Hoppa till innehåll
Media

CAP-uudistuksen päälinjoista sopimus

maa- ja metsätalousministeriö
Julkaisuajankohta 26.5.2004 10.16
Tiedote -

Valtion ja tuottajajärjestöjen (MTK ja SLC) kansallisen tuen neuvottelijat sopivat yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen toteuttamisen päälinjoista varhain tänä aamuna. Linjausten perusteella Suomi toteuttaa tilatukijärjestelmän vuodesta 2006 lähtien ns. yhdistelmämallin pohjalta.

Yhdistelmämallin tilakohtaiseen lisäosaan sisällytetään 70 prosenttia maitopalkkiosta ja 25 prosenttia sonni- ja härkäpalkkioista. Kasvintuotannon kuivauskorvaus otetaan mukaan yhdistelmämallin perusosaan. Tuotantosidonnaisena maksetaan edelleen osa naudanlihantuotannon tuista. Tukien hallinnoinnissa käytetään nykyisiä peltokasvien viitesatoalueita, jotka ovat A, B-C1 ja C2-C4.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka uudistuu lähivuosina maatalousministereiden kesäkuussa 2003 sopimien periaatteiden mukaisesti. Uudistuksen pääperiaatteena on irrottaa EU:n kokonaan rahoittamien ns. CAP-tukien ja tuotannon välinen kytkentä. Osa tukimuodoista voidaan kuitenkin jäsenmaan päätöksellä säilyttää edelleen tuotantosidonnaisina.

Uudistuksen toteutuksessa jäsenmaille annettiin mahdollisuus valita eräistä vaihtoehdoista muun muassa valittavan tilatukimallin, tuotantosidonnaisten tukien ja tilatukeen siirtymisajankohdan osalta. Valtion ja tuottajajärjestöjen tukineuvottelijat ovat nyt tehneet yksimielisesti ehdotuksen tämän mukaisista uudistuksen päälinjoista.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan mukaan nyt sovittu malli on tasapainoisin ja toimivin annettujen vaihtoehtojen puitteissa. Vaikka tukijärjestelmä muuttuu perusteellisesti, kaikki tuotantoaan jatkavat tilat voivat saada jatkossakin kohtuullisen tuen. Kun unionin alueella tuotannon markkinaehtoisuus kasvaa, on välttämätöntä, että Suomessakin viljelijät voivat pysyä toimintaympäristön kehityksessä mukana. Toisaalta mahdollisuus tuotantoon halutaan antaa myös pienemmille, monitoimisille maatiloille.

Mallissa pyrittiin riittävään joustavuuteen, niin että tuotannon kehittämiseen annetaan hyvät edellytykset. Esimerkiksi vuosien 2000-2002 perustuva puhdas historiamalli olisi ollut hyvin jäykkä ja ohjannut korkeampaa tukea esimerkiksi kotieläimistä jo luopuneille tiloille. Toisaalta maidon ja naudanlihan perusteella maksettavilla lisäosilla halutaan estää nautakarjatilojen tukimenetyksiä.

Tehtyjen linjausten tavoitteena on aikaansaada kansallisen eri tuotantosuuntien ja alueiden kesken mahdollisimman tasapainoinen ja nykyiset kokonaistukisuhteet säilyttävä tukikokonaisuus. Tukikokonaisuudessa on otettu huomioon muissa tukijärjestelmissä tapahtuvat muutokset, kuten luonnonhaittakorvauksen (LFA) kansallisen lisäosan käyttöönotto vuodesta 2005 lähtien. Tehty ratkaisu täyttää pääosin asetetut tavoitteet. Jäljelle jääneisiin ongelmakohtiin etsitään ratkaisuja tukien vuosittaisen valmistelun yhteydessä.

Vaikka uudistus käynnistyy varsinaisesti vasta vuonna 2006, päätöksiä uudistuksen soveltamisen päälinjoista tarvitaan jo tässä vaiheessa, jotta uudistuksen toimeenpanon, tietojärjestelmien ja lainsäädännön valmistelu voi täysipainoisesti käynnistyä. Myös viljelijöiden kannalta tehdyt päätökset antavat pohjaa lähivuosia koskevalle päätöksenteolle.

Uudistuksen yhteydessä luotiin uusi suorien tukien järjestelmä, jonka keskeinen osa on tilatukijärjestelmä. Siihen sisällytetään pääosa EU:n kokonaan rahoittamista ns. CAP-tuista. Tilatukijärjestelmään kuuluvista tuista muodostetaan tukioikeuksia. Valitussa yhdistelmämallissa viljelijän tukioikeus muodostetaan alueellisesta tasatukiosasta ja tilakohtaisesti määräytyvästä mahdollisesta lisäosasta. Tasatukiosan suuruus määräytyy alueen tuotanto- ja tukirakenteen perusteella.

Yhdistelmämallin tilakohtaiseen lisäosaan sisällytetään 70 prosenttia maitopalkkiosta kunkin tilan 31.3.2006 tilakohtaisen viitemäärän perustella laskettuna. Tämä vastaa noin puolta maidon vuoden 2006 EU-tuen määrästä. Sonni- ja härkäpalkkioista lisäosaan sisällytetään 25 prosenttia ja se määräytyy pääosin viitekauden 2000-2002 tuotantomäärien perusteella. Tilakohtaiset lisäosat ovat alkuvuosina edellä kuvatulla tasolla, mutta sen jälkeen asteittain alenevia. Siirtymävaiheen jälkeen päädytään jatkossa alueelliseen tasatukeen, jolloin kullakin alueella kaikkien tukioikeuksien arvo on samansuuruinen.

Naudanlihantuotannon tuista noin 30,5 miljoonaa euroa voidaan jatkossakin maksaa tuotantoon sidottuna nykyisenkaltaisen sonnipalkkioiden ja emolehmille maksettavan tuen muodossa. Tärkkelysperunan tuesta 60 prosenttia maksetaan tuotantosidonnaisena.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan, CAP:n osuus viljelijöiden saamista tuista on noin neljännes. Tilatukimallin ohella vuoden 2004 aikana valmistellaan muutosta horisontaaliseen maaseudun kehittämisohjelmaan, jonka perusteella viljelijät voivat tehdä uusia viisivuotisia ympäristötukisitoumuksia vuosina 2005-2006. Samoin valmistellaan luonnonhaittakorvauksen (LFA) korottamista ottamalla käyttöön luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa vuodesta 2005 lähtien. Osarahoitteinen luonnonhaittakorvaus jatkuu nykymuotoisena.

Lisätietoja:

ylijohtaja Ilkka Ruska, maa- ja metsätalousministeriö, p. (09) 1605 3311

ylitarkastaja Esa Hiiva, maa- ja metsätalousministeriö, p. (09) 1605 2657

ministerin erityisavustaja Jari Heiniluoma, p. 040 740 6003