FI SV EN

Kansalliset maataloustuet

Kansallisilla maataloustuilla tarkoitetaan kokonaan valtion varoista maksettavia tukimuotoja. Vuonna 2015 tähän tukimuotoon oli käytössä 325,4 miljoonaa euroa. Maa- ja puutarhatalouden kansallisen tuen tavoitteena on täydentää EU:n tukijärjestelmiä (EU-tulotuet, luonnonhaittakorvaukset, ympäristökorvaus ja eläinten hyvinvointikorvaukset) sekä osaltaan turvata maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä ja tuotannon kannattavuutta sekä maaseudun elinvoimaisuuden säilymistä.

EU:ssa sovelletaan yhteistä maatalouspolitiikkaa. Tämä yhteinen maatalouspolitiikka asettaa rajoitteita myös kansallisen varojen käyttöön maatalouden tukemiseen. Kansallisen varojen käyttöön maatalouden tukemiseen tarvitaan pääsääntöisesti EU:n hyväksyntä.

Keskeisin kansallisen tuen tukimuoto on pohjoinen tuki. Pohjoisen tuen keskeisempänä tavoitteena on ylläpitää alueen tuotantoa, toimia tuotantorakennetta kehittäen, varmistaa tuotteiden markkinoille pääsy ja lisäksi tukea ympäristön suojelua ja maaseudun säilyttämistä. Tukea maksetaan Suomen liittymissopimuksen artiklan 142 ja siihen pohjautuvien komission päätösten perusteella. Pohjoista tukea maksetaan tukialueella C- joka on Keski- ja Pohjois-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan pohjoispuolella). Vuonna 2015 pohjoiseen tukeen on tarkoitus käyttää 290 miljoonaa euroa, joka siis liki 90 % kansallisen tuen kokonaissummasta.

Pohjoista tukea maksetaan maidon tuotannolle litraperusteisena tukena. Eläinyksikköjen määrän perusteella tukea maksetaan lihanaudoille, uuhille, kutuille ja hevosille. Sika- ja siipikarjatalouteen maksetaan tuotannosta irrotettua tukea. Tukea maksetaan peltoviljelyn perusteella pohjoisena hehtaaritukena, yleisenä hehtaaritukena ja nuorten viljelijöiden tukena. Tukea maksetaan myös kasvihuonetuotannolle kasvihuonepinta-alan perusteella. Lisäksi käytössä on eräitä muita pienempiä pohjoisen tuen tukimuotoja (kuten porotuki, kuljetustuet, puutarhatuotteiden varastointituki).

Etelä-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan pohjoispuolella) tukialueella AB maksetaan Etelä-Suomen kansallista tukea. Tuki tunnettiin aiemmin ns. liittymissopimuksen artiklan 141 -mukaisena tukea. Tuki perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklaan 214 a, jonka perusteella on annettu erillinen tukea tarkemmin säätelevä komission päätös. Vuonna 2015 tuen kokonaismäärä on noin 29 miljoona euroa eli vajaat 10 % kansallisen tuen kokonaismäärästä. Tukea maksetaan sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettuna tukena ja kasvihuonetuotannon tukena.

Etelä-Suomen maidontuotannon, lihanautojen, lammas- ja vuohitalouden tuet maksetaan EU:n suoriena tukina. Tässä mielessä tukijärjestelmä eroaa maan etelä- ja pohjoisosan välillä, vaikkakin tukisumma yksikköä kohti laskettuna maidon tuotannossa, lihanaudoilla sekä uuhilla ja kutuilla on likimain samansuuruinen pohjoisen tuen alueen eteläosissa ja AB -alueella.

Muista kansallisista tuista keskeisin on sokerijuurikkaan kansallinen tuki. Tuen määrä on ollut noin viisi miljoonaa euroa vuodessa. Tukea maksetaan perustuen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklaan 214. Muita kansallisen tuen tukimuotoja ovat mehiläistalouden tuki ja sokerijuurikkaan kuljetustuki, joita molempia maksetaan alle miljoona euroa vuodessa

 

 

Further information

Martti Patjas, Ministerial Adviser 
Ministry of Agriculture and Forestry, Ruokaosasto, Maatalousyksikkö 0295162474