yhteiskunnallisessa ohjauksessa nousemassa myös pehmeämmät vaikuttamisen keinot kuten sopimuksellisuus ja informaatio-ohjaus. Muutoksen taustalla on uusi tutkimustieto ihmisten käyttäytymisestä ja motivaatiosta.

Perinteinen ohjaus on perustunut pitkälti sääntelyyn, jossa vaihtoehtoja ovat olleet muun muassa erilaiset kiellot, määräykset, taloudelliset tuet ja sanktiot. Niilläkin on toki edelleen paikkansa, mutta uusimman tutkimustiedon mukaan myös ihmisen sisäsyntyinen motivaatio selittää paljolti sitä, miksi hän lopulta käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

Perinteisten ohjauskeinojen haasteena on, että kansalaiset ja yritykset mukautuvat niihin kukin omasta näkökulmastaan, jolloin ohjauskeinoista ja ihmisten valinnoista muodostuva kokonaisuus ei välttämättä vastaakaan enää sääntelyn alkuperäisiä tavoitteita. Tällaisesta on tuore esimerkki viime vuonna tehty polttoturpeen veronkorotuspäätös, jolla on ollut myös alkuperäisestä tavoitteesta poikkeavia seuraus- ja sivuvaikutuksia.

Sääntelyyn perustuvien ohjauskeinojen ohella käytetäänkin nykyisin enenevässä määrin myös vapaaehtoisuuteen perustuvia keinoja kuten keskinäisiä sopimuksia, jotka samalla edistävät tietoisuuden leviämistä. Kansainvälisesti kiinnostavin uusi ohjauskeino on tuuppaus, jossa ideana on se, että yksilöiden valinnanvapautta ei rajoiteta holhoamalla ja säätelemällä vaan tekemällä vähittäisiä pieniä muutoksia niihin olosuhteisiin, joissa he tekevät päätöksiään.

Vapaaehtoiseen metsiensuojeluun perustuva Metso-ohjelma on yksi esimerkki ”porkkanasta”, jolla halutaan edistää luontoarvojen ylläpitämistä ja lisäämistä. Metso-ohjelman mukanaan tuoma luonnonarvokauppa, jossa metsänomistaja saa korvauksen luonnonarvon ”ostajalta”, on lisännyt metsänomistajien tietoisuutta monimuotoisuuden turvaamisen merkityksestä ja keinoista ja edistänyt samalla myös luontotavoitteen toteutumista.

Kun maanomistajat ovat tietoisia metsiensä mahdollisuuksista tuottaa luontoarvoja ja heillä on mahdollisuus saada toimistaan myös taloudellista hyötyä, menettely kannustaa heitä huolehtimaan metsistään niin, että luontoarvot turvataan ja niitä jopa lisätään.

Maankäytön ohjausta toteuttavassa kaavoituksessa käytetään sen sijaan kannustimien sijasta määräyksiä. Jos maa- ja metsätalouteen varatulla alueella on merkittäviä ympäristö- tai ulkoiluarvoja, kaavalla voidaan määrätä rajoituksista, joista aiheutuu maanomistajille tulonmenetyksiä tai jopa lisäkustannuksia.

Riski taloudellisille menetyksille ei motivoi turvaamaan luonnon tai virkistys- ja ulkoilukäytön arvoja. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen yhteydessä olisikin hyödyllistä käydä keskustelua siitä, miten maanomistajia voitaisiin motivoida hoitamaan maata ja metsiä niin, että niissä olisi luonnon ja virkistys- ja ulkoilukäytön arvoja myös tulevaisuudessa.

Tuuppaus ja muut pehmeän vaikuttamisen keinot edellyttävät viranomaisten ja kansalaisten välisen luottamuksen lisäksi myös selkeää viranomaisviestintää. Tavoitteena on kertoa valintatilanteesta eli erilaisista vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista selvästi ja ymmärrettävästi. Tähän liittyy kiinteästi myös tutkimustiedon tuottaminen ja välittäminen kansalaisille. Siinä on työsarkaa sekä tutkijoille että viranomaisille.

Blogin kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston osastopäällikkö. 

Hallinto MMM Maaseutu Metsät Poimi uutisnostoksi Tuula Packalen

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.