Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Uusi työsopimus

Sebastian Hielm Julkaisupäivä 15.3.2021 10.16 Blogit MMM

Pandemian riehuessa pahimmillaan olen aistinut, että työyhteisömme on jo suunnannut katseensa aikaan, jolloin voimme turvallisesti palata läsnätyöhön. Näillä näkymin se voi olla jo syksyllä, mutta jos pieni pessimismi sallitaan, lienee turvallisinta olettaa paluupäiväksi 1.1.2022. Siihenkään ei ole kovin pitkä aika, joten nyt on korkea aika pohtia, mihin palaamme?

Se on selvää, että jatkossa työrauhan takaava etätyö on luonnollinen osa asiantuntijan arkea, niin hyvin kotityöskentely on kaikesta huolimatta koronavuonna onnistunut. Tietysti pelkkä läsnätyö on sekin sallittua, mutta kehityskeskustelujemme mukaan aika moni pitää 60 prosentin osuutta työstä etätyönä hyvänä normina jatkossa.

Sen yli ei ehkä pidä mennä, jos haluamme säilyttää työpaikkamme yhteisöllisyyden. Jos siis lähdemme siitä, että olemme kahtena päivänä viikossa työpaikalla, pitäisikö näiden päivien olla ennalta sovittuja - yksikön ja jopa osaston sisällä? Sopimalla yksikön läsnätyöpäivät tapaisimme läheisimmät työkaverimme, mutta miten käy muun osaston kanssa, joiden läsnäpäivät eivät osu kanssamme yhteen? Nykyisiin työtiloihin siirtyminen toi meidät aikanaan lähemmäs koko osastoa. Muutoksen seurauksena muurit välillämme ovat kaatuneet, mutta millä estämme sen, että muurit eivät taas nouse, kun emme enää törmäilekään työkavereihimme?

Yksi ratkaisu voisi olla, että luomme uuden kuukausittaisen henkilöstöfoorumin, jonka lähtökohtana olisi seurustelu ja välittömämpi keskustelu, nykyisen melko pönöttävän pomotiedottamisen sijaan. Ehkä tähän henkilöstön puolipäivään voisi myös liittää seisovan salaattilounaan, mikä saisi läpän lentämään? Toinen tapa varmistaa yhteys yksiköiden välillä voisi olla horisontaalisten tiimien vahvistaminen ja niiden laajentaminen uusille aloille. Tämä ei kuitenkaan synnytä, niitä yhteisön kehittymiselle tärkeitä, satunnaiskeskusteluja käytävillä. Onko teillä ajatuksia yhteisöllisyyden varmistamiseksi?

Uskon myös, että virtuaaliset kokoukset ovat tulleet jäädäkseen. Mutta ovatko nykyiset monitoimitilamme suunniteltu siihen, että puolet läsnätyöpäivänkin kokouksista tapahtuvat läppärin äärellä? Eihän mölyä kestä kukaan, jos työhuoneissa on aina muutama kokous meneillään. Tarvitsemme siis tulevaisuudessa paljon nykyistä enemmän vetäytymistiloja. Ei pelkkiä puhelinkoppeja, vaan oikeita työtiloja. Tästä huolimatta meidän on myös arvioitava uudelleen, millainen keskustelun voimakkuus on työtiloissamme suotavaa. Jos syy tulla työpaikalle on yhteisöllisyyden tukeminen, ei normina voi olla hyssyttely ja kuiskaaminen.

Työn siirtyminen toimistolta koteihin on iso murros, jota soisi tarkasteltavan myös virkaehtosopimuksen kautta. Onko työnantajalla velvoitteita huolehtia työntekijän terveydestä, työvälineistä ja turvallisuudesta hänen jäädessä etätyöhön? Uskon, että me vielä koemme etätyön mahdollisuutena, jopa etuna, mutta entä tulevat sukupolvet? He saattavat kysyä, miksi heidän edellytetään maksavan kotitoimistostaan kalliita asuntoneliöitä, kun toimistotilaa ei ole enää tarjolla sitä haluaville? Toisaalta, viimeistään korona on osoittanut, miten järjetöntä on pitää kalliita ministeriöneliöitä tyhjillään, kun niille ei ole enää tarvetta? Voisiko osittainen vastaus olla valtioneuvoston yhteiset työtilat usealla paikkakunnalla, joihin jokainen voi tarvittaessa hakeutua työskentelemään (myös kesämökiltä), kun työt jostain syystä eivät luonnistu kotona?

Koronan aiheuttama digiloikka on madonreikä nopeutettuun työmurrokseen, ja voi hyvin olla, että pohdintani vanhenevat jo vuodessa. Siksi kummallista on työnantajalaitoksen ja erityisesti Senaatti-kiinteistöjen suhteellinen hiljaisuus. Juuri nythän on oikea aika pohtia tulevaa ja vaikkapa remontoida jäljelle jäävistä työtiloista sellaiset, että ne soveltuvat uuden ajan vaatimuksiin.

Sebastian Hielm

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön elintarvikeyksikön elintarviketurvallisuusjohtaja.

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.