Luonnonkukkia-postimerkit vievät viestiä pölyttäjistä ja kasvinterveydestä
Posti julkaisee 3.6.20 Luonnonkukkia-postimerkkirullan juhlistaakseen YK:n kansainvälistä kasvinterveysvuotta 2020. Merkit on suunnitellut Paula Salviander. Kunniatehtävän paperipostin kuljettamisessa saavat sinivuokko, kielo, keto-orvokki, kissankello, niittyleinikki, puna-apila, päivänkakkara ja metsäkurjenpolvi. Suomessa kasvinterveysvuoteen on liitetty myös pölyttäjien vähenemiseen liittyvät kampanjat Hyönteishotellit2020 ja Pelasta Pörriäinen.
Posti edistää tärkeitä asioita nostaessaan luonnonkukat näin esiin. Kauneutensa lisäksi kukat ovat erittäin tärkeitä pörriäisten – erityisesti pölyttäjien – kannalta. Ilman kukkia ei luonnossa olisi myöskään pörrääviä hyönteisiä ja monet hyötykasveista olisivat silloin täysin pulassa. Pölyttäjien määrä maailmanlaajuisesti laskenut. Pölyttäjillä on pulaa pesäkoloista, jonka helpottamiseksi me ihmiset voimme rakentaa hyönteishotelleja ja säilyttää osan pihastamme luonnontilassa pölyttäjien iloksi.
Ampiaiset, erakkoampiaiset ja petopistiäiset lentävät kukasta kukkaan etsien toisia hyönteisiä toukilleen ravinnoksi ja pölyttävät samalla vahingossa kasveja. Mehiläiset ja kimalaiset vievät pörröisyytensä takia ampiaisia paremmin siitepölyä eteenpäin, koska siitepöly tarttuu niiden turkkiin.
Luonnonkukat ovat osa monimuotoisuutta
Kaikki Luonnonkukkia-postimerkit ovat lähellä meitä luonnossa kulkevia. Jotkut niistä liittyvät erilaisiin elämäntilanteisiin ja tuovat muistoja mieleen:
Sinivuokko kasvaa eteläisen Suomen valoisissa metsänreunoissa ja lehdoissa. Se kukkii keväisin ja moni pölyttäjä hakee niistä siitepölyä. Kärpäset, kimalaiset ja muutkin pistiäiset ovat sinivuokoissa tuttuja vieraita. Muurahaiset kuljettavat puolestaan kukan siemeniä jälkikasvulleen syötäväksi ja levittävät samalla sinivuokkoja uusiin paikkoihin. Sinivuokko tuo mieleen kevään, sillä se nostaa ensimmäisenä päätään lumen keskeltä – ei poimittavaksi, vaan ihailtavaksi.
Kielo on Suomen kansalliskukka, jonka kukissa ei ole mettä vaan siitepölyä. Tämä myrkyllinen kasvi viihtyy tuoreissa kangasmetsissä, puutarhoissa ja hiekkaharjuilla. Entisaikaan opettajat saivat keväisin vastaanottaa monta kielokimppua. Myös kielo houkuttaa luokseen kärpäsiä, kimalaisia ja muita pistiäisiä.
Keto-orvokkeja tapaa kedoilla ja kallioilla. Kärpäset ja pienehköt pistiäiset viivähtävät sen kukissa mettä ja siitepölyä hakemassa. Keto-orvokit ovat upeita väriläiskiä loistaessaan kallioilla. Nämä orvokit ovat varmaankin monen mieleen, äitienkin.
Kissankello kasvaa kedoilla, ja niitä rakastavat erityisesti kellosoukkomehiläiset, jotka hakevat kukista mettä ja siitepölyä. Kissankello toimii näille myös yösijana, sillä ne nukkuvat kelloissa yönkin yli. Kissankellon on varmasti jokainen luonnossa liikkuva tavannut.
Niittyleinikki loistaa keltaisena niityillä ja kedoilla. Se tarjoilee siitepölyä kärpäsille ja pistiäisille. Leinikki muistuttaa jonkun verran kukaltaan rentukkaa, tuota kevään ensimmäisiä tulokkaita edustavaa purojen reunustajaa. Lienevätkö serkkuja keskenään, nämä kaksi iloisena loistavaa kukkaa.
Puna-apilaa ei kukaan voi ohittaa. Niitä kasvaa niityillä ja pientareilla, minkä lisäksi sitä kasvatetaan rehuksi. Kukat ovat syväteriöisiä, joten pölyttäjän virkaa toimittavatkin niiden osalta vain pitkäkieliset kimalaiset ja tarhamehiläiset. Puna-apilasta saa tehtyä myös näyttävän kukkaseppeleen.
Päivänkakkara viihtyy kedoilla ja niityillä sekä paahteisilla paikoilla. Sen kukissa viihtyvät kärpäset ja petopistiäiset, jotka keräävät niistä jälkikasvulleen hyönteisiä ravinnoksi. Muutkin pistiäiset keräävät siitepölyä päivänkakkarasta. Päivänkakkarasta tavattiin arvuutella rakastaa-ei rakasta. Jollei rakastanut, saattoi aina ottaa laskettavaksi uuden kukan, kunnes onnisti.
Metsäkurjenpolvi on tuttu niityillä, laitumilla, lehdoissa ja metsänlaidoilla kasvava kasvi. Se on hyvä mesikasvi, jota mesipistiäiset ja kärpäset käyvät pölyttämässä. Tuttu kasvi, joka tulee helposti kerättyä maljakkoon kesäpäivää ilahduttamaan.
