Hyppää sisältöön
Media

Jari Koskisen avauspuhe kalastusaluepäivillä 12.2.2014

maa- ja metsätalousministeriö
Julkaisuajankohta 12.2.2014 13.49
Puhe -

Arvoisat kalastusaluepäiville osallistujat!

Kalataloudessa on käynnissä useita muutoksia, jotka vaikuttavat kalatalouden toimijoihin. Muu-toksia on käynnissä niin kansallisella kuin EU-tasollakin. Niiden perusteista käydään vilkasta ja tervetullutta keskustelua. Nämä kalastusaluepäivät ovat hyvä tilaisuus tuoda esille ajankohtaista tietoa muutoksista ja niiden perusteista. On ilo nähdä, että kalastusasiat kiinnostavat näin run-saasti ja kalastusaluepäiville osallistuu ennätysyleisö.

Haluan aluksi painottaa sitä, että kalatalouspolitiikkamme on oltava johdonmukaista ja päämää-rätietoista. Vain tällä tavalla voimme hallita montaa muutosprosessia samanaikaisesti ja saavuttaa toimivan kokonaisratkaisun kalatalouden tulevaisuuden haasteisiin. Tähän liittyen ministeriö on panostanut strategiseen lähestymistapaan ja laatinut ministeriön, luonnonvaraosaston ja kala-taloushallinnon tasoilla uudet strategiat, joiden mukaisesti hallinto toimii.

Kalataloushallinnon strategian tavoitteena on ensinnäkin se, että kalavarat ovat elinvoimaiset, tuottavat ja monimuotoiset. Tämä on perusedellytys kalavarojen kestävälle hyödyntämiselle. Tavoitteena on myös luoda hyvinvointia elämyksinä, harrastusmahdollisuuksina, työpaikkoina ja elintarvikkeina. Näiden tavoitteiden menestyksekäs saavuttaminen on mahdollista vain mikäli hallinnon lisäksi myös alan keskeiset toimijat sitoutuvat tekemään töitä niiden eteen. Tässä yh-teydessä korostuu rakentavan keskustelun ja tiiviin yhteistyön tarve. Meidän on päästävä vastak-kainasettelusta rakentavaan vuoropuheluun ja miellettävä, että kalataloutta on kehitettävä koko-naisuutena. Olen vakuuttunut, että kalatalouden toimijoiden, vesialueiden omistajien ja ympäris-tönsuojelun tavoitteet voidaan sovittaa yhteen siten, että kaikki hyötyvät.

Strategian toimeenpanoon liittyen olemme uudistamassa myös kalataloushallinnon ja kalataloutta koskevan tutkimuksen organisointia. Resurssien vähenemisen myötä on tarpeen tehostaa toimin-taa ja rakenteita sekä priorisoida tehtäviä, joita hoidetaan valtionhallinnossa ja tutkimuslaitokses-sa. Tässä yhteydessä haetaan myös mahdollisuuksia keventää byrokratiaa ja tunnistaa tehtäviä, jotka voitaisiin siirtää yksityiselle sektorille. Tulevaisuudessa kalastajat tai muut kalatalouden toimijat voisivat osallistua esimerkiksi tutkimustiedon keräämiseen, kuten riistapuolella jo tapah-tuu.

EU-tasolla yhteisen kalastuspolitiikan kokonaisuudistus on viimeistelyä vaille valmis. Suomen kannalta tärkeimmät muutokset liittyvät yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan rahoituksen uudis-tamiseen sekä kalavaroja koskevan päätöksenteon alueellistamiseen. Uudistusprosessi on vielä osittain kesken, mutta näyttää siltä, että siinä saavutettiin Suomen tärkeimmät tavoitteet. Esimer-kiksi rannikko- ja sisävesikalastuksen erityispiirteet sekä kalankasvatuksen kehittämistarpeet on otettu huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastossa. Nyt valmistelun painopiste siirtyy kan-salliselle tasolle. Ministeriön lähtökohtana on, että rahasto olisi strategioidemme mukaisesti kala-talouden kehittämisen päämäärätietoinen ja kokonaisvaltainen rahoittaja. Tarkoitus on, että ra-hasto tukisi aikaisempaa laaja-alaisemmin mm. tutkimus- ja kehittämistoimintaa, toimijoiden yhteistyötä sekä kalatalouden ympäristötoimenpiteitä. Näillä ja kohdennetuilla investointitoimilla luodaan edellytykset kotimaisen kalan tuotannon kestävälle kasvulle sekä alan kilpailukyvyn paranemiselle.

Kansallisella tason keskustelussa keskiössä on ollut kalastuslain kokonaisuudistus ja kalavarojen käytön kestävyys. Se, mikä on kestävää käyttöä, on erityisesti aikaansaanut keskustelua viime aikoina.

Maa- ja metsätalousministeriössä hankkeita, joissa kalavarojen käytön ja hoidon kestävyyttä on pohdittu ja edistetty, ovat viime aikoina olleet kalastuslain uudistus, lohi- ja meritaimenstrategia, kalatiestrategia, kalastusasetuksen muutokset kalojen alamittoihin ja rauhoituksiin sekä siian kalastukseen ja Tenojoen sopimusneuvottelut Norjan kanssa. Tässä yhteydessä kiitän näihin hankkeisiin osallistuneita.

Hallituksen esitys uudeksi kalastuslaiksi lähetettiin viime vuoden joulukuussa lausunnolle ja lau-suntoaika päättyi tammikuussa. Kalastuslailla säädetään kalavarojen käytöstä ja hoidosta ja var-mistetaan kalavarojen käytön kestävyys. Lakiluonnoksesta on annettu runsaasti lausuntoja ja palautetta, jota arvostamme kovasti. Lakiesitystä hiotaan niiden pohjalta. Lakiesitys on pyritty laatimaan mahdollisimman tasapuoliseksi eri kestävyyden elementit (ekologinen, sosiaa-linen ja taloudellinen kestävyys) ja eri intressiryhmien toiveet huomioon ottavaksi.

Uuteen kalastuslakiin on sisällytetty alhaalta ylöspäin lähtevä säätelyjärjestelmä, jossa paikallisella toiminnalla on merkittävä rooli. Vaikka lakiehdotuksessa annetaan perustuslain vaatimuksista johtuen aikaisempaa enemmän valtaa viranomaisille, toivon, että uskotte hallinnon ymmärtävän ja arvostavan paikallistiedon ja toiminnan merkityksen. Ilman aktiivista ja toimivaa osakaskunta- ja kalatalousaluetoimintaa ei uudenkaan lain järjestelmä toimi. Parhaimmillaan toiminta tapahtuisi hyvässä yhteistyössä, jossa viranomainen omalla toiminnallaan tukee sekä rahoittamalla että päätöksiä tekemällä kalatalousalueen esitysten ja tavoitteiden toteuttamista. Toimivat osakaskunnat ovat puolestaan koko kalatalousaluetoiminnan perusta ja perustuslain mukainen omaisuudensuoja kalastusoikeuden osalta tulee jatkossakin turvata.

Lakia on arvosteltu liian suojelupainotteiseksi ja on esiintynyt huolta vesialueen omistajien ja kalatalousaluetoimijoiden motivaation säilymisestä esitetyn lain mukaisessa järjestelmässä. Lakiin ehdotettujen kalastuksen rajoittamistoimien ja tämän vuoden alussa voimaan astuneiden uusien alamittasäädöksien tavoitteena on vahvistaa heikentyneiden ja uhanalaisten kalakantojen tilaa ja lisätä kalakantojen luontaista lisääntymistä. Tarkoitus ei ole kieltää ja rajoittaa kalastusta tarpeettomasti. Säätelytoimien vaikutuksia seurataan ja tarvittaessa säätelyä voidaan purkaa. Uusi laki antaa nykyistä monipuolisemmat säätelykeinot ja mahdollistaa myös paikallisen säätelyn. Esimerkiksi rasvaeväleikkaus mahdollistaa istukkaiden erottamisen luonnon kaloista ja säätelyä voidaan kohdistaa luonnonkaloihin helpommin ja istukkaiden kalastusta voidaan säädellä lie-vemmin. Toivon, että pohditte uusien säätelymahdollisuuksien käyttöä ennakkoluulottomasti alueellista asiantuntemustanne hyödyntäen. Silloin kun, esimerkiksi verkkokalastuksen säätely tapahtuu vesialueen omistajan myöntämien lupaehtojen puitteissa käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti, tarve hallintopäätösten tekoon ELY-keskusten toimesta vähenee oleellisesti.

Vaikka kalataloudessa on menossa monia muutoksia, on muutosten oltava hallittuja ja oikeu-denmukaisia. Kenenkään etu ei ole tempoileva kalastuspolitiikka, joka syö voimavaroja. Tästä syystä esimerkiksi luontaisen lisääntymisen edistämiseen siirtyminen ei tarkoita täydellistä istu-tuskielteisyyttä eikä kaiken kalastuksen kieltämistä. Muutoksia tehdään yhdessä ja hyväksytään, että tulokset tulevat ajallaan eivät heti.

Maa- ja metsätalousministerinä mieltäni lämmittää se, että eräkulttuuriin liittyvät asiat, on sitten kyseessä, kalastus tai metsästys, ovat suomalaisille erittäin tärkeitä asioita. Nämä asiat nousivat voimakkaasti esiin myös viime vuonna, kun keskustelu kävi vilkkaana muun muassa lohi-kysymyksissä ja lohistrategian laadinnan yhteydessä. Toivottavasti olemme saaneet toinen toisiltamme lisää tietoa ja näkemykset olisivat lähentyneet toisiaan. Asioissa, joissa mielipiteet jakautuvat, Maa- ja metsätalousministeriö kuuntelee kaikkia osapuolia tasapuolisesti. Meille on tärkeää saada aikaan hyvinvointia kalavaroista on sitten kyseessä ruoka, työpaikat tai elämykset, ja tämän hyvinvoinnin tulee perustua kestävälle käytölle.

Toivon kaikille antoisia kalastusaluepäiviä.