FI SV EN

Markkinajärjestelyt

 Maatalouden yhteinen markkinajärjestely tarkoittaa tärkeimmillä maataloustuotteilla sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä maatalousmarkkinoiden ohjaamiseksi ja niiden häiriöiden hallitsemiseksi. Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella. Asetus koskee muun muassa maatalousmarkkinoiden hallinnointia, maataloustuotteiden kaupan pitämistä sekä EU:n ulkopuolista tuontia ja vientiä koskevia yhteisiä sääntöjä.

Suomessa markkinajärjestelyjen toimeenpanosta ja tehtävien työnjaosta on annettu markkinajärjestelylaki. Tarkemmasta toimeenpanosta Suomessa voidaan lisäksi säätää valtioneuvoston ja ministeriön asetuksilla.

Markkinajärjestelyn toimeenpanosta Suomessa vastaa pääosin Ruokavirasto. Joitakin tehtäviä on annettu myös muille viranomaisille, kuten Valviralle ja Tullille.

Markkinatoimenpiteet

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden, markkinoiden vakauden ja maatalousväestön kohtuullisen elintason saavuttamiseksi, on käytössä suorien tukien lisäksi markkinatoimenpiteet: julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki.
Markkinoita voidaan tukea viljan, riisin, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, naudan- ja vasikanlihan, maidon ja maitotuotteiden julkisilla interventio-ostoilla sekä sian-, lampaan- ja vuohenlihan, valkosokerin ja maitotuotteiden yksityisen varastoinnin tuella. Interventio-ostoilla tai yksityisen varastoinnin tuella pyritään estämään markkinahintojen vajoaminen alle hallinnollisten eli ns. interventiohintojen.

Lisäksi EU voi puuttua markkinoihin poikkeustoimin eri syistä aiheutuvien markkinakriisien helpottamiseksi. Nämä toimenpiteet voivat olla välttämättömiä esimerkiksi sisä- tai vientimarkkinoiden poikkeusolojen lievittämiseksi, eläintautien leviämisen estämiseksi tai luonnonkatastrofien, kuten tulvien tai myrskyjen, maataloudelle aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi tai estämiseksi.

Tuotannonohjaus

Maatalouspolitiikka on viimeisissä uudistuksissa kehitetty entistä markkinasuuntautuneemmaksi ja erilaisista tuotantoa säätelevistä kiintiöjärjestelmistä on luovuttu, viimeisimpinä luovuttiin maidon (2015) ja sokerin (2017) kiintiöjärjestelmistä. Viinintuotantoa säädellään edelleen rajoittamalla uusien köynnösten istutusalaa.

Tukijärjestelmät

Markkinajärjestelyasetuksessa säädetään eräistä kansallisista tuista, joista Suomea koskevat Etelä-Suomen kansallinen tuki, sokerijuurikkaan erityistuki, mehiläistalouden pesäkohtainen tuki sekä tuki poronlihan tuotantoon.

Lasten ja nuorten terveellisten ruokailutottumusten ja hedelmien, vihannesten ja maitotuotteiden kulutuksen edistämiseksi on koulujakelujärjestelmä, jolla tuetaan näiden tuotteiden kulutusta päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä ruokakasvatusta.

Kaupan pitämisen vaatimukset (Markkinastandardit)

Markkinajärjestelyssä määrätään useille maataloustuotteille kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia. Vaatimukset voivat koskea esimerkiksi tuotteiden laatua, valmistus- ja tuotantotapoja, pakkaamista, merkintöjä, varastointia ja kuljetusta. 

Maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevilla vaatimuksilla pyritään parantamaan tuotannon ja kaupan pitämisen taloudellisia edellytyksiä sekä tuotteiden laatua. Sen vuoksi tällaisten vaatimusten soveltaminen on tuottajien, kauppiaiden ja kuluttajien edun mukaista.
Tutuimpia kaupan pitämisen vaatimuksia ovat kananmunien tuotantotapaa ja sen merkintöjä koskevat vaatimukset. Kananmunissa ja niiden pakkauksissa olevista tuotanto- ja merkintävaatimuksista säädetään markkinajärjestelyssä. Samoin se, että laktoositonta maitojuomaa tai kasvijuomia ei saa kutsua maidoksi, perustuu markkinajärjestelyn kaupan pitämisen vaatimuksiin.

Ruhojen luokittelu ei varsinaisesti ole kaupan pitämistä, mutta markkinajärjestelyasetuksessa vahvistetaan unionin asteikot teurasruhojen luokittelua, tunnistamista ja tarjontamuotoa varten naudanliha-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-aloilla. Näin voidaan seurata tarkemmin hintoja eri markkinoilla ja toteuttaa interventiotoimet näillä sektoreilla yhdenvertaisesti. Kaupankäynti tuottajien, teurastamon ja lihanjalostajien välillä helpottuu yhteisen luokituksen ansiosta.

Tuottajien välinen yhteistyö

Tuottajien aseman parantamiseksi markkinajärjestelyssä vahvistetaan säännöt tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden tunnustamisesta ja niiden toiminnasta. Hedelmä- ja vihannessektorin tuottajaorganisaatioiden toimintaa tuetaan EU:n varoin. 

Hyväksytyn tuottajaorganisaation suojassa tuottajien välinen yhteistyö sallitaan kilpailulain normaalitulkintaa laajemmin. Tuottajaorganisaation hyväksyntää haetaan Ruokavirastosta. Markkinajärjestelyssä säädetään myös eräitä muita poikkeuksia kilpailulakiin koskien maataloustuottajien välistä yhteistyötä. Esimerkiksi tuottajien ja elintarvikeketjun yhteistyö ja sopimukset lainsäädännön edellyttämää kestävämmästä tuotannosta voivat poiketa kilpailusäännöistä. 

Toimialakohtaiset organisaatioissa jäseninä voi olla muitakin kuin tuottajia. Niihin voi kuulua edustajia maataloustuotteiden tuotannosta, kaupasta tai jalostuksesta. Toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteena voi olla esimerkiksi tuotteiden tuotanto- ja jalostuskustannusten optimointi.

Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa

Säännöt kolmansien maiden kanssa käytävään maataloustuotteiden kauppaan säädetään markkinajärjestelyssä. Kansainvälistä kauppaa on viime vuosina vapautettu ja sääntelyä kevennetty.
Komissio vaatii edelleen joillakin herkäksi määritellyillä tuotteilla lupamenettelyn ja siihen liittyvän todistuksen kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan seurantaan ja häiriötilanteisiin reagoimiseksi. Komissio voi vaatia tuonnin yhteydessä tuonti- ja siihen liitettävän alkuperämaan vientitodistuksen sekä EU:sta viennin yhteydessä vientitodistuksen. Maataloustuotteiden tuonnissa ja viennissä vaaditaan lisäksi terveys – ja kasvinterveyslainsäädäntöön liittyvät todistukset ja menettelyt.

Pääosaan EU:iin tuotavista maataloustuotteista sovelletaan yhteisen tullitariffin tuontitulleja. Tietyissä tapauksissa tuontitullit voidaan keskeyttää eli suspendoida. Muutamilla tuotteilla on käytössä WTO-sopimuksen sallimat markkinatilanteesta riippuvat lisätullit. Maataloutuotteiden ja elintarvikkeiden tuontitullit on merkitty EU:n yhtenäistetyn tullitariffin TARIC-tietokantaan.

Joidenkin maataloustuotteiden kohdalla EU soveltaa tuonnissa ja viennissä tariffikiintiöitä eli rajoittaa niiden tavaroiden määrää, joiden tullimaksua on alennettu. Tariffikiintiöt perustuvat useimmiten kansainvälisiin sopimuksiin EU:n ja kolmansien maiden välillä. Osaa tariffikiintiöistä hallinnoidaan etukäteen Ruokavirastolta haettavin kiintiötodistuksin ja osaa tuontitariffikiintiöistä hallinnoi Tullin Ulkomaankauppa ja verotusosasto. Tullin hallinnoimien kiintiöiden käyttö ei edellytä tuontitodistuksia, vaan ne jaetaan tulli-ilmoitusten hyväksymispäivän mukaisessa järjestyksessä Vienti edellyttää myös tuojamaan asettamien vaatimusten noudattamista.

Viinin tuotanto

Markkinajärjestelyssä säädetään varsin tarkasti viinin tuotannosta ja kaupan pitämisestä. Suomea ei ole määritelty EU:n viinintuottajamaaksi. Viinintuotanto nousee kuitenkin aika ajoin keskusteluun.

Oheen on koottu tietoa siitä, millaisia säädöksiä viinintuottajamaissa noudatetaan:

Viiniselvitys: Voisiko Suomi olla viinimaa?
Viini, EU-lainsäädäntö ja byrokratia (powerpoint-esitys)

Mer information

Pekka Sandholm, konsultativ tjänsteman 
jord- och skogsbruksministeriet, Livsmedelsavdelningen, marknadsenheten Telefon:0295162416   E-postadress: