Maa- ja metsätalousministeriöMaa- ja metsätalousministeriöhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=14969062024-03-19T01:21:10Z2024-03-19T01:21:10ZPohjanlahden lohenkalastusta säädellään kestävän kalastuksen turvaamiseksiVesa Vuorimaahttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=2038696212024-02-26T15:37:09Z2024-02-26T14:38:00Z<p>Kansainvälinen merentutkimusneuvosto suositteli tieteellisessä (ICES)
neuvossaan toukokuussa 2023 lohenkalastuksen kieltämistä Ahvenanmaalta
Merenkurkkuun ulottuvalla merialueella Ruotsin puolella olevan
Ljungan-joen tautitilanteesta johtuvan lohikannan heikentymisen takia. </p>
<p>Eduskunnan päättämän linjauksen mukaisesti MMM edistää ICES:n
tieteelliseen neuvoon perustuen sellaista ratkaisua, jossa vuosiksi
2022 ja 2023 vahvistettuja lohen kalastusta koskevia
kalastusrajoituksia ja teknisiä kalastussääntöjä jatketaan myös vuonna
2024 ja lohenkalastusta täsmäsäädellään ajallisesti ja alueellisesti
Ljungan-joen lohikannan nopean elpymisen tukemiseksi. Lisäksi
Eduskunta on linjannut, että kalastuskiintiöitä asetettaessa on
huomioitava myös ajantasaisin tieteellinen tieto lohen erittäin
heikosta noususta Tornion- ja Simojokeen vuonna 2023 ja kalastusta
säädeltäessä kaupallista ja vapaa-ajan kalastusta on kohdeltava
tasapuolisesti. </p>
<p>Maatalous- ja kalastusneuvosto päätti lokakuussa 2023 Itämeren
kalastuskiintiöistä vuodelle 2024. Se päätti komission ehdotuksen
mukaisesti kaupallisen kalastuksen kiellosta yllä mainitulla
merialueella (leveyspiirin 63.30´N eteläpuolella = noin
Uudenkaarlepyyn eteläpuolella) ja siitä, että vapaa-ajankalastuksessa
voidaan ottaa saaliiksi eväleikattuja lohia säännöllä yksi lohi
kalastajaa kohden päivässä.</p>
<p>Kalastusneuvostossa käydyissä neuvotteluissa komissio ei suostunut
hyväksymään Suomen ja Ruotsin ehdottamia täsmäsäätelytoimenpiteitä
Ljunganin lohen suojelemiseksi, vaan vaati niiden arviointia ICES:ssä.
Komissio, Suomi ja Ruotsi antoivat asiasta lausuman, jonka mukaan ne
yhteistyössä pyrkivät saamaan viipymättä ICES:n asiantuntijanäkemyksen
teknisen konsultaation kautta. Tämä prosessi on ollut suuri pettymys,
sillä jatkuvasta kiirehtimisestä huolimatta viime viikolla on käynyt
ilmi, ettei ICES tule antamaan tällaista asiantuntijanäkemystä kuin
aikaisintaan toukokuussa. Tämä on aivan liian myöhäinen ajankohta
kansallisen lohenkalastuksen säätelyn järjestämisen kannalta. Tilanne
on jo nyt aiheuttanut kohtuutonta epävarmuutta kaupallisten ja
vapaa-ajan kalastajien sekä kalastusmatkailuyrittäjien keskuudessa.</p>
<p>Toimenpiteet kestävän lohenkalastuksen turvaamiseksi:</p>
<p>
<strong>Tieteellinen kalastus.</strong> EU:n lohenkalastusta
koskevassa päätöksentekoprosessissa on käynyt selvästi ilmi, että
meillä ei ole päätöksenteossa tarvittavaa riittävää ajantasaista
tieteellistä tietoa Ljunganin lohen esiintymisestä Suomen rannikon
kaupallisessa ja vapaa-ajan kalastuksessa. Tätä koskeva tieto on
päätöksenteon kannalta keskeinen, koska päätetty kieltoalue ja siitä
aiheutuvat sosioekonomiset vaikutukset perustuvat pelkästään Ljunganin
lohikannan tilaan ja sen arvioituun esiintymiseen. Suomen
saalisnäytteistä Pohjanlahdella vuosilta 2017 – 2020 Ljunganin lohia
ei ole todettu ja lohenkalastuksen rakenne on muuttunut
rannikonläheiseksi ja pienimuotoiseksi. Tästä johtuen maa- ja
metsätalousministeriö on ilmoittanut tänään komissiolle käynnistävänsä
EU-lainsäädännön mahdollistaman tieteellisen lohenkalastuksen ja
lähettänyt komissiolle sitä koskevan suunnitelman tieteellisen tiedon keräämiseksi. </p>
<p>Suunnitelman mukaan 45 vuosina 2022 tai 2023 vähintään 20 lohta
kyseisellä merialueella saanutta kaupallista lohenkalastajaa ja kaikki
vapaa-ajankalastajat voivat osallistua tieteelliseen kalastukseen.
Ennen kuin tieteellistä kalastusta voidaan harjoittaa, kaupallisille
kalastajille lähetetään sitä koskeva kalastuslupa ja
vapaa-ajankalastajia informoidaan erikseen. Tieteellisessä
kalastuksessa edellytetään, että kalastajat kirjaavat kaikkien
saaliiksi saamiensa luonnonlohien osalta pyyntipaikan ja -ajan,
painon, pituuden ja sukupuolen sekä ottavat suomunäytteet, joista
analysoidaan lohien alkuperä ja saadaan tieto Ljunganin lohien
mahdollisesta esiintymisestä saaliissa. </p>
<p>Komissio voi lähettää Suomen suunnitelman EU:n tieteellis-, teknis-
ja taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arvioitavaksi. Suomi voi
joutua tarkentamaan tai muuttamaan suunnitelmaansa sen kommenttien mukaisesti. </p>
<p>
<strong>Kalastuksen säätelytoimet.</strong> Suomi aikoo toteuttaa
edellä mainitun tieteellisen kalastuksen niiden Ljunganin lohen
suojelemiseksi suunniteltujen kalastusrajoitusten mukaisesti, jotka
lähetettiin ICES:n arvioitavaksi. Koska aiemman tutkimustiedon
perusteella on arvioitu, että pääosa Ljunganin alkuperää olevista
lohista vaeltaa rannikollamme viikoilla 18-21, tieteellinen
lohenkalastus alkaa tutkimusalueella 27.5., mikä merkitsee
eteläisimmillä alueilla lähes neljän viikon myöhennystä lohen
kalastuksen aiempaan aloitusajankohtaan. Tieteellistä kalastusta
voitaisiin harjoittaa neljän merimailin sisällä perusviivasta. Vaikka
toukokuussa lohisaalis on vähäinen, tämä rajoitus vaikuttaa osaltaan
myönteisesti myös muiden kuin Ljunganin lohien vaellukseen kohti
niiden kutujokia.<br /> Lisäksi Saaristomerellä aiotaan tieteellisessä
kalastuksessa tiukentaa säätelyä siten, että kaupalliset kalastajat
saisivat samalla tavalla kuin Pohjanlahdella käyttää vain yhtä
isorysää 27 toukokuusta 9 kesäkuuhun, kahta isorysää 10 - 16 kesäkuuta
ja tämän jälkeen enintään neljää isorysää. Näin kalastusponnistus
pysyy rajoitettuna kalastuksen alkukauden ajan.</p>
<p>
<strong>Suomen lohenkalastuskiintiön suuruus.</strong> Maa- ja
metsätalousministeriö kantaa Eduskunnan ja muiden toimijoiden tavoin
suurta huolta lohen viimevuotisesta heikosta noususta Tornion- ja
Simojokeen. Tästä syystä maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt
aiemmista vuosista poiketen olla ottamatta vastaan muiden Itämeren
EU-jäsenvaltioiden lupaamia kiintiösiirtoja. Tämän seurauksena Suomen
Pohjanlahden ja pääaltaan lohenkalastuskiintiö vuodelle 2024 on 16 661
lohta (neuvoston päätöksen mukainen 13 945 ja viime vuodelta
automaattisesti siirtyvä 2 716 lohta), mikä merkitsee lähes 39%:n
vähennystä Suomen viime vuoden 27 163 lohen kalastuskiintiöön
verrattuna. Suomen lohikiintiö ei ole koskaan aiemmin ollut näin
pieni. Tiukoista säätelytoimista ja kalastajakohtaisten
lohikiintiöiden joustavuuden rajoituksista johtuen sen ei odoteta täyttyvän.</p>
<p>Näillä toisiaan tukevilla toimenpiteillä maa- ja
metsätalousministeriö mahdollistaa Ljunganin lohen suojelemisen,
täsmäsäädellyn lohenkalastuksen toteuttamisen Suomen rannikolla ja
päätöksenteossa tarvittavan tieteellisen tiedon keräämisen sekä
vahvistaa Tornion- ja Simojokeen suuntautuvan kutuvaelluksen
onnistumisen edellytyksiä Eduskunnan määrittelemien Suomen
tavoitteiden mukaisesti.</p>
<p>Lue myös: <a>MMM:n tiedote 26.2.2024</a></p>
<p>
<em>Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön
elinkeinokalatalousyksikön päällikkö</em>
<br /> </p>Vesa Vuorimaa2024-02-26T14:38:00ZKestävyyden tavoittelu on jatkuva prosessiAnu Beckerhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1924926062023-11-30T11:45:00Z2023-11-30T11:34:00Z<p>Kestävän kehityksen tavoittelu on sidoksissa keskustelijoiden erilaisiin tapoihin hahmottaa maailmaa. Kestävyyskeskustelua hallitsi pitkään brundtlandilainen tasapainoinen kokonaiskestävyysajattelu, jossa kaikki kestävyyden tavoitteet (taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen) pyrittiin saavuttamaan yhtä aikaa. Tätä ajattelua edusti myös Agenda 2030:n 17 SDG tavoitetta. Toteutunut kehitys on osoittanut, ettei kaikkien tavoitteitten yhtäaikainen saavuttaminen ole helppoa. Globaalin markkinatalouden lainalaisuudet näyttävät korostavan taloudellista kestävyyttä ja johtavan heikentyvään ekologiseen kestävyyteen. Vastareaktiona toteutuneelle kehitykselle on kehitetty kestävyysmurroksen malli. Tässä mallissa ekologinen kestävyys asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi, johon muun yhteiskunnan tulee sopeutua. <br />
<br />
Ympäristöpolitiikassa kestävyysmurroksen ajattelu on vahvoilla, mutta kansallinen metsäpolitiikka pyrkii edelleen pitämään kiinni taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden samanaikaisesta tavoittelusta. Kilpailevien koulukuntien välillä keskustelu polarisoituu helposti, sillä kompromissin rakentaminen edellyttäisi, että osapuolet suostuisivat muuttamaan oman maailmankuvansa perusrakenteita. Käsissä on siis klassinen ”pirullinen ongelma”. <br />
<br />
Oman maailmankuvan muuttaminen on tuskallinen prosessi. Tiedän sen kokemuksesta, sillä pitkän virkaurani aikana olen joutunut käymään tämän prosessin läpi kertaalleen. Jouduin muuttamaan maailmankuvaani, kun tunnustin itselleni tuoreimpien ekologisten seurantojen tuloksien osoittavan ristiriidattomasti, että Suomen metsien ekologinen tila on tehdyistä oikeansuuntaisista metsäpoliittisista linjauksista huolimatta edelleen heikentymässä. <br />
<br />
Aikaisempi maailmankuvani ja uusi käsitykseni todellisesta maailmasta joutuivat sovittamattomaan ristiriitaan. <br />
<br />
Yleensä jos jokin uusi fakta ei mahdu ihmisen vanhaan maailmankuvaan, on henkilöllä käytettävissä kolme toimintamallia. </p>
<ol>
<li>Joko väitetään, että fakta on väärä, tai sitten </li>
<li>vähätellään faktan merkitystä oman maailmankuvan kannalta, tai sitten </li>
<li>ryhdytään tuskalliseen maailmankuvaan muutosprosessiin niin, että tämä uusi fakta mahtuu sen sisään. </li>
</ol>
<p>Jokainen voi pohtia, mitä mallia on itse viime aikoina käyttänyt.<br />
<br />
Metsien ekologisen tilan huonontumisen tunnustaminen johti minut omaksumaan uuden paradigman, joka pitää sisällään <strong>sekä</strong> luonnon tehokkaan hyödyntämisen välttämättömyyden miljardien ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi <strong>että </strong>vähimmäistavoitteen, jonka mukaan luonnon hyödyntäminen ei saa jatkuvasti heikentää metsäluonnon ekologista laatua. <br />
<br />
Nykyisen käsitykseni mukaan metsälajien uhanalaistumiskehityksen kääntäminen elpyvälle uralle edellyttää metsissämme mm. kiertoaikojen pidentämistä, lisää lahopuuta ja lehtipuusekoitusta, laajempia ja viisaammin sijoitettuja suojakaistoja sekä lisää kustannusvaikuttavaa metsien täsmäsuojelua. Näiden toimenpiteiden seurauksena kestävä hakkuutaso jäisi jonkin verran viime vuosina Venäjän tuontipuun loppumista kompensoineita ennätyksellisiä hakkuumääriä alemmalle tasolle. Nykyinen metsäpolitiikka on tällä uralla luontolaadun yleisen parantamisen ja täsmäsuojelun lisäämisen osalta, mutta kiertoaikojen pidentämisen välttämättömyydestä ei ole vielä täyttä konsensusta. <br />
<br />
Koska nykyiset pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuvat prosessit ja valtion budjetin rahoitustasot näyttävät mahdollistavan vain hitaan muutosvauhdin, voi uusien ohjausinstrumenttien kehittäminen ja valtion rahoituksen uudelleen mitoitus olla tarpeen. EU:n tulossa oleva ennallistamisasetus ja sen edellyttämä sääntely tarjoavat mahdollisuuden täsmentää ja kehittää uusia instrumentteja ja mitoittaa valtion tuki uudelle tasolle. <br />
<br />
Mutta miksi metsien monimuotoisuuden kääntäminen elpyvälle uralle on tarpeen? Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että metsiemme uusiutumiskyky olisi nykymenollakaan uhattuna. Mitkään metsäekosysteemit tai niiden tuottamat ekosysteemipalvelut eivät ole romahtamassa. Normaaleissa talousmetsissä esiintyy uhanalaisia lajeja, lahopuun määrät kasvavat, metsien tärkeäksi ekologiseksi avainlajiksi tunnistettu mustikka voi hyvin, vanha metsä palaa avohakkuualueelle seuraavan 150 vuoden kuluessa ja uhanalaisimmat lajit voidaan täsmäsuojella.<br />
<br />
Uhanalaistumiskehityksen kääntäminen elpyväksi kehitykseksi on minulle enemmänkin periaatteellinen kysymys. Seuraavat näkökulmat sisältyvät nykyiseen ajatteluuni:</p>
<ol>
<li>Hakkuiden nykyinen korkea taso on todennäköisesti alentamassa ekosysteemipalveluiden kokonaisarvoa, jos markkinattomat palvelut otetaan mukaan laskelmaan. </li>
<li>Jatkuva luontolaadun heikentyminen vertautuu ryöstötalouteen. </li>
<li>Luonnon kunnioittaminen. </li>
</ol>
<p>Jos metsistä saatavaa hyvinvointivaikutusta tai luontokadon kääntämistä elpyväksi kehitykseksi ei pyritä aidosti toteuttamaan, on kyseessä osaoptimointi. Rautalangasta vääntämällä: metsien taloudellisen käytön tai ekologisen kestävyyden ylikorostus johtavat kumpikin osaoptimointiin, joka ei tuota kaikkien kestävyyden tavoitteitten (taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen) tasapainoista kokonaisuutta. Vastustan osaoptimointia. <br />
<br />
Nykyinen hallitusohjelma on kirjoitettu hyvinkin tasapainoiseksi, mutta vasta eri tarkoituksiin osoitettava budjettirahoitus lopulta määrittelee ohjelman kunnianhimon asteen. Yhteiskunnassa vallitsevat arvot määrittelevät sen, mitä kulloinkin pidetään metsien käytössä, hoidossa ja suojelussa Suomelle sopivana tavoitteena. Koska arvot ja asenteet ovat koko ajan hitaassa muutoksessa, tulee myös kestävyyden tarkempi sisältö määritellä aina uudelleen ja uudelleen. <br />
<br />
<em>Pitkän työuran maa- ja metsätalousministeriössä tehnyt Matti Heikurainen siirtyi eläkkeelle metsä-ja bioenergiayksikön ylimetsänhoitajan virasta tämän vuoden lokakuussa.</em><br />
</p>Anu Becker2023-11-30T11:34:00ZViiden vuoden neuvottelut kalastuksenvalvonnasta johtivat kohtuuttomiinkin vaatimuksiin – sentään kahden lohen aukko löytyyVesa Vuorimaahttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1888929672023-11-17T12:55:29Z2023-11-17T09:08:00Z<p>EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontajärjestelmän muuttaminen on saanut sinetin. Jäsenmaista koostuva neuvosto hyväksyi <a href="https://mmm.fi/-/eu-n-neuvosto-hyvaksyi-kalastuksenvalvonnan-tiukennukset-suomi-aanesti-vastaan" rel="noopener noreferrer">13. marraskuuta poliittisen sopimuksen</a>, joka saavutettiin viime toukokuussa. Helppoa ei sopuun pääseminen ollut, sillä komission esityksestä neuvotteluihin ja lopulta asetustekstien hiomiseen ja viralliseen hyväksyntään kului yhteensä 5,5 vuotta.</p>
<p>Suomessa nähdään, että vaikuttava ja kustannustehokas kalastuksenvalvonta on tärkeä osa politiikkaa, jolla pyritään turvaamaan kalakantojen kestävyys. Valvonnan kustannusten tulee olla suhteessa valvonnan hyötyihin. Kustannuksia tulee tarkastella kalastuksen eri muotojen ja kalastajaryhmien näkökulmasta siten, että vaatimukset eivät muodostu kohtuuttomiksi. </p>
<p>On vaikea pitää kohtuullisena esimerkiksi uutta vaatimusta, jonka mukaan kaikkein pienimpienkin kaupallisten kalastusveneiden tulee muutaman vuoden kuluttua kantaa mukanaan laitetta, jonka avulla viranomaiset voivat kaiken aikaa seurata veneiden liikkeitä merellä.</p>
<p>Suomessa olemme myös huolissamme, millaisia velvoitteita tulevaisuudessa liittyy merellä tehtävään silakka- ja kilohailisaaliin määrää koskevaan ennakkoarvioon ja sen sallittuun virheeseen, kun saalis maissa lajeittain punnitaan. Komissio päättää ensi kevään aikana, millä edellytyksillä lajittelematonta silakan ja kilohailin sekasaalista saa eri satamiin purkaa.</p>
<p>Vapaa-ajankalastuksen valvonnassa ja rikkomusten seuraamuksissa mennään liian pitkälle. Erityisen vaikea on hyväksyä sitä, että vapaa-ajankalastuksen saaliin myynti katsotaan vakavaksi rikkomukseksi hyvin matalalla kynnyksellä. Suomen lainsäädännön mukaista pienintä, 2 000 euron seuraamusmaksua onkin jatkossa tarkasteltava uudestaan.</p>
<p>Kaiken kaikkiaan neuvottelutulos ei ota riittävästi huomioon, että kalastus ja siihen liittyvät olosuhteet ovat hyvin erilaisia EU:n eri merialueilla niin kaupallisessa kuin vapaa-ajankalastuksessa. Ajoimme voimakkaasti myös valvontaan sitä yhteisen kalastuspolitiikan perusasetuksessa olevaa alueellistamisen periaatetta, jonka mukaan kunkin merialueen kalastukseen osallistuvat maat voisivat yhdessä päättää, millaisia sääntöjä alueella tarvitaan. Moni muukin jäsenmaa kannatti tätä ajatusta, mutta komissio ja parlamentti eivät sitä hyväksyneet.</p>
<p>Suomessa on kaikesta huolimatta kiittäminen neuvoston puheenjohtajina toimineita Ranskaa ja Ruotsia siitä, että joitain erityispiirteitämme otettiin huomioon.</p>
<p>Esimerkiksi suoramyynnin mahdollistaviin sääntöihin saatiin kahden lohen mentävä aukko. Kaupalliselta kalastajalta suoraan kuluttajalle tehtävää myyntiä näet rajoitettiin niin, että se on ilman viranomaisille tehtävää myynti-ilmoitusta mahdollista vain 10 kiloon saakka päivässä. Vastauksena Suomen vetoomukseen Itämeren lohta saa kuitenkin myydä kaksi kappaletta päivässä kullekin kuluttajalle, painosta riippumatta. Muistettakoon kuitenkin, että vapaa-ajankalastuksen saaliin myynti on täysin kiellettyä. </p>
<p><em>Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä elinkeinokalatalousyksikössä</em><br />
</p>Vesa Vuorimaa2023-11-17T09:08:00ZLaadukas siemenhuolto turvaa metsien uudistumisenAnu Beckerhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1782049582023-09-19T10:18:55Z2023-09-19T09:28:00Z<p>Sain muutama viikko sitten käsiini tammikuussa 1947 julkaistun Metsälehden. Äitini isä on aikoinaan lehteä lukenut ja jostain syystä kyseinen numero oli säilynyt näihin päiviin saakka. Lehden etusivun ensimmäinen juttu oli otsikoitu näin: ”Taimia riittävästi – siementä vähemmän kuluvan vuoden metsänuudistustöihin. Järjestelmälliseen käpyjen keräykseen ryhdytty.” Jutusta käy ilmi, että erityisesti polttoainepulan vuoksi tehtyjen hätähakkuualueiden uudistamiseen oli riittävästi siementä, mutta muille uudistusaloille ei. Järjestelmällisempää käpyjen keräystä siis tarvittiin.<br />
<br />
Maailma on muuttunut paljon viimeisen 76 vuoden aikana, mutta ainakaan yksi asia ei – metsänuudistaminen on edelleen pakollista uudistushakkuun jälkeen. Tämä on yksi metsälainsäädäntömme peruspilareista. <br />
<br />
Samoihin aikoihin lehden ilmestymisen kanssa otti Suomessa ensimmäisiä askeleitaan metsänjalostus. Lehtijutussakin kerrotaan järjestelmällisen käpyjenkeräyksen kohdistamisesta paikkakunnan laadultaan parhaisiin metsiköihin ja näin ensimmäisten askelten ottamisesta ”metsäpuiden rodunjalostuksen tiellä”. </p>
<p>Tähän päivään mennessä metsänjalostus on edennyt niin, että sen avulla saavutettu puuntuotoksen lisäys on 10–20 prosenttia puulajista ja siemenen jalostusasteesta riippuen. Hyödyt lisääntyvät jokaisen uuden jalostussukupolven myötä. Kasvun lisäksi jalostuksella on parannettu myös vaneri- ja sahapuun laatuominaisuuksia sekä puiden laaja-alaista mukautumiskykyä erilaisiin ilmasto-oloihin, tautien ja tuholaisten kestävyyttä sekä ympäristöolosuhteiden vaihtelun sietokykyä. Uudistamismenetelmiä on käytössä useita, mutta metsänjalostuksen hyödyt saadaan käytäntöön vain metsänviljelyn eli taimien istuttamisen tai metsäkylvön kautta.<br />
<br />
Myös EU:n komissio on tunnistanut laadukkaan metsänviljelyaineiston riittävyyden tärkeyden sekä EU:n metsästrategiassa 2030, että heinäkuussa julkaistussa metsänviljelyaineiston tuotantoa ja markkinointia koskevassa asetusehdotuksessa. Ehdotuksessa komissio esittää, että jäsenvaltioiden tulisi valmistella puulajeittaiset valmiussuunnitelmat, joiden avulla varauduttaisiin metsänviljelyaineiston riittävyyteen laajoissa tuhotilanteissa, jolloin uudistettavaa pinta-alaa on yhtäkkiä huomattava määrä. Asetusehdotuksen käsittely on alkamassa syyskuussa neuvoston työryhmissä ja sen voimaan astuminen tulee viemään aikaan. <br />
<br />
Kuten vanhasta Metsälehdestäkin voidaan todeta, Suomessa metsäpuiden siemenhuolto on ollut jo pitkään hyvin suunnitelmallista ja toimivaa. Olemme selvinneet hyvin meillä esiintyneistä tuhoista ja metsänomistajat ovat pystyneet uudistamaan metsänsä ripeästi. Tämän mahdollistaa meillä se perustyö, mitä metsänjalostuksen, siemenhuollon ja myös taimihuollon eteen tehdään maassamme jatkuvasti. Vasta äskettäin tähän aiheeseen paneutui MMM:n asettama työryhmä. Työryhmä esitti arvionsa tulevaisuuden siementarpeesta ja tarvittavasta siemenviljelysten määrästä. Jalostetun siemenen saatavuutta pyritään ohjelman avulla entisestään lisäämään. Myös puulajivalikoimaa on tarkoitus laajentaa pienin askelin.<br />
<br />
Ehkä joku metsäalalla toimiva kaivaa uuden raporttimme esiin vuonna 2099 ja pohtii samankaltaisin asioita kuin mekin tänä päivänä ja meidän edeltäjämme sotien jälkeen. Voisin kuvitella, että silloinkin pidetään tärkeänä metsien kasvukunnosta huolehtimista.</p>
<p><em>Kansallisen metsästrategian 2035 tavoitteena on metsien kasvun ja hiilensidonnan lisääminen ja toisaalta myös metsien ilmastokestävyyden vahvistaminen. Metsänuudistaminen tulisi toteuttaa laadukkaasti ja viipymättä. Strategiassa linjataan, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetaan metsänjalostusohjelma sekä <a href="https://mmm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-366-719-8" rel="noopener noreferrer">metsäpuiden siemenviljelysten perustamisohjelma</a>. Myös pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa otetaan asiaan kantaa. Hallitus haluaa edistää metsien kasvua ja terveyttä parantavia toimenpiteitä ja toimeenpanee kansallisen metsästrategian.</em></p>
<p>Sanna Paanukoski työskentelee neuvottelevana virkamiehenä metsä- ja bioenergiayksikössä.</p>Anu Becker2023-09-19T09:28:00ZLuonto haastaa Tenon kalastuksenLaura Ticklénhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1745133222023-08-28T10:37:14Z2023-08-28T08:28:00Z<p>Lohi on kuningas, tähänhän olemme tottuneet kalastajien keskuudessa. Lohi herättää aina kysymyksiä. Jos lohta on, kuka sitä saa kalastaa ja kenelle lohi kuuluu. Tai jos lohta ei ole, missä syy ja miten tilanne korjattaisiin. Entäpä jos lohilajeja olisikin useita – Tyynellä valtamerellä elää kuningaslohi ja useampi muu lohilaji. </p>
<p>Tyynenmeren lohista runsain on kyttyrälohi, joka on aikanaan istutettu myös Kuolan niemimaalle. Pitkän aikaa kyttyrälohi oli vain kuriositeetti, jota saatiin muutamia kappaleita vuosittain Tenosta ja Näätämöjoesta. Jos se onnistui kutemaan, luonto hoiti lähes kaikki kyttyrälohen poikaset seuraavana keväänä, kun ne sorasta kuoriuduttuaan suuntasivat hyvin aikaisin keväällä kohti kylmää ja pimeää Atlanttia. Nyt vuosikymmenen vaihteessa jotain muuttui. Nämä pienet rääpäleet alkoivat jäädä aiempaa paremmin henkiin ja palata runsain mitoin rannikolle. Samaan aikaan meille tutun lohen kohdalla on käynyt juuri päinvastoin. Jäämereltä palaa lohia selvästi heikommin, mikä on näkynyt selvästi – vähemmän lohia kohti Tenoa, Näätämöjokea ja muita Ruijan rannikon lohijokia. </p>
<p>Mikä tarkalleen on saanut aikaan muutoksen, sitä ei tiedetä, mutta varsin todennäköisesti se liittyy ilmastonmuutokseen. Ja vaikka tietäisimmekin tarkan syyn, tuskin voisimme asiaan kovin nopeasti vaikuttaa. Ilmastonmuutoksen torjunnassa puhutaan pitkistä kaarista, vuosikymmenistä tai -sadoista. Lohen kohdalla voi tapahtua suuria muutoksia jo yhden sukupolven eli noin kuuden–seitsemän vuoden kuluessa. </p>
<p>Tenojokea on muokattu hyvin vähän, veden laatu on erinomainen. Näiden olosuhteiden parantaminen ei juuri paranna Tenon tilannetta lohijokena, toisin kuin joissa, jotka on padottu tai joita ihmistoiminta on muokannut rankalla kädellä. Kun katsotaan, mihin Tenolla voidaan parhaiten vaikuttaa, jäljelle jää kalastus. </p>
<p>Tenolla on jo toteutettu vaikeita ratkaisuja, leikattu perinnekalastuksen pyyntiaikoja ja kiintiöity matkailukalastajien luvat. Vähennykset haluttiin pitää maltillisina ja sallia lohikantojen elpymiselle pitkä aika, jotta Tenon saamelainen perinnekalastus ja loheen perustuva matkailuelinkeino olisi voinut jatkua. Leikkaus onnistui ja kalastuskuolevuus väheni noin kolmanneksen, kuten oli suunniteltu. Luonto päätti kuitenkin toisin, koska samalla tapahtui tuo meriolosuhteiden muutos, joka on laittanut lohen tiukoille ja tuonut kyttyrälohta harhailemaan uusiin jokiin. </p>
<p>Kalastusnappulaa oli siksi väännettävä vielä tiukemmalle ja kiellettävä lohenkalastus kokonaan. Kutulohien määrä on tuplaantunut, kun niitä ei ole kalastettu. Kun nämä suuremmat vuosiluokat vuorostaan palaavat kutemaan, lähtökohdat elpymiselle ovat hyvät. Sitä odoteltaessa katse on siirrettävä muihin lajeihin, kuten meritaimeneen ja miksei myös kyttyräloheen. Kunhan samalla pidetään mielessä, miten lohisaalista voidaan välttää. Tässä kuluneen kalastuskauden kokemuksista voi olla jatkossa paljon opittavaa. </p>
<p><em>Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies luonnonvaraosaston erätalousyksikössä.</em></p>Laura Ticklén2023-08-28T08:28:00ZVesiosaaminen on oleellista maailmanlaajuisissa haasteissaAnu Beckerhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1720489932023-08-21T09:20:58Z2023-08-21T06:14:00Z<p>Ruoantuotanto on ongelmissa kuivuuden takia, padot hajoavat sodan ja luonnonkatastrofien keskellä, liian vanhat vesiputket katkeilevat jopa Helsingin keskustassa ja pelottavia vesiaiheita on uutisissa viikoittain. Veteen, sen puuttumiseen, puhtauteen tai kestävään käyttöön liittyvät aiheet ovat nousseet pikkuhiljaa myös kansalaisten ajatuksiin. Asia on tärkeä myös yhteiskunnan kilpailukyvyn näkökulmasta, sillä huonosti ennakoidut tuhot aiheuttavat suuria yhteiskunnallisia kustannuksia. <br />
<br />
Viime vuonna julkaistussa vesitalousstrategiassamme on visiona puhdasta vettä, turvallisuutta ja hyvinvointia ihmisten, yhteiskunnan ja luonnon tarpeisiin. Sen eteen on tehtävä ihan oikeasti töitä eikä pidettävä vettä itsestäänselvyytenä edes Suomessa. <br />
<br />
Kuinka ollakaan, meillä on Suomessa ihan valtavan hienoa osaamista asian suhteen. Kokosimme viime keväänä suomalaisen <a href="https://mmm.fi/documents/1410837/0/Water+Solutions+and+Expertise+FINAL.pdf/5a25e156-8974-6fc0-64cf-33ad9eeacb91/Water+Solutions+and+Expertise+FINAL.pdf?t=1677586811547" target="_blank">vesiosaamisen tarjoomaa</a> ja totesimme joukolla, että sitä todellakin riittää ja voimme paukutella ylpeinä henkseleitämme. </p>
<p>Vesiosaamisen kasvupotentiaali on valtava, sillä ilmastonmuutoksenkin myötä tarpeet maailmalla kasvavat ja hallitukset kaikkialla haluavat tehdä asialle jotain. Jopa rahoitusta löytyy. Päätöksentekoprosessit ovat toki monessa maassa hankalia ja pitkiä, koska asiakkaana on usein julkinen sektori, mutta niidenkin ymmärtämiseen saa apua esimerkiksi Team Finland-verkostolta maailmalla. <br />
<br />
Lisäksi meillä on nyt puolitoista vuotta pyörinyt EU:n rahoittama <a href="https://mmm.fi/vesi/kansainvalinen-vesipolitiikka/vesiosaamisen-kasvu-ja-kansainvalistymisohjelma" target="_blank">vesiosaamisen kasvu- ja kansainvälistymisohjelma</a>, jolla on saatu luotua hyvää pöhinää ja konkretiaa vesiosaamisemme vientiin. <br />
<br />
Uudessa hallitusohjelmassamme todetaan: ”Suomella on käsillä erinomaiset mahdollisuudet hyötyä globaalista puhtaan siirtymän ja uuden teknologian ennustetusta investointiaallosta. Se tarjoaa vahvat edellytykset teollisuuden uudistumiselle ja vahvistumiselle. Suomi tarvitsee kasvavia yrityksiä, investointeja, korkeaan osaamiseen perustuvaa kestävää talouskasvua ja uudistumiskykyä.” ja ”Suomella on käsillä historiallinen tilaisuus hyötyä globaalista puhtaan siirtymän investointiaallosta. Se tarjoaa teollisuuden uudistumiselle suurimman muutosvoiman vuosikymmeniin.” <br />
<br />
Hallituksen tavoitteena on kasvuhakuisten, työllistävien ja vientiin tähtäävien yritysten määrän kasvu sekä teollisten työpaikkojen säilyminen Suomessa. Talouden ja viennin kivijalkaa vahvistetaan sitoutumalla toimenpiteisiin, joilla tuplataan kasvuhakuisten keskisuurten yrittäjävetoisten yritysten määrä vuoteen 2030 mennessä. </p>
<p>Pidetään yhdessä huoli, ettei vesi unohdu agendalta, sillä se liittyy lähes kaikkeen. Vesi liittyy sekä ihmisten että eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, se liittyy ruoantuotantoon, se liittyy teollisuuden kilpailukykyyn, se liittyy sekä kaupunki- että maaseutuympäristöön. Ei ole mitään selkeää, helppoa kokonaisuutta. Mutta toisaalta, onko maailmassa mikään enää selkeä, helppo kokonaisuus? Meidän on mietittävä asioita yhä enemmän poikkisektoraalisina kokonaisuuksina. <br />
<br />
Jos käperrymme vain vesisektorille, unohdamme oleellisen. Vesisektorin on tehtävä yhteistyötä muiden sektoreiden kanssa, jotta se saa osaamistaan maailmalle meidän kaikkien hyödyksi. Ja muiden sektoreiden on tajuttava, että ilman vettä juurikaan mikään ei toimi eli myös muiden sektoreiden on tultava etsimään ratkaisuja vesiosaamisesta. <br />
<br />
Poikkisektoraalista työtä varten on muuten avustuksiakin jaossa ja haku alkaa syyskuun puolivälissä! </p>
<p><em>Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä maa- ja metsätalousministeriön luonnonvara- ja vesitalousyksikössä.</em></p>
<p><img data-fileentryid="172050263" src="https://mmm.fi/documents/1410837/1503935/vedenpinta-2.jpg/75cd32b7-030d-ac16-9326-4d5c5eb4ae6f?t=1692605008944" /><br />
</p>Anu Becker2023-08-21T06:14:00ZVahva ja välittävä Suomi - katsaus MMM:n hallitusohjelmavastuisiinAnu Beckerhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1712503932023-08-18T05:50:57Z2023-08-14T10:16:00Z<p>Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa maa- ja metsätalousministeriön vastuulle on annettu 111 päävastuuta ja 139 osavastuuta. Suurin osa päävastuista on kirjattu luonnollisesti lukuun ”Suomi elää maaseudusta ja metsistä”, mutta yhtä lailla ”Puhtaan energian Suomi” -lukuun on kirjattu MMM:n vastuulla olevia tavoitteita ja toimenpiteitä. Alkoholikaupan avaamista ja kilpailun lisäämistä Suomessa on tarkoitus lisätä hakemalla listautumista EU:n viinintuottajamaiden luetteloon. EU:ssa viini on maataloustuote, kun Suomessa se katsotaan kuuluvaksi osaksi sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. <br />
<br />
Hallitusohjelma korostaa maaseudun, maatalouden ja metsien tärkeyttä muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Huoltovarmuuden merkitys koko yhteiskunnan olemassaololle toistuu läpi hallitusohjelman, korostetusti energian saatavuuden varmistamiselle.<br />
<br />
Maatalouden kannattavuus on edellytys suomalaisen ruuantuotannon ja ruokaturvan jatkamiselle. Maatalouden ja maaseudun tulevia suuntaviivoja luodaan kotimaisen pitkän aikavälin strategiassa ja maaseutupoliittisessa selonteossa. Maatalouden kustannuksia ei saa enää lisätä. Maaseutualojen liiketoimintamahdollisuuksien esteitä puretaan. EU:n maatalouspolitiikan on keskityttävä ruokaturvan parantamiseen.<br />
<br />
Metsäpolitiikka pidetään jatkossakin omassa kansallisessa päätöksenteossa. Maaomistajien päätösvaltaa metsien käytössä halutaan vahvistaa. Metsien käyttö ja metsien kasvu pohjautuvat aktiiviseen ja monitavoitteiseen metsäntuotantoon Kansallisen metsästrategian 2035 mukaisesti. Metsiin liittyvässä päätöksenteossa huomioidaan alueelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet – unohtamatta luonnon monimuotoisuutta. <br />
<br />
Hallitus jatkaa maankäyttösektorin hiilinieluja vahvistavia toimia vähentämällä maaperäpäästöjä vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. Hallitusohjelmassa korostetaan EU-vaikuttamista ja erityisesti kansallisten erityispiirteiden huomioimista EU-päätöksenteossa siten, että Suomen velvoitteiden on jatkossa oltava oikeasuhteisia.<br />
<br />
Edellä mainitut tavoitteet ovat vain pieni osa kaikista hallitusohjelman kirjauksista. Näin hallituskauden alussa työlista on hengästyttävä, kun samalla on huomioitava muut säädösvalmistelut ja kansainväliset tehtävät. Virkakunnalla on kuitenkin neljä vuotta aikaa tavoitteiden toimeenpanossa. Kun nyt hallitus on koossa, tarvitsemme työrauhaa ohjelman toteuttamiseksi. Ohjelma toteutetaan ja työ tehdään vähenevin resurssein.<br />
<br />
<em>Kirjoittaja työskentelee maa- ja metsätalousministeriössä johdon tukena.</em><br />
</p>Anu Becker2023-08-14T10:16:00ZMerituulivoimaa kehitettävä rinnakkain kalatalouden kanssaLaura Ticklénhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1706054042023-08-09T06:48:22Z2023-08-07T12:36:00Z<p>Vihreä siirtymä energiantuotannossa etenee. Vauhti on kova ja tuulivoiman rooli on siinä merkittävä. Vaikka siirtymän etuja ja välttämättömyyttä ei voikaan kiistää, onko vauhti sittenkin jo liian kova? Lepakot eivät räjähtele, mutta on tuulivoimalla omat ympäristövaikutuksensa. Niistä puhutaan yllättävän vähän. Nämä ympäristövaikutukset suurella todennäköisyydellä koskettavat paljonkin sellaisia luonnontieteellisiä seikkoja, joiden suhteen meillä on poliittiseen tahtotilaan perustuvia lakisääteisiä velvoitteita sekä kansallisesti että Euroopan unionin tasolla. </p>
<p>Otetaanpa esimerkki, vaikkapa merelliset kalakannat. Ne ovat osa huoltovarmuutta, mittava proteiinivarasto sekä hädän hetkellä että normaaliolosuhteissa. Kestävät kalakannat ovat kaupalliselle kalastukselle ja vapaa-ajankalastukselle välttämättömyys ja osaltaan välttämättömyys myös biotaloudelle, jonka varaan paljon lasketaan globaalistikin. Kalakantojen hyödyntämisen on oltava kestävää ja asiasta on säädetty Euroopan unionin tasolla. Meillä ei ole kuitenkaan käsitystä siitä, mitä merellisen tuulivoiman hallitsematon, ei tietoon perustuva rakentaminen tarkoittaisi kalojen lisääntymiselle, poikastuotantoalueille ja niin edelleen. Estyisikö lohen vaellus pohjoisiin jokiin kutemaan tai lohen vaellus eteläiselle Itämerelle syömään ja kasvamaan? Haittaisiko tai peräti estäisikö tuulivoima silakan lisääntymistä meren matalikoilla rakentamisajan ulkopuolellakin? </p>
<p>Entä mitä vaikuttaa vaikkapa tuleva Euroopan unionin ennallistamisasetus? Jos ennallistettavia luontotyyppejä jää tuulivoimapuistojen alle avomerellä merkittävässä määrin, ennallistamisvelvoite voi koskea entistä enemmän rannikkovesiämme eli yksityisiä vesienomistajia. Tuulivoimaa on suunnitteilla valtion hallinnoimille vesialueille. Miten varmistetaan, että lasku tuulivoiman haitoista valtion vesillä, siis veronmaksajien vesillä, ei valu heidän itsensä maksettavaksi ja hyödyt ulkomaisille yhtiöille, joilla on jo hyvin laajat suunnitelmat tuulivoiman rakentamiseksi Suomeen? </p>
<p>Merellisen tuulivoiman vyöryn mahdollisuuteen on selvästi herätty. Näyttääkin olevan suorastaan yllättävän laaja ja hyvin pitkälle menevä yhteisymmärrys kunnallisten toimijoiden, järjestöjen, elinkeinoharjoittajien sekä niiden kesken, jotka painottavat luonnonvarojen kestävää käyttöä, sekä toisaalta niiden, jotka painottavat enemmän luonnonsuojelua. </p>
<p>Miten ottaa kokonaiskuva hallintaan? Hallitusohjelmassa on kirjaukset korkean tason yhteistyöryhmästä, tuulivoiman luvituksesta ja myös merituulivoiman sijoittamisesta kalastuksen kannalta suotuisasti. Miten tämä tuulivoimanyrkki lähtee liikkeelle ja ottaa johtajuuden tukeviin kouriinsa, jää nähtäväksi. Kirjaukset ovat kuitenkin hyvät, kun muistetaan vielä huomioida koko Itämeren taso. Sähkömarkkinat ovat laajat ja toisaalta Ruotsinkin puolelle tehtyjen tuulivoimapuistojen vaikutus voi ulottua Suomeen. </p>
<p>Tuulivoiman ympäristövaikutuksiin on herätty Euroopassa laajemminkin, mutta tilanne on niin sanotusti päällä. Aikaa ei ole hukattavaksi. Paljon on kuitenkin pitkälti Suomen omissa käsissä. Kansallisesti voidaan linjata ja tehdä paljon. Maa- ja metsätalousministeriö edistää omalta osaltaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on löytää keinoja ja käytännön tasolla toimivia ratkaisumalleja merituulivoiman ja kalatalouden tavoitteiden yhteensovittamiseksi. </p>
<p>Analogisesti katsottuna merellisessä tuulivoimassa on jotain samaa kuin vaelluskalajokien rakentamisessa sotien jälkeen. Energian tarve yhteiskunnan tarpeisiin oli ja on edelleen kiistaton. Aikaisemmin haitat kuitattiin rahalla. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan toisteta vanhaa virhettä rahan kaikkivoipaisuudesta ja herätä karuun arkeen vasta, kun jotain on menetetty lopullisesti, kuten on käynyt lähes kaikkien lohikantojen kohdalla. </p>
<p><em>Kirjoittaja on elinkeinokalatalousyksikön neuvotteleva virkamies.</em><br />
</p>Laura Ticklén2023-08-07T12:36:00ZKasvintuhoojien runsautta ja listaamisen haasteitaPekka Väisänenhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1701491282023-08-03T08:30:45Z2023-08-02T07:04:00Z<p>Satoi tai paistoi, on kesä ja kasvukausi myös kasvintuhoojien aikaa. Muuttuva ja lämpenevä ilmasto mahdollistaa uusien kasvilajien viljelyn ja tuo mukanaan myös uusia kasvintuhoojia uusille alueille, joilla niitä ei aiemmin ole esiintynyt. Kasvintuhoojia leviää myös lisääntyneen kansainvälisen kaupan mukana. Osa niistä voi levitä myös ilmavirtausten mukana maiden rajojen yli. </p>
<p>Maailmassa esiintyy paljon erilaisia kasvintuhoojia, joista aiheutuu haittaa viljelykasveille ja meitä ympäröivälle luonnolle. Pelkästään EU:n kasvinterveyslainsäädännössä on mainittu noin 300 haitallista kasvintuhoojaa (ns. karanteenituhoojia) ja näiden lisäksi on lukuisia kasvien laatuun vaikuttavia tuhoojia. Kasvintuhoojia listataan ja luokitellaan EU:n lainsäädäntöön mm. niiden haitallisuuden ja levinneisyyden takia. Pelkästään EU:n alueella keskustellaan tällä hetkellä noin sadan uuden kasvintuhoojan mahdollisesta listaamisesta lainsäädäntöön. Kasvintuhoojien poistaminen EU:n listoilta ei ole aina helppoa, sillä jäsenmaiden mielipiteet asiasta jakautuvat välillä huomattavasti.</p>
<p>Miksi on tärkeää seurata tuhoojien leviämistä uusille alueille? Kasvintuhoojien listaaminen ei ole vain numerointia ja tilastoja. Tavoitteena on ajoissa selvittää kunkin tuhoojan isäntäkasveja ja leviämisteitä, jotta parhaiten voidaan estää tuhoojan leviäminen uusille alueille jo mahdollisimman varhain. Aina uusia tuhoojia ei kuitenkaan löydetä ajoissa ja myös tuhoojien tunnistamisessa on haasteita, sillä kaikille uusille tuhoojille ei ole olemassa luotettavaa tunnistusmenetelmää. Kaikkia uusia kasvintuhoojia ei myöskään voida listata yhteisön lainsäädäntöön, sillä jäsenmailla ei ole olemassa riittäviä resursseja kartoituksiin ja tarvittaviin toimenpiteisiin sekä se lisäisi myös kustannuksia toimijoille. Listattavien tuhoojien priorisointi on tärkeää ja sen vuoksi näistä käydään välillä hyvinkin kiihkeää keskustelua EU:n työryhmissä ja pysyvässä kasvinterveyskomiteassa.</p>
<p>Onneksi läheskään kaikki kasvintuhoojat eivät pysty meille leviämään ja asettumaan epäsuotuisan ilmaston ja sopivien isäntäkasvien puuttumisen vuoksi. Kaikkia kasvintuhoojia ei ole listattu EU:n lainsäädäntöön, kuten esimerkiksi banaanin sienitaudin aiheuttajaa (Panaman tauti), mutta tuhoojan vaikutukset voivat näkyä meilläkin kaupoissa hyllyjen tyhjentyessä banaaneista. Kasvintuhoojat, jotka nyt ovat kaukana meistä saattavat kuitenkin sopivissa suotuisissa oloissa päästä leviämään myös meille ja aiheuttaa suurtakin vahinkoa.</p>
<p>Viljayökkönen on hyvä esimerkki nopeasti leviävästä kasvintuhoojasta. Aiemmin sitä on tavattu Afrikassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, mutta nyt sitä on jo löydetty EU:n eteläisissä osissa. Suomessa kasvinterveystilanne on vielä varsin hyvä verrattuna moniin eteläisempiin maihin. Silti, uusia tulokkaita on jo meilläkin mm. härkäpavun siemeniä vioittava härkäpapupiilokas, joka on laatua alentava kasvintuhooja. Tämä kuoriainen on lisääntynyt viljeltävän härkäpapualan kasvaessa ja sopivien kuivien kasvuolojen sekä lämpimien säiden myötä. Ollaan siis yhdessä hereillä ja tarkkaillaan ympäristöä kasvintuhoojien varalta!<br />
</p>
<p><em>Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriössä erityisalueenaan kasvinterveys.</em></p>Pekka Väisänen2023-08-02T07:04:00ZJälleenrakennusta sodan keskelläAnu Beckerhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1693373652023-07-24T11:34:05Z2023-07-24T11:21:00Z<p>Vaikka sota raivoaa parhaillaan Ukrainassa, siirtyy maa rauhanaikaan jossain vaiheessa. Suomen etu ja toive on, että Ukrainasta kehittyy vauras ja vahva demokratia, jossa oikeusvaltioperiaate toteutuu yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Sodan hinta tulee olemaan kova inhimillisesti ja taloudellisesti, kuten muistamme omasta historiastamme. Toisaalta muistamme myös, että jälleenrakennus on mahdollisuus rakentaa uutta ja kestävää hyvinvointia koko kansalle. Kun Suomi aloitti jälleenrakennuksen sodan jälkeen, olivat metsät tärkeässä roolissa. Ukrainaa kutsutaan maailman vilja-aitaksi, mutta maassa on myös metsiä.<br />
<br />
Keväällä Ukrainan metsävaltuuskunta vieraili tutustumassa suomalaiseen metsätalouteen ja metsähallintoon. Ukrainassa valtio omistaa metsät ja metsähallintoa ollaan järjestämässä kokonaan uuteen asentoon sodan keskellä. Vastuu käytännön metsänhoidosta ollaan siirtämässä nyt perustettavaan valtion metsäyhtiöön. Neuvostoperintöä edustava pieniin itsenäisiin metsänhoitotoimistoihin perustunut metsähallinto on suosinut korruptiota ja tehotonta metsänhoitoa. Merkittävä osa hakkuista on ollut laittomia ja hakkuutulot ovat valuneet vääriin käsiin. Hakkuut on tehty pääsääntöisesti miestyönä ja puuta on sahattu paikallisilla pienillä sahoilla. Uuden metsähallinnon yhtenä tärkeimpänä tehtävänä onkin suitsia laittomia hakkuita ja luoda suotuisat edellytykset metsäelinkeinon kehittymiselle tulevaa jälleenrakennusta tukemaan.<br />
<br />
Laittomien hakkuiden rajoittamisen ja ylipäänsä metsävarojen kestävän käytön ensimmäisenä edellytyksenä on, että tiedot metsävaroista ovat ajan tasalla ja riittävän tarkkoja. Tässä Suomella on konkreettisesti paljon annettavaa Ukrainalle. Vierailun jälkeen seuraavat konkreettiset yhteistyöaskeleet muotoutuivatkin seminaarisarjaksi, jossa kävimme laajasti läpi maa- ja metsätalousministeriön alaisen hallinnon toimintaa metsävarojen hallinnassa. <br />
<br />
Ensimmäinen viesti, jonka halusimme välittää ukrainalaisille, oli hallinnon rajat ylittävän ja koordinoidun yhteistyön merkitys kaukokartoitusaineiston hankinnassa. Toiseksi kuvasimme, kuinka ajantasaisen metsävaratiedon hankinta voidaan organisoida ja kuinka tietoa voidaan hyödyntää metsien käytön suunnittelussa sekä valvonnassa. Kolmanneksi havainnollistimme kuinka valtion metsille asetetut tavoitteet operationalisoidaan käytännön toiminnaksi. Mukana kolmessa maa- ja metsätalousministeriön organisoimassa etäseminaarissa olivat Maanmittauslaitoksen, Suomen metsäkeskuksen, Metsähallituksen Metsätalous Oy:n, Arbonaut Oy:n, VTT:n ja Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat sekä ulkoministeriön edustus.<br />
<br />
Odotamme mielenkiinnolla seuraavia yhteistyöaskeleita ja toivomme koko Ukrainan kansalle voimaa selvitä tästä vaikeasta ajanjaksosta. </p>
<p><em>Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana metsä- ja bioenergiayksikössä.</em><br />
</p>Anu Becker2023-07-24T11:21:00ZAspartaami taas valokeilassaVesa Vuorimaahttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1687118232023-07-17T09:01:07Z2023-07-17T09:00:00Z<p>Riskianalyysin kolmas ja viimeinen vaihe, riskiviestintä, on tunnetusti vaikeaa. Olen juuri palaamassa Genevestä, jossa Codex Alimentariuksen toimeenpanokokouksen liepeillä olemme juhlistaneet Codexin 60-vuotista taivalta sekä maailman terveysjärjestön WHO:n 75-vuotispäiviä. Juhlaseminaarissa useampi pääjohtaja ja ministeri yhtyivät toteamukseen, että asiantuntijoiden ote tieteeseen sekä havaittujen riskien hallintaan on vahva, mutta viestinnässä kansalaisten suuntaan olisi aina vaan parantamisen varaa. Ristiriita on ikivanha: tutkijat ovat huonoja selittämään asioita kansantajuisesti, samalla kun kansalaiset uskovat kritiikittömästi sitä, jolla on paras tarina.</p>
<p>Viikon aikana olemme ruokastandardien lomassa keskustelleet myös aspartaamista, keinomakeuttajasta, jota käytetään lisäaineena useimmissa sokerittomissa virvoitusjuomissa. Aine on hyvin ajankohtainen, sillä sen mahdollista syöpävaarallisuutta on viime kuussa arvioitu uudelleen, ja jopa kahden arvostetun tahon toimesta. Ensimmäisen arvion teki WHO:n alainen syöväntutkimuslaitos IARC, joka vaara-arvioinnissaan totesi aspartaamin todellakin olevan mahdollisesti syöpää aiheuttava aine – eli näyttö ei ollut kovin vahva, mutta lisätutkimuksiin on aihetta. Viikko sitten sai WHO:n ja FAO:n yhteinen lisäaineiden riskinarviointielin JECFA oman analyysinsä valmiiksi, todeten että mitään tarvetta aspartaamin käytön tiukentamiselle ei ole, sillä kemikaali hajoaa suolistossa vaarattomiksi yhdisteiksi sekunneissa.</p>
<p>Näistä löydöksistä viestiminen kuluttajille olisi ollut vaikeaa muutenkin, mutta tässä tapauksessa asiaa vaikeutti IARC:n päätelmien vuotaminen julkisuuteen viikkoja ennen kuin JECFA sai oman arviointinsa valmiiksi. Myös suomalainen media on kesäkuussa raportoinut aspartaamin mahdollisesta syöpävaarallisuudesta, mikä on aiheuttanut ymmärrettävää huolta niiden kuluttajien keskuudessa, jotka nauttivat sokerittomia limuja. Epäilyksen siemen on siis kylvetty ja veikkaan, että kuluttajien vakuuttaminen samaisten limujen vaarattomuudesta tulee olemaan astetta vaikeampaa riskiviestintää. Narratiiviin kuin sopisi niin hyvin, että elintarviketeollisuus olisi jotenkin vaikuttanut JECFA:aan sen varmistamiseksi, että aspartaamin käyttö voi jatkua.</p>
<p>Kuultuani WHO:n ja FAO:n asiantuntijoita tällä viikolla olen varma, että mistään tällaisesta ei ole kyse. Enemmänkin on niin, että monimutkaisia asioita halutaan mediassa oikoa yksinkertaisiksi, kun niistä kerrotaan kansalaisille. Totuus on, että 1) aspartaami saattaa aineena hyvinkin aiheuttaa maksasyöpää, mutta vaarassa eivät ole limsojen kuluttajat vaan enemmänkin lisäainetta annostelevat elintarviketyöntekijät, ja 2) nautittuna aspartaami hajoaa heti kahdeksi aminohapoksi ja metanoliksi, mitkä ovat täysin vaarattomia yhdisteitä joita syntyy muutenkin suolistossamme syömisen yhteydessä.</p>
<p>Meillä EU:ssa kohu aspartaamista laantuu varmasti melko pian, mutta toisin on muualla. USA:n erikoisen oikeusjärjestelmän vuoksi heidän virkamiehensä olivat ristiriitaisesta viestinnästä kauhuissaan, sillä tie saattaa nyt olla auki erilaisille joukkokanteille, missä syöpään sairastuneet ja sokerittomia limuja juoneet hakevat aspartaamin syöpäluokitukseen vedoten miljoonakorvauksia niin panimoilta kuin viranomaisiltakin. Täytyy olla onnellinen, että saa tehdä työnsä maassa, jossa oikeuslaitoksen suhtautuminen kiihkoiluun on kiitettävän kiihkotonta. Uskallan siis jatkossakin sanoa, että liiallisen energiasaannin ja lihavuuden välttämiseksi sokerittomat limut ovat ihan hyvä vaihtoehto. Terveyden kannalta paras juoma on kuitenkin vesi, niin rannalla kuin saunassa, mutta senhän me kaikki tiedämme.</p>
<p><em>Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja</em><br />
</p>Vesa Vuorimaa2023-07-17T09:00:00ZHyppää Suomen suveenHannakaisa Markkanenhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1679108842023-07-10T10:48:09Z2023-07-10T09:39:00Z<p>Tiesitkö, että vapaa-ajan asukkaita on Suomessa jopa 2,9 miljoonaa? Vuonna 2021 julkaistun <a href="https://www.saaristopolitiikka.fi/mokkibarometri-2021" target="_blank">Mökkibarometrin</a> tulokset kertovat, että vapaa-ajan asuminen on ilmiönä voimistunut ja kehitys näyttää samansuuntaiselta myös lähitulevaisuudessa. Mökkeilyllä on tunnetusti monia hyviä vaikutuksia ihmisten mieleen ja terveyteen sekä luonnon monimuotoisuuteen. <br />
<br />
Noin 450 000 vapaa-ajanasukkaista viettää vapaa-aikaansa saaristossa (Suomen saaristoalueet tilastojen kertomana, 2022). Kausiasukkaiden myötä saaristossa ei ole koskaan ollut niin paljon ihmisiä kuin siellä on nyt. Saaristo- ja vesistöalueet houkuttelevatkin niin monipaikkaisia asukkaita kuin matkailijoita. </p>
<p>Jos innostuit, sukella sinäkin tänä kesänä saariston ja sisävesien syleilyyn, ja nappaa saariston helmet omalle ”bucket listillesi” 100 syytä –sivustolta! Suomen saaristo- ja vesistöalueilta löytyy maukkaita makuja niin kulinaristeille kuin kulttuurinnälkäisillekin, ainutlaatuista luontoa ja historiaa unohtamatta. Kotimaisiin saaristokohteisiin voit tutustua esimerkiksi 100 syytä matkailla Suomessa –kampanjan artikkeleista, jotka on toteutettu yhteistyössä saaristoasiain neuvottelukunnan kanssa. <br />
<br />
Suomen harvaan asutuilla alueilla liikkuva voi tänä kesänä törmätä monenlaisiin taidetapahtumiin. <a href="https://mmm.fi/hama" target="_blank">Harvaan asuttujen alueiden (HAMA) parlamentaarinen työryhmä</a> rahoitti toimikautensa aikana kulttuurin kehittämishankkeita 5,55 miljoonalla eurolla. Tapahtumissa syvennytään esimerkiksi ihmisen ja luonnon suhteeseen, yhteisöllisyyteen ja aineettomaan kulttuuriperintöön. Miltä kuulostaisi esimerkiksi taidevaellus Lieksan Jongunjoella, tai tikkuröijy-neuleeseen tutustuminen Hailuodossa? <br />
<br />
EU:n maaseuturahoituksesta on vuosina 2014-2020 myönnetty 81 miljoonan euron rahoitus matkailuun. Matkailuyrityksissä käytetty raha on saanut liikkeelle myös yksityistä rahaa - 47 miljoonan euron tuella on saatu aikaan 180 miljoonan euron investoinnit. Lisäksi suorien matkailuun kohdistuvien rahoituksien lisäksi on rahoitettu tuhansia erilaisia kaikkien käytössä olevia investointeja kuten laavuja, reitistöjä, uimarantoja ja leikkipaikkoja.<br />
<br />
EU:n maaseuturahoituksen <a href="https://arkisto.maaseutu.fi/teesesuomessa" target="_blank">Tee se Suomessa –sivustolle</a> on koottu yli 400 kohdetta, jotka kaikki ovat saaneet rahoitusta. Bongaa siis EU-kylttejä ja innostu ja ihastu! Pysähdy hetkeen, ota turvehoito ja rentoudu luonnon äärellä Kalevala Experiencessä Kainuussa tai käy koko perheen voimin Mustilan Arboretumissa Elimäellä, vuoden 2018 retkipaikassa!<br />
<br />
Lisää linkkejä tärppeihin:<br />
<br />
<a href="https://www.taike.fi/fi/uutiset/kesatapahtumia-ympari-suomen-harvaan-asutun-maaseudun-rahoituksella" target="_blank">Kesätapahtumia harvaan asutun maaseudun rahoituksella (Taiteen edistämiskeskus)</a><br />
<a href="https://100syyta.fi/artikkelit/suuntaa-saaristoon-ja-sisavesille" target="_blank">Suuntaa saaristoon ja sisävesille (100 syytä matkailla Suomessa)</a><br />
<a href="https://100syyta.fi/artikkelit/laiva-on-lastattu-elamyksilla" target="_blank">Laiva on lastattu elämyksillä (100 syytä matkailla Suomessa)</a><br />
<a href="https://www.instagram.com/teesesuomessa/" target="_blank">Tee se Suomessa (Instagram)</a><br />
<br />
<em>Kirjoittajat työskentelevät maaseudun kehittämisyksikössä.</em></p>Hannakaisa Markkanen2023-07-10T09:39:00ZKuinka sorsat pelastetaan?Laura Ticklénhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1672097822023-07-03T14:48:12Z2023-07-03T13:34:00Z<p>Minulla on keskimäärin yksi kivoimmista hommista MMM:n erätalousyksikössä. Edellinen hallituskausi startattiin ennenkuulumattomalla panostuksella luonnonmonimuotoisuuden edistämiseen, ja osa rahasta tuli myös meille kosteikkohankkeeseen. Kalevalassa maailma syntyi sotkan munasta, joten mikäs sen luontevampi nimi sorsalintujen tilan kohentamisen hankkeelle kuin SOTKA, ja minut nimitettiin sen projektipäälliköksi.</p>
<p>Mutta kuinka pelastetaan sorsat? Viime vuosina jopa monet riistasorsakannat ovat taantuneet. Onneksi meillä oli jo resepti tiedossa, osin tieteellisestikin tehokkaaksi todettu. Tarvitaan lisää hyviä kosteikoita poikasten kasvatukseen, pitää torjua vieraspienpetoja jotka häiritsevät pesintää, sekä perustaa vapaaehtoisia rauhoitusalueita, ettei metsästämällä hätistetä lintuja ennenaikaiselle muutolle.</p>
<p>Sorsien elinympäristöjen kunnostaminen on siitä mukava laji, että se saa metsästäjät ja luontoväen puhaltamaan yhteen hiileen. Tuota pikaa saimme koottua yhdessä ydintoimijoiden kanssa hankkeet, joissa valtion raha yhdistyy vapaaehtoistoimintaan yksityisillä mailla. Omarahoitus ja paikallisten osallistaminen takaavat, että hankkeista tulee omia. Kun kosteikon teossa on käsi lapion varressa, niin siitä pidetään huolta myös valtion rahapussin sulkeuduttua.</p>
<p>Yhteistyö naapuriministeriön kanssa oli alkanut jo 2019 keväällä hallituksen myöntämän ylimääräisen rahoituksen turvin saman aiheen äärellä. Isomman rahapotin turvin alettiin pian rakentaa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön laajempaa yhteistä heikentyneiden elinympäristöjen parantamisen ohjelmaa, Helmiä. </p>
<p>Yhtenä Helmin teemana on lintuvedet ja -kosteikot, ja iloksemme Sotka-hankkeessa käynnistetyt toimet voitiin omaksua osaksi Helmi-ohjelmaa valtioneuvoston vuoden 2021 periaatepäätöksessä, joka ulottuu vuoteen 2030 asti. Tähän mennessä Helmin puitteissa on tehty reilu 40 kosteikkoa ja 21 levähdysaluesopimusta sekä käynnistetty vieraspienpetojen torjunta 73:lla Natura-lintuvedellä. Helmiin sisältyy myös vaikuttavuuden seuranta, ja SOTKAssa heti alkuun käynnistetyt tutkimushankkeet ovat jo tuottaneet useita tieteellisiä julkaisuja, niin kosteikoista kuin vieraspedoista.</p>
<p>Helmi-toimien ohella SOTKAn puitteissa rahoitettiin yhdessä kalastonhoitomaksuvarojen kanssa valuma-aluekunnostuspilotti, niin sanottu Riekko-hanke, jossa Metsähallitus ennallisti valtion mailla kahdeksalla kohteella 1 000 hehtaaria soita ja 8 kilometriä puroja. Lisäksi SOTKAssa on torjuttu vieraspetoja mökkirannoilla ja saaristossa, yksityisten mailla, jotka eivät yleensä kuulu metsästysseurojen toimintakenttään.</p>
<p>Vapaaehtoisuus, maanomistajien ja paikallisten osallistaminen sekä yksityisen rahoituksen kehittäminen ovat kulmakiviä riistasektorin elinympäristöhankkeissa, etenkin kun valtion rahahanoja kiristetään. </p>
<p>Suureksi riemuksemme tuore Orpon hallitusohjelma jatkaa Helmiohjelman toteuttamista ja käynnistää myös oman ohjelman saaristoon. SOTKA-hankkeen osalta näyttää siis hyvältä muuallakin kuin luonnossa. Saaristolintulaskijat ovat jo kertoneet ilahtuneina kasvaneista pilkkasiipipoikueista, samoin rakennettujen kosteikoiden monimuotoisuutta lisäävä vaikutus on nyt tieteellisesti todettu. Tästä on hyvä jatkaa! </p>
<p>Hanki <a href="https://www.riistasaatio.fi/hanki-sorsabonus/">Sorsa-bonuskortti</a> – jokaisella kortilla aari kosteikkoa!<br />
MMM:n <a href="https://mmm.fi/sotka">SOTKA-hanke</a> ja <a href="https://mmm.fi/helmi">Helmi-ohjelma</a> <br />
Suomen riistakeskus <a href="https://kosteikko.fi/">SOTKA-kosteikko</a> ja <a href="https://riista.fi/riistatalous/hoitosuunnitelmien-toimeenpano/helmi-vieraspetohanke/">Helmi-vieraspedot</a><br />
Suomen metsästäjäliitto <a href="https://metsastajaliitto.fi/metsastajaliitto/vahva-vaikuttaja/hankkeet/sotka-hanke">SOTKA-levähdysalueet</a> ja <a href="https://metsastajaliitto.fi/metsastajaliitto/vahva-vaikuttaja/hankkeet/pienpeto">Mökkiläiset vieraspetopyyntiin</a> </p>
<p><em>Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksikössä.</em><br />
</p>Laura Ticklén2023-07-03T13:34:00ZUuden maatalouspolitiikan ensimmäiset merkit pelloillaPekka Väisänenhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1665019492023-06-26T09:49:07Z2023-06-26T09:32:00Z<p>Kaiken maailmankohinan keskellä maatalouspolitiikan uudistuskin on otettu käyttöön kuluvan vuoden alussa. Kokonaisuuden käyttöönotto viivästyi koko EU:ssa kahdella vuodella, ja uusi kausi kattaa seuraavan viisivuotisjakson eli vuodet 2023-2027. Joka tapauksessa eri tason säädökset on saatu vuoden alusta toiminnan pohjaksi. Aktiivinen ruoantuotanto on väkevästi kärjessä, ilmasto- ja ympäristöviisautta unohtamatta.</p>
<p>Suurin ja näkyvin uudistuksen käyttöönottovaihe toteutui 15.6. päättyneessä peltotukien haussa, jonka pohjalta toimeenpannaan runsaan miljardin euron osuus eli yli puolet vuotuisesta maatalouden tukimäärästä. Ruokavirasto tiedotti 19.6. tukihaun tuloksista (tiedotelinkki), joista nähdään ensimmäiset kattavammat tiedot kuluvan vuoden viljelypäätöksistä.</p>
<p>Maan koko peltoala on säilymässä edelleen suhteellisen vakaana noin 2,3 milj. hehtaarissa, vaikka tuenhakijoita on enää hieman yli 43 000, noin viisi prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Rakennekehitys jatkuu ja tilakoko kasvaa edelleen, ehkä jopa kiihtyen. Samalla nähdään, että esimerkiksi vapaaehtoisen ympäristökorvauksen piirissä on edelleen yli 90 prosenttia koko peltoalasta, vaikka tilamäärästä osuus jää nyt alle 80 prosenttiin. Jättäytyykö tuenhakijoiden joukosta markkina- ja tukimuutosten vuoksi esimerkiksi pienimpiä ”passiivitiloja”, jotka eivät käytännössä osallistu lainkaan aktiiviseen ruoantuotantoon tai peltojen hoitoon? Tällainen kehitys olisi tukiuudistukselle asetettujen kansallisten tavoitteiden mukaista.</p>
<p>Kevään aikana oli helpotus todeta syysviljojen selvinneen hyvin talvesta, ja niiden kokonaisalaa on nyt ilmoitettu yli 100 000 hehtaaria eli lähes 80 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Samalla nähdään konkreettisesti se, että yhä useammat tilat tasaavat viljelyn sääriskejä syysviljoilla, jotka kestävät keväisin niin kuivuutta kuin liikasadettakin kevätviljoja paremmin.</p>
<p>Kevätviljoja kylvettiin edelleen lähes miljoonalle hehtaarille, vaikka kevät 2023 ei ollut aikainen eikä muutenkaan helppo ja vaikka viime syksyn ja talven energiakriisin aikana lannoitteiden hinta kävi historiallisen korkealla. Kevätvilja-ala on nyt noin viisi prosenttia pienempi kuin vuosi sitten, mutta laajan syysvilja-alan vuoksi viljaa on vain noin prosentin verran eli vajaat 10 000 hehtaaria vähemmän kuin vuonna 2022. Varsin hyvä tilanne ja tärkeää huoltovarmuuden näkökulmasta. Muiden peltokasvien viljelyssä sokerijuurikkaan ala on palautumassa viime vuoden hälyttävästä kuopastaan 30 prosentin korjausliikkeellä, ja valkuaiskasveja on kylvetty 10 % laajemmalle alalle kuin vuonna 2022.</p>
<p>Erilaisista ympäristönurmista ja monimuotoisuuspelloista on riittänyt porinaa kevään aikana, ja niiden kokonaisala onkin kasvanut useilla prosenteilla viime vuodesta. Tässä puhutaan kuitenkin noin 15 000 hehtaarin nettolisäyksestä, jonka osuus koko maan peltoalasta on selvästi alle prosentin. Alojen muutoksia ja kehityssuuntaa arvioitaessa on syytä ottaa huomioon, että ympäristötoimenpiteiden sisäinen rakenne muuttuu. Esimerkiksi luonnonhoitonurmien ala näyttää kasvavan rajusti tänä vuonna, mutta samalla suojavyöhykenurmien ala pienenee lähes 70 prosenttia.</p>
<p>Moni on roiminut kevään aikana maatalouden uudistettua tukivälineistöä tulkinnoilla, joita värittänee turhautuminen kaikkeen ikävään ajankohtaiseen. Joko maatalouspolitiikassa mikään ei muutu tai sitten kaikki hyvä karkaa ihan väärään suuntaan, ilmasto- ja ympäristötavoitteet rampauttavat aktiivituotannon tai sitten juuri toisin päin. Samalla ehtoja ja kohdentamista pitäisi vaikutusten tehostamiseksi lisätä jämerästi, mutta byrokratiaa pitää silti muistaa rivakasti vähentää. Mustaa tai valkoista, ei välimuotoja. Yksinkertaisia ratkaisuja ja muutokset voimaan heti.</p>
<p>Kritiikki kuuluu olennaisesti politiikkauudistusten saranavaiheisiin, mutta kannattaa katsoa kokonaiskuvaa hetki rauhassa. Vaikka keskellä poikkeuksellisia aikoja siirryttiin uuteen maatalouspolitiikan aikakauteen, on laajalla yhteistyöllä ja yhteisillä kansallisilla tavoitteilla valmisteltu Suomen kokonaisuus perusteiltaan vakaa ja rauhallisesti eteenpäin katsova. Ruoka- ja rehukasveja on viljelyssä edelleen laajassa mitassa huoltovarmuuden tukipilarina, ja tilat tekevät kestävän ruoantuotannon kehittämiseksi hartiavoimin töitä.</p>
<p><em>Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies.</em><br />
</p>Pekka Väisänen2023-06-26T09:32:00ZSolumaataloudesta apua ruokajärjestelmien kestävyyteenTaina Saahkohttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1657721412023-06-19T10:00:42Z2023-06-19T07:23:00Z<p>Ruuantuotannon planetaariset rajat ovat tulleet vastaan, sillä kasvava sekä vaurastuva maapallon väestö tarvitsee paljon ravitsevaa ruokaa. Tavanomaisella maanviljelyllä, oikeudenmukaisemmalla ruokapolitiikalla ja maanviljelyn uusilla teknologioilla voimme vastata ruuantuotannon haasteisiin, mutta se ei riitä. Tarvitsemme rinnalle myös solumaataloutta.</p>
<p>VTT (Teknologian tutkimuskeskus) muotoilee vastauksen solumaataloudesta näin: ”Solumaatalous perustuu ruuan ja materiaalien tuotantoon ilman peltoja tai tuotantoeläimiä. Ruoka kasvatetaan solujen kuten mikrobi-, levä-, kasvi-, tai eläinsoluviljelmien avulla bioreaktoreissa. Soluja voidaan ruokkia maatalouden, metsäteollisuuden ja elintarviketeollisuuden sokeripitoisilla sivuvirroilla.” </p>
<p>Suomi ja VTT saivat kesäkuussa hienoa näkyvyyttä kansainvälisen solumaataloustapahtuman järjestäjinä, kun kansainvälisiä tutkijoita, yrittäjiä, päättäjiä ja rahoittajia kokoontui Helsingissä kuulemaan viimeisimpiä saavutuksia soluviljelyn alalta. Ruuantuottaminen ilman kosketusta maaperään on aina vain tarpeellisempaa perinteisen maatalouden rinnalla. </p>
<p>Vaikka meillä Suomessa on edelleen hyvät mahdollisuudet viljellä maata ja tuottaa ruokaa omiin tarpeisiimme, voimme samalla olla osa globaalin ruokakriisin ratkaisua. Tuotamme jo nyt sivuvirtoja, joita solumaataloudessa voidaan hyödyntää. Voimme kehittää solumaatalouden teknologioita ja osaamisellemme on globaalia kysyntää. Vienti tuo toivottuja lisätuloja valtion kassaan. </p>
<p>Moni kuitenkin jakaa oman mielikuvani solumaataloudesta: Pitkälle prosessoitua ruuan raaka-ainetta, joka korvaa perinteisesti tuotetun ruuan. Omia mielikuvia on tärkeä päivittää ja ravistella. </p>
<p>Ongelmia, kuten ruokajärjestelmien kestävyysongelmaa, ratkotaan tieteen ja tutkimuksen avulla. Tutkimus taas tuodaan lähemmäs arkeamme kokeiluiden ja kehityshankkeiden kautta. Ruoka ja syöminen ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja siksi on tärkeää, että ruokainnovaatioista puhutaan ja ne tuodaan lähemmäs meitä kuluttajia. Ja kun aika on kypsä uusille tuotteille, mielikuvien muuttamiseen tarvitaan maistelua, haistelua ja kokemusten jakamista. </p>
<p>Pääsin 1980-luvulla alle kymmenvuotiaana ensimmäisen kerran Helsingin reissulla McDonaldsiin. Söin ranskalaiset perunat ja join maitoa. Kokis oli kyllä tuttu, mutta kuka nyt lounaaksi limonadia juo? Hampurilainen ei maistunut, koska en tiennyt, mikä se on. Kaikki uusi epäilytti silloin, ja uusi epäilyttää edelleen. Ollaan kuitenkin rohkeita ja kokeillaan uusia asioita ja uudella tavalla tuotettua ruokaa. Ja uusia tuotteita odotellessa, nautitaan nyt vuoden rikkaimmasta ruokasesongista. Uusia perunoita saa jo ja mansikkasato on kypsymässä!</p>
<p>Maukasta kesää!</p>
<p><em>Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä.</em></p>Taina Saahko2023-06-19T07:23:00ZBiotaloudessa on globaali buumi – Suomen metsäklustereista vientiveturiTaina Saahkohttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1641658312023-06-06T06:20:57Z2023-06-06T05:47:00Z<p>Biotaloudessa on globaali buumi. Olemme Suomessa ja EU:ssa olleet biotalouden edelläkävijöitä. Nyt mm. Yhdysvallat, Intia ja Kiina kehittävät aktiivisesti biotalouksiaan ja pyrkivät kasvattamaan kansainvälistä merkitystään biotaloudessa. </p>
<p>Globaali kehitys haastaakin meidät pohtimaan, miten ja missä pystymme olemaan edelläkävijä myös tulevaisuudessa ja mikä on suhteellinen kilpailuetumme globaaleilla markkinoilla. Moniin globaaleihin toimijoihin verrattuna bioresurssimme on verrattain rajallinen ja työvoimasta on niukkuutta. Haaste on kuitenkin aina mahdollisuus. Niukkuus edellyttää resurssitehokkuutta, joka samalla pienentää luontojalanjälkeämme. Luontojalanjäljen pienentämiseksi ja luontokädenjäljen vahvistamiseksi tarvitsemme ekoteknologisia ratkaisuja.</p>
<p>Biotaloudella on siis tärkeä rooli vihreässä siirtymässä, johon kuuluvat resurssi- ja materiaalitehokkuutta tukevan kiertotalouden lisäksi siirtyminen fossiilisista poltto- ja raaka-aineista uusiutuviin. Vastineena maailmalla yleistyville pienjalostamoille Suomen isot biojalostamot mahdollistavat resurssi- ja materiaalitehokkuuden sekä taloudellisesti kannattavan raaka-ainevirran eri jakeista laajan kirjon arvonlisätuotteisiin.</p>
<p>Sivutuotteena kehittyvät ja omassa toiminnassa koeponnistetut koneet, laitteet ja palvelut tulevat olemaan kasvavassa määrin osa biotaloutta ja tarjoavat myös vientimahdollisuuksia. Teknologian ja palveluiden tarjoaminen muihin maihin edellyttää kohdemaiden olosuhteiden ja toimintaympäristön tuntemusta. Koska koneet ja laitteet tulevat olemaan merkittävässä roolissa biotaloudessa, perinteinen klusteriajattelu vahvistuu. Koko klusterin tarkastelu kytkee biotalouden aiempaa paremmin osaksi vihreää siirtymää ja ilmastopolitiikkaa. Tästä uusimpana esimerkkinä ovat biogeenisen hiilen talteenotto jalostusprosesseissa ja hyödyntäminen esimerkiksi liikennepolttoaineiden tuotannossa.</p>
<p>Suomessa, kuten koko EUssakin, on alueiden välisiä eroja bioresursseissa ja muissa mahdollisuuksissa. Innovaatiokehityksen tasapainottamiseksi EU:n alueella, komissio haluaa edistää alueellisia innovaatiolaaksoja sekä niiden verkottumista ja on jo tehnyt erillisiä valmisteluja erityisesti biotalouden ja ruokasektorin innovaatiolaakson osalta. Suomessa kehitettävät alueelliset biotalouden toimenpidesuunnitelmat ovat tässä erinomainen lähtökohta.</p>
<p>On hienoa, että lähimmät naapurimme Viro ja Ruotsi ovat myös laatimassa biotalousstrategioitaan ja tiekarttojaan. Alueellisten biotalouksien kehittämisyhteistyö tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös vaikuttamiseen EU:ssa. </p>
<p><em>Tuula Packalen on maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston osastopäällikkö.</em></p>Taina Saahko2023-06-06T05:47:00ZMonta hyvää syytä valuma-aluesuunnitteluunLaura Ticklénhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1640672602023-06-05T11:56:43Z2023-06-05T11:47:00Z<p>Tiedätkö, mihin puroon, jokeen tai järveen sinun pihaasi satanut vesipisara päätyy? Sen määrittää maastonmuotojen rajaama valuma-alue. Valuma-alueelta vesi päätyy uomien ja verkostojen kautta matalimpaan pisteeseen, ja lopulta vesistöihin. </p>
<p>Valuma-alueen ominaisuudet, maankäyttö ja vesivarastot vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti sateet tai sulamisvedet nostattavat vedenpinnat tulvakorkeuteen tai kuinka vettä riittää kuivien kausien tarpeisiin. Myös suuri osa vesistöjen tilaa heikentävästä, vesiä rehevöittävästä ravinteiden ja kiintoaineen kuormituksesta on peräisin valuma-alueelta. </p>
<p>Vesivarojen hallintaa ja vesienhoidon toimia tulisi suunnitella aina valuma-aluelähtöisesti. Valuma-aluetarkasteluun on myös muita hyviä syitä: </p>
<ul>
<li>Parannetaan valuma-alueiden ilmastokestävyyttä.</li>
</ul>
<p>Ilmaston muuttuminen todennäköisesti lisää kuivuusongelmia ja toisaalta rankkasateita. Maataloudessa tulee varautua kastelutarpeeseen ja kuivatusjärjestelmien säätämiseen. Pitkittynyt kuivuus voi haitata metsänkasvua ja vaikeuttaa yhdyskuntien vedenhankintaa. Rakennetulla alueella hulevesien hallintaa on tarkasteltava kaavarajat ylittävästi. Varautumisen suunnittelu kaikkien vedenkäyttäjien näkökulmasta vähentää valuma-alueiden eri toimintojen haavoittuvuutta ääreville vesioloille. </p>
<ul>
<li>Ennaltaehkäistään ympäristöhaittoja ja vähennetään kunnostustarvetta.</li>
</ul>
<p>Vesienhoidossa tai vesiluontotyyppien ennallistamisessa kustannustehokkainta toimintaa on ennaltaehkäistä vesistöön päätyvän kuormituksen syntymistä. Esimerkiksi suojavyöhykkeitä, ympärivuotista kasvipeitteisyyttä tai avohakkuiden ja ojituksen välttämistä kannattaa kohdistaa valuma-alueella sinne, missä eroosion tai ravinne-, happamuus- tai humuskuormituksen riski on suurin. Näin voidaan vähentää tarvetta kalliille kunnostustoimille. </p>
<ul>
<li>Toteutetaan vaikuttavaa luonnonhoitoa ja ilmastotoimia. </li>
</ul>
<p>Virtavesien kunnostuksia, vaellusesteiden poistamista, elinympäristöjen hoitotoimia ja turvemaiden ennallistamisia kannattaa tarkastella laajoina kokonaisuuksina yksittäisten kohteiden sijasta. Valuma-aluekokonaisuuksia suunnittelemalla saadaan toimille vaikuttavuutta.</p>
<p>Valuma-aluesuunnittelu on yleistynyt harmillisen hitaasti. Syyt löytyvät muun muassa valuma-aluetason koordinaation puutteesta, toisistaan irrallisista suunnittelujärjestelmistä sekä tietovarannon hajanaisuudesta ja puutteellisuudesta. </p>
<p>Näihin ongelmiin etsitään ratkaisuja maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön valmistelemassa valuma-aluesuunnittelun tiekartassa. Tiekartta koostuu toimenpidepoluista, joiden tarkoitus on vakiinnuttaa valuma-aluesuunnittelun toimintatapaa, kehittää ohjauskeinoja ja kannustimia sekä parantaa valuma-aluesuunnittelun tietopohjaa, työkaluja ja osaamista. </p>
<p>Oletko koskaan tutkinut <a href="https://vanhatkartat.fi/#12.6/65.0088/25.46912">vanhoilta kartoilta</a>, kuinka soiden ojitukset ja muu maankäyttö ovat muuttaneet valuma-alueita viimeisen 50 vuoden aikana? Vesipisaran matka soiden ja purojen kautta mutkitellen vesistöön on todennäköisesti kestänyt huomattavasti kauemmin kuin tänä päivänä. Veden viivyttäminen viheralueilla, kosteikoilla, soilla ja uomissa palvelee sekä luontoa että muita vedenkäyttäjiä. </p>
<p><a href="https://www.vesi.fi/teemasivu/maa-ja-metsatalouden-vesienhallinta/">Lue lisää maa- ja metsätalouden vesienhallinnasta</a> </p>
<p><em>Kirjoittaja työskentelee vesitalousasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön luonnonvara- ja vesitalousyksikössä.</em></p>Laura Ticklén2023-06-05T11:47:00ZSuomalainen kouluruokailu ja ruokapalveluiden toteutus kiinnostavat BaltiassaTaina Saahkohttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1630080622023-05-29T09:32:11Z2023-05-29T09:00:00Z<p>Suomalaista kouluruokaosaamista arvostetaan maailmalla. Myös Latviassa ollaan kiinnostuneita suomalaisen kouluruokailun toteutuksesta. Niinpä delegaatio Latviasta kutsui itsensä kylään Seinäjoelle yhteisen CITIES2030-hankkeen merkeissä. Kerron blogissani, mitkä asiat suomalaisessa kouluruokailussa kiinnostivat, mitkä ihmetyttivät ja millaisia kysymyksiä keskusteluissa nousi esille.</p>
<p>Pohjanmaalle saapui viime viikolla maatalousministeri <strong>Didzis Šmitsin</strong> johdolla lähes nelikymmenpäinen innokas joukko latvialaisia. Kolmipäiväisen vierailun pääaiheena olivat suomalainen kouluruokailu, julkiset elintarvikehankinnat ja ruokapalveluiden kestävyystyö sekä suomalainen ruokajärjestelmä.</p>
<p>Suomen maa- ja metsätalousministeri <strong>Antti Kurvinen</strong> tapasi latvialaisen virkaveljensä Seinäjoella. Tapaamisessa Šmits kertoi Latvian olevan vielä noviisi kouluruokailun järjestämisessä, mutta he haluavat kehittää ruokailua sekä hankintoja ja ottaa meistä oppia. </p>
<p>Vierailun ohjelma käsitteli muun muassa suomalaista kouluruokailua ja kouluruuan kehittämisohjelmaa sekä ruokapalveluiden toiminnan kestävyyden edistämistä, etenkin ruokalistasuunnittelua ja elintarvikehankintoja. Lisäksi syvennyimme vierailijoita kiinnostaviin lähiruokahankintoihin ja lähiruuan tarjoamisen taloudellisiin vaikutuksiin lähialueelle. Lisäksi vieraat pääsivät tutustumaan Seinäjoen keskuskeittiöön, Koskenojan tilaan ja muutamaan elintarvikealan yritykseen sekä syömään koululounasta paikallisella yläkoululla.</p>
<p>Latvialaisia kiinnosti, miten kouluruokailu on Suomessa hallinnollisesti järjestetty; kuka vastaa ja valvoo toteutusta, millainen on lainsäädäntö jne. Heitä kummastutti, että niin moni asia on mainittu vain ravitsemus- ja kouluruokasuosituksissa, eikä lainsäädännössä.</p>
<p>Velvoittavuus nähtiin heillä tarpeelliseksi ja ruuan ja elintarvikkeiden heikko laatu koettiin toisinaan ongelmaksi. Aina ei voi luottaa siihen, että saa, mitä on tilannut, elintarviketurvallisuudessakin voisi olla kehitettävää. Toisaalta suomalaista runsasta muovinkäyttöä suojaamassa elintarvikkeita ihmeteltiin ja kierrätyksestä kyseltiin. Kerroimme suomalaisesta elintarvikelainsäädännöstä sekä oma- ja oiva-valvonnasta. Lajittelu ja kierrätys ovat meillä arkipäivää.</p>
<p>Kouluruuan käytännön toteutuksen lisäksi keskusteluissa nousi esille ravitsemuksen ja ekologisuuden edistäminen kouluruokailussa, kuten kasvisruuan ja kalan tarjoaminen, täysipainoisen aterian komponentit sekä ruokien ja esim. kappaletuotteiden suolapitoisuus ja sokerin käyttö. Lisäksi keskustelimme luomusta ja ruokapalveluissa käytettävistä luomutuotteista. Myös latviassa käytetään kouluissa luomumaitoa ja määrälle oli asetettu lakisääteinen minimi. Kasvirasvapohjaiset levitteet ja rasvaton maito herättivät kummastusta, latvialaiset arvostavat voita. Kiinnostuneita oltiin myös kuulemaan, miten seuraamme julkisten aterioiden ravitsemussisältöä ja aistinvaraista laatua.</p>
<p><img data-fileentryid="163298577" src="https://mmm.fi/documents/portlet_file_entry/1410837/Latvia_nakkikeitto.jpg/ee7600f0-4aec-8d13-128b-8b7665fd2ffc" /></p>
<p>Kouluruokakoordinaattori <strong>Virpi Kulomaa </strong>ja erityisasiantuntija <strong>Auli Väänänen </strong>maa- ja metsätalousministeriöstä osallistuivat koululounaalle.</p>
<p>Vierailupäivänä koululounaalla oli tarjolla nakkikeittoa, rieskaa, juustoa sekä kurkkusiivuja ja omena. Maito oli rasvatonta luomumaitoa. Kasvisvaihtoehtona tarjoiltiin kasvisnakkikeittoa, . Vieraat kiittelivät keittoa maukkaaksi, samoin rieskaa. Keitto pääruokana ei ole Latviassa yleistä. He hiukan ihmettelivät, kuinka meillä voi olla kerran viikossa keittopäivä, mitä ihmettä silloin syödään, aina nakkikeittoako? Kerroimme Suomen rikkaasta keittoperinteestä ja monista ravitsevista keittoruuista.</p>
<p>Suurimmassa osassa Eurooppaa ei kouluruokailua järjestetä siinä laajuudessa kuin Suomessa ja ruoka on yleensä maksullinen. Kaikille koululaisille ilmainen ja täysipainoinen ateria löytyy vain Suomesta ja Ruotsista. Suomessa kaikille maksuton kouluruoka nähdään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävänä asiana. Latviassa kouluruokailua tuetaan julkisista varoista, mutta osa aterian hinnasta jää oppilaiden kotien maksettavaksi. </p>
<p>Latvialaiset ovat halukkaita jatkamaan yhteistyötä ja keskusteluja kouluruokailun ja julkisten hankintojen kehittämiseksi. Seuraavan kerran tapaamme virtuaalisesti. Odotamme kuulevamme lisää latvialaisesta kouluruuan toteutuksesta. Kokemusten ja tiedon vaihto on arvokasta myös meille Suomessa, jotta voimme kehittää kansainvälisesti ainutlaatuista kouluruokaosaamistamme.</p>
<p><em>Kirjoittaja Auli Väänänen on julkisten elintarvike- ja ruokapalveluhankintojen erityisasiantuntija maa- ja metsätalousministeriössä.</em><br />
</p>Taina Saahko2023-05-29T09:00:00ZOsoite hukassa? Ratkaisuna valtakunnallinen osoitetietojärjestelmäVesa Vuorimaahttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1620206692023-05-24T07:19:25Z2023-05-22T09:00:00Z<p>Maa- ja metsätalousministeriön johdolla on valmisteltu eheän, yhteentoimivan ja valtakunnallisen osoitetietojärjestelmän perustamista. Osoitetiedot syntyvät ja niitä ylläpidetään kunnissa. Kuntien rekistereistä olisi yhteydet Maanmittauslaitoksessa pidettävään kokoavaan järjestelmään. Osoitetiedot olisivat laatuvarmennettuja. Kunnissa osoiterekisteri liittyy laajempaan kuntarekisteriin, jossa on myös rakennusrekisteri, kiinteistörekisteri, kaavarekisteri ja kunnan maaomaisuuden hallintajärjestelmä.</p>
<p>Osoitetietojärjestelmä ei kilpailisi yksityisten palveluntarjoajien kanssa. Osoitetietojärjestelmän tietopalveluiden avulla yksityiset toimijat voisivat rakentaa uusia, entistä laadukkaampia ja monipuolisempia lisäarvopalveluja. Niin ikään julkisen sektorin toimijat voisivat hyödyntää omissa järjestelmissään osoitetietojärjestelmän tietoja. Esimerkiksi uudessa rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä osoitetiedoilla on keskeinen rooli. Kansalaisille ja yrityksille osoitetietojärjestelmä näyttäytyisi entistä laadukkaampina osoitetietoina sekä osoitetietoja hyödyntävien järjestelmien parempana yhteentoimivuutena. </p>
<p>Uuden, perusrekisterin luonteisen järjestelmän rakentaminen liittyy tiedon avoimuuteen. Vielä viime vuosikymmenellä ajateltiin usein melko suoraviivaisesti, että verovaroin ylläpidettävien tietovarantojen avaaminen tuottaa automaattisesti lisäarvoa yhteiskuntaan. Kuluvalla vuosikymmenellä on havahduttu siihen, että liberaalin oikeusvaltion keskeisiä elementtejä, kuten tiedon avoimuutta, voidaan käyttää myös yhteiskuntaa vahingoittaviin tarkoituksiin. </p>
<p>Selvää on, että kaikki osoitetiedot eivät voi olla avoimesti saatavilla yleisessä tietoverkossa. Osoitetietojärjestelmään turvallisuuteen sekä tietoturvaan ja –suojaan liittyviä kysymyksiä on jo käsitelty osoitetietojärjestelmän valmistelussa. Ennen järjestelmän käyttöönottoa tarvitaan vielä erillinen turvallisuusarvio. </p>
<p>Useissa kunnissa on tehty osoitteiden laadunparannustyötä. Maanmittauslaitoksessa on valmisteltu yhteistyössä kuntien kanssa valtakunnallista osoitetietojen kokonaisjärjestelmää, josta tiedot kaikista voimassa olevista osoitteista ovat kaikkien tarvitsijoiden saatavissa, tietoturva ja –suoja huomioon ottaen. Maa- ja metsätalousministeriön johdolla on valmisteltu osoitetietojärjestelmän perustamisen edellyttämää lainsäädäntöä. Vielä tarvittaisiin noin kymmenen miljoonan euron rahoitus pääasiassa kunnille, että osoitetietojärjestelmä saataisiin käyttöön. Toivottavasti tiukankin valtiotalouden aikana pystytään panostamaan yhteiskuntaa laajasti hyödyttävään digihankkeeseen. </p>
<p><em>Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön tieto- ja tutkimustoimialan päällikkö</em><br />
</p>Vesa Vuorimaa2023-05-22T09:00:00ZRatkaisuja lintuinfluenssan torjuntaan haetaan kv. yhteistyössäPekka Väisänenhttps://mmm.fi/c/blogs/find_entry?p_l_id=1496906&entryId=1618003522023-05-15T11:10:01Z2023-05-15T10:51:00Z<p>Lintuinfluenssatartunnoista näyttää tulleen pysyvä riesa eri mantereilla, myös Euroopassa. Tartuntoja todetaan jatkuvasti sekä luonnonvaraisissa linnuissa että siipikarjassa. Uudet virusmuunnokset tulevat Eurooppaan yleensä muuttolintujen mukana Aasiasta ja leviävät täällä edelleen ihmisen toiminnan seurauksena.</p>
<p>Aiemmin tapaukset ajoittuivat lintujen muuttoreittien varrelle ja vesistöjen läheisyyteen ja siksi siipikarjaa on meilläkin suojattu määräämällä ne sisätiloihin kevätmuuton ajaksi. Nyt Euroopassa kärsitään kuitenkin jatkuvasta epidemiasta ympäri vuoden ja lintujen ulkokasvatuksesta on tullut vaikeaa.</p>
<p>Myös korkean bioturvallisuuden tiloilla on todettu tapauksia, joiden alkuperää ei ole kyetty jäljittämään. On arveltu, että tauti voisi levitä jopa ilmanvaihdon mukana kanalan sisälle. Yksittäisiä tartuntoja on todettu aiempaa enemmän myös muissa luonnonvaraisissa eläinlajeissa, kuten ketuissa, saukoissa ja ilveksessä meilläkin. Ne olivat todennäköisesti saaneet tartunnan syötyään sairaita lintuja.</p>
<p>Suomessa ei onneksi ole todettu yhtään korkeapatogeenista lintuinfluenssatapausta tavanomaisessa siipikarjassa, vain yhdellä fasaanitarhalla keväällä 2021. Luonnonvaraisissa linnuissa tartuntoja todetaan sen sijaan jatkuvasti.</p>
<p>Kun bioturvallisuustoimet eivät ole onnistuneet pitämään tautia loitolla, on ryhdytty pohtimaan rokotusten käyttöönottoa. Keskustelu on herännyt erityisesti niissä EU-maissa, joissa tartuntoja siipikarjatiloilla on jatkuvasti ja joissa lintuja on jouduttu hävittämään suuria määriä kerralla (”stamping out”) ja tilojen toiminta alueilla on ollut keskeytyksissä pitkään. Tämä tulee paitsi kalliiksi, on myös eettisesti kyseenalaista. Toisaalta taudin rajaaminen alueellisesti on ollut ainoa vaihtoehto estää tartunnan leviäminen muille tiloille ja turvata toiminta tartunta-alueiden ulkopuolella.</p>
<p>Suomessa rokotukset eivät ole ajankohtaisia ja olemme perinteisesti suhtautuneet varovaisesti rokotuksiin vakavimpien tautien torjunnassa. Rokottaminen myös itsessään maksaa eikä aina ole tehokasta.<br />
Siipikarjaa ei myöskään voida heti ryhtyä rokottamaan, sillä EU-alueella ei ole saatavilla hyväksyttyjä lintuinfluenssarokotteita, jotka soveltuisivat ehkäiseviin rokotuksiin laajamittaisesti. Teollisuus on kuitenkin aktivoitunut EU:ssa käynnistyneen keskustelun ja uuden lainsäädännön myötä ja on mahdollista, että jo ensi vuonna rokotteita olisi saatavilla.</p>
<p>Rokotteiden puuttumisen lisäksi haasteena on kauppapolitiikka. Siipikarjaa, niiden lihaa ja munia EU:n ulkopuolelle vievien maiden on varmistuttava siitä, että kauppakumppanit hyväksyvät rokotetuista linnuista peräisin olevia elintarvikkeita. Tämä edellyttää, että bioturvallisuus ei herpaannu ja huolehditaan riittävästä tautiseurannasta rokottavilla tiloilla, jotta tauti ei leviä niissä hiljaisesti, ilman oireita. Hiljainen leviäminen lisäisi riskiä uusien virusmuunnosten syntymiselle ja sitä ei kukaan halua.</p>
<p>Toukokuun lopulla pidettävässä Maailman eläintautijärjestön (WOAH) yleiskokouksessa, johon osallistuu eläinlääkintäsiantuntijoita n. 180 maasta, on varattu jopa 1½ päivää keskusteluille lintuinfluenssan torjunnasta. Ongelma on yhteinen eri mantereille. Suomen on tärkeä osallistua keskusteluihin, vaikka rokotteiden käyttöönotto ei meillä ole ajankohtaista. Suomi ja Ruotsi ovat perinteisesti korostaneet hyvää bioturvallisuutta, jonka jatkossakin täytyy säilyä torjunnan kulmakivenä.</p>
<p><a href="https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siipikarja/lintuinfluenssa/">Ruokaviraston lintuinfluenssasivusto</a> (linkki) </p>
<p><em>Kirjoittaja työskentelee yksikön päällikkönä maa-ja metsätalousministeriössä.</em><br />
</p>Pekka Väisänen2023-05-15T10:51:00Z