Saaristolaki

Vuodesta 1981 voimassa ollut saaristolaki (494/81, 1138/93) velvoittaa valtiota ja kuntia toimimaan saariston elinkeinojen, liikenneyhteyksien ja muun infrastruktuurin, palvelujen sekä ympäristön turvaamisen puolesta. Saaristolaki tukee EU:n perussopimuksen (2008/C 115/01) 174 artiklan toteuttamista Suomessa. Artiklan mukaan EU pyrkii vähentämään heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Erityistä huomiota kiinnitetään muun muassa vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten saaristoalueisiin.

Saaristolain pohjalta valtioneuvosto on nimennyt asetuksella (1089/2016) kahdeksan saaristokuntaa ja 40 saaristo-osakuntaa, jotka kattavat maan suurimmat saaristoalueet. Saaristolain mukainen saaristokäsite sisältää paitsi ilman kiinteää tieyhteyttä olevat saaret myös kiinteän tieyhteyden saaria ja muita saaristomaisia vesistöjen rikkomia alueita.


Saaristoasioiden lainsäädäntö

Valtioneuvoston asetus saaristoasiain neuvottelukunnasta (752/2019) (kumoaa säädöksen 387/1987)

Laki saariston kehityksen edistämisestä (494/1981, 1138,1993)

Valtioneuvoston asetus saaristokunnista ja muiden kuntien saaristo-osista (1529/2015)

Valtioneuvoston asetus maatalouden tukien tukialueista ja niiden saaristoksi luettavista osa-alueista (5/2015)


Sivu päivitetty 25.6.2019

Lisätietoja

Elina Auri, johtava asiantuntija 
maa- ja metsätalousministeriö, Ruokaosasto, Maaseudun kehittämisyksikkö 0295162041