Koronaviruksen aikana tarttuvien tautien teoriat ovat päivittäin monipuolisesti esillä. Eläintautien vastustus on eläinlääkäreille arkipäivää. Monet tutut asiat tulevat esille nyt koronakriisin, ihmisten pandemian, aikana.

Eläintautivastustus nojaa kansainvälisiin sopimuksiin. Kansainvälinen eläinterveysjärjestö OIE ohjaa tätä työtä. Lainsäädäntö on EU:ssa yhteistä. Kansainvälisen vastustuksen piiriin otetut eläintaudit ovat sellaisia vakavia eläintauteja, jotka leviävät valtioiden rajojen yli, ovat tarkasti diagnosoitavissa ja joitten leviämistiet tunnetaan ja voidaan katkaista. Tutut eläintaudit kyetään tuotantotiloilla hävittämään luotettavasti.

Helposti leviävien eläintautien kohdalla kyse on toki yleensä kaikkien eläinten hävittämisestä ja tuotantotilojen saneerauksesta. Ongelmallisemmiksi ovat tulleet luonnonvaraisten eläinten tai hyönteisten levittämät taudit. Jatkuva seuranta ja aktiivinen tieteellinen tutkimus ovat kuitenkin parantaneet tautien kurissapitoa. Toisaalta lisääntynyt maailmanlaajuinen kauppa ja suuret eläinmäärät ovat vaikeuttaneet vastustusta.

Tällä hetkellä akuutein leviävä eläintautiongelma maailmassa on afrikkalainen sikarutto (ASF). Sitä on mm. Venäjällä ja Baltiassa, mutta se ei onneksi ole levinnyt Suomeen, osin kiitos aktiivisen tiedotuksen ja toiminnan. Afrikkalaisen sikaruton hävittämisestä on onnistunutta kokemusta Iberian niemimaalta ja epäonnistunutta Italian Sardiniasta. Tosin Italiassa tartunta on saatu rajattua vuosikymmeniksi  Sardinian saarelle. Kun afrikkalainen sikarutto yllättäen tuli ”väärään paikkaan”, Georgiaan vuonna 2007, vastustus aloitettiin luonnollisesti olemassa olevan tiedon varassa.

Aikaisempi kokemus oli osoittanut, että afrikkalainen sikarutto ei leviäisi villisioissa, jollei infektio ottaisi välillä vauhtia tuotantosikaloista. Todellisuus osoittautui odotuksia hankalammaksi. ASF levisi villisioissa. Lihatuotteiden välityksellä on tapahtunut paljon leviämistä. Tautiin kuolleitten villisikojen raadot ovat erityisen tartuntavaarallisia. Uuden tiedon ja kokemuksen myötä vastustusstrategiaa on EU:ssa muutettu ja muutetaan. Pieniä voittoja on jo saatu, mutta tauti on vielä leviämisvaiheessa. Suomi on tähän mennessä säästynyt taudilta, kiitos viranomaisten ja toimijoiden monipuolisen yhteistyön ja hyvän varautumisen.

Nyt meneillään olevassa ihmisten COVID-19 -epidemiassa on samanlainen jatkuvan oppimisen trendi. Eläinlääkärinä ilahduttaa ja ihmetyttää, miten nopeasti vakavassa ihmisten epidemiassa saadaan uutta ajantasaista tietoa ja tarttuvien tautien vastustusstrategiaa pystytään muuttamaan tilanteen mukaan.

COVID-19:n myötä ovat ihmisten ja eläinten välillä tarttuvat taudit, zoonoosit, nousseet esille. Esimerkiksi COVID-19:n alkuperäksi esitetään kiinalaisia ruokatoreja, joista taudin leviäminen ihmisestä toiseen olisi alkanut. Kun puhutaan laajemmin zoonooseista, esiintyy välillä syyttämistä kotieläintuotannon suuntaan. Kehittyneessä kotieläintuotannossa, kuten Suomessa, tautivaarat on tiedostettu jo rakenteellisesti. Tiukka bioturvallisuus ja tuotantotilojen kertatäyttö suojaavat eläimiä. Vakavimmille taudeille on seurantaohjelmat. Zoonooseista uhkaavimpia ovat influenssat. Maailmanlaajuisesti seurataan myös eläimillä kiertäviä influenssaviruksia. Aktiivinen seuranta ja hallittu tuotanto ovat vaikuttaneet suhteellisen hyvän tilanteen säilymiseen.

Maailmasta on saatu hävitettyä joitakin vakavimpia tauteja, kuten ihmisten isorokko ja nautojen karjarutto. Eläintaudeista myös suu- ja sorkkataudin, koiravälitteisen rabieksen ja pienten märehtijöiden ruton suhteen tavoitteena on hävittäminen maailmasta. Eläintenkään tarttuvat taudit eivät kuitenkaan häviä maailmasta. Siksi on pyrittävä sellaiseen kotieläinten tuotantorakenteeseen ja sellaisiin luonnonvaraisten eläinten kantoihin, että tarttuvien tautien riskejä voidaan hallita mahdollisimman hyvin.

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriössä.