Sokerintuotannon säilyminen vaatii ponnisteluja
Suomalaisen sokerintuotannon säilyttämistä pohtinut työryhmä luovutti tänään loppuraporttinsa maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojalle. Sokeriala on EU:ssa ja myös Suomessa suurten muutosten edessä. Yhteisö on jo uudistanut maatalous-politiikkansa muiden merkittävien sektoreiden osalta. Maailman kauppajärjestössä käytävät neuvottelut sekä maailman köyhimmille maille annettu vapaa tuontioikeus Euroopan unioniin johtavat sokerin tuonnin kasvuun ja pakottavat yhteisön vastaavasti rajoittamaan sokerin vientiään ja tuotantoaan.
EU:n komissio esitti viime kesänä tiedonannossaan sokerin markkinajärjestelyyn muutoksia, jotka perustuvat mm. sokerin sisämarkkinahinnan huomattavaan alentamiseen, tuotantokiintiöiden pienentämiseen ja mahdollisuuteen kiintiöiden siirtämiseksi jäsenmaasta toiseen. Menetyksistä korvattaisiin tuottajille 60 %.
Suomessa tuotetaan kolme neljäsosaa täällä kulutetusta sokerista. Sokerijuurikasta viljellään noin 2500 tilalla, jotka ovat alhaisen hehtaarisadon vuoksi heikommassa kilpailuasemassa kuin muiden EU-maiden sokerijuurikastilat. Sokeristrategiassa linjataan toimenpiteitä, joilla sokerijuurikkaan viljely ja sokerin tuotanto voivat jatkua maassamme Suomelle myönnettyjen tuotantokiintiöiden puitteissa.
Sokeristrategia lähtee siitä, että sokerin hinnanalennukset jakiintiöleikkaukset EU:ssa tulee mitoittaa vain sen suuruisiksi, kuin mikä on välttämätöntä, jotta WTO:lle annetuista yhteisön sitoumuksista voidaan selvitä. Komission esitys hinnanalennukseksi on tässä mielessä ylimitoitettu. Hinnanalennuksen kompensaation on oltava Suomessa täysimääräinen ja osin tuotantosidonnainen. Sokerijuurikkaan jalostuksen ja viljelyn osalta on tehtävä kaikki mahdollinen tuotannon tehostamiseksi ja kustannusten alentamiseksi. Etuuskohtelun alaisen tuonnin Euroopan unioniin on oltava vakaata ja ennustettavaa, mikä edellyttää tuonnin kiintiöinnin säilyttämistä.
Työryhmän esittämät strategiset linjaukset liittyvät Suomen kannanottoihin Euroopan unionin sokerisektorin uudistuksessa, sokerisektorin sisäisiin toimenpiteisiin, sokerijuurikkaan viljelyn kannattavuuden parantamiseen sekä sokerijuurikkaan viljelyn huomioimiseen tukipolitiikassa. Osa työryhmän kannanotoista liittyy asioihin, joista päätetään Euroopan unionin päätöksentekoelimissä, mutta osasta voidaan tehdä päätöksiä kansallisesti viljelijöiden, tehtaiden ja valtion välillä. Työryhmä uskoo, että näillä toimenpiteillä sokerintuotannon on mahdollista jatkua Suomessa kiintiöjärjestelmän puitteissa.
Liite: sokeristrategian linjaukset
LISÄTIETOJA:
työryhmän pj, maatalousneuvos Matti Hannula, maa - ja metsätalousministeriö, p. (09) 1605 2730
työryhmän sihteeri, maatalousneuvos Osmo Rönty, maa- ja metsätalousministeriö, p. (09) 1605 2451
maa- ja metsätalousministeriön viestintäyksikkö, p. (09) 1605 3326
Liite: sokeristrategian linjaukset
1. Sokerin markkinajärjestelyn uudistaminen on välttämätöntä sekä EU:n sisäisistä että ulkoisista syistä. Uudistus on kuitenkin toteutettava tasapainoisella tavalla lähtien siitä, että tuotanto voi jatkua kaikilla yhteisön alueilla Eurooppa-neuvostojen päätösten mukaisesti. Päätökset neuvostossa tulee tehdä pyrkien laajaan yksimielisyyteen kuten aiemminkin yhteisön maatalouspolitiikan uudistuksista päätettäessä.
2. Sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksessa tulisi tehdä vain ne hinnanalennukset ja kiintiöleikkaukset, jotka ovat välttämättömiä WTO-syistä. Komission esittämä hintojen leikkaustarve on ylimitoitettu.
3. Suomalaisen tuotannon edellytyksenä on, että etuuskohtelun alainen tuonti voidaan pitää vakaana ja ennustettavana, mikä edellyttää kiintiöiden säilyttämistä tuonnissa.
4. Tulojen menetykset tulee kompensoida epäsuotuisilla alueilla täysimääräisesti ja osan kompensaatiosta tulee olla tuotantoon sidottua tuotantomotivaation säilyttämiseksi. Mikäli yhteisön budjettirajoitteista johtuen täysimääräinen kompensaatio ei ole yhteisön tasolla mahdollista, on epäsuotuisilla alueilla annettava oikeus maksaa tuotantosidonnaista tukea täysmääräiseen kompensaatioon saakka.
5. Eurooppa-neuvostojen periaatteiden noudattaminen edellyttää kiintiöjärjestelmän ja kansallisten kiintiöiden säilyttämistä. A- ja B-kiintiöitä ei tule yhdistää ja kiintiöleikkaus tulee uudistuksessa kohdistaa ensisijaisesti B-kiintiöön, koska se on periaatteessa määrä, jonka yritykset voivat viedä yhteisöstä vientituella. Nykyinen luokituksen alentamismekanismi ja satovaihteluiden tasaamiseen alun perin suunniteltu siirtojärjestelmä toimivat hyvin ja ne tulisi säilyttää.
6. Komission ehdottama tuotantokiintiöiden siirtomahdollisuus jäsenmaasta toiseen voisi johtaa tuotannon siirtymiseen Suomesta EU:n edullisimmille viljelyalueille ja siksi se ei ole lähtökohtaisesti hyväksyttävissä.
7. Sokerin hinnanalennus ja lisääntyvä kilpailu johtavat teollisuuden marginaalin supistumiseen, jolloin kannattavan yksikön volyymiraja nousee. Yhdessä kiintiöleikkauksen kanssa tämä voi teollisuudessa johtaa tarpeeseen keskittää sokerijuurikkaan käsittely Suomessa yhteen tehtaaseen kannattavan tuotannon edellytysten luomiseksi. Tämä edellyttäisi teollisuudelta myös investointeja jäljelle jäävään tehtaaseen. Asiaan liittyvässä arvioinnissa tulee ottaa huomioon paitsi tehtaan liiketaloudelliset tekijät, myös luontaiset sokerijuurikkaan viljelyedellytykset javiljelijöiden halukkuus jatkaa tuotantoa uudistuksen jälkeenkin. Jotta tarvittavat sopeutusinvestoinnit niin viljelyssä kuin jalostuksessakin voidaan tehdä, sokeriuudistus tulee tehdä riittävällä aikaperspektiivillä.
8. Sokerijuurikkaan viljelyn kannattavuutta tulee parantaa määrätietoisella työllä satotason nostamiseksi ja erikoistumisen lisäämiseksi. Myös kuljetuskustannusten alentaminen on keskeinen kustannuksia alentava tavoite.
9. Satotasoa voidaan kohottaa nostamalla kalkituksella juurikasmaiden pH-arvoja, tehostamalla salaojitusta ja ottamalla viljelykierto systemaattiseen käyttöön. Myös aumaustekniikkaan tulee kiinnittää huomiota. Kiinteitä kustannuksia voidaan alentaa kasvattamalla juurikasalaa ja siirtymällä urakointiin tai muiden viljelijöiden kanssa yhteistyöhön kone- ja rakennuskustannuksien alentamiseksi.
10. Yhteisen maatalouspolitiikan, osarahoitteisten tukien ja kansallisten tukien osalta mahdollisuuksia suunnata tukia sokerijuurikkaan viljelyyn on hyvin vähän kompensoivaa tulotukea ja vuonna 2006 käyttöönotettavaa tilatukea lukuun ottamatta. Ympäristötukea seuraavalle kaudelle pohdittaessa tulee kuitenkin selvittää mahdollisuudet erityistoimenpiteeseen sokerijuurikkaan viljelyssä.
>> Sokeristrategia
