Kissojen ja koirien pakollisen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin mahdollisuuksia selvitetty

Eläinsuojelulain uudistamiseen liittyen on selvitetty koirien ja kissojen pakollisen merkinnän ja rekisteröinnin järjestämisen mahdollisuuksia ja vaikutuksia. Selvityksen teki maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta Eläinten hyvinvointikeskus.

Rekisterin luomisessa ja ylläpidossa voitaisiin hyödyntää jo olemassa olevia järjestelmiä. Rekisterin pystyttämisestä ja ylläpidosta aiheutuisi kustannuksia ja merkintä- ja rekisteröintivelvoitteen valvonta vaatisi myös viranomaisresursseja. Merkintä- ja rekisteröintivelvoite parantaisi etenkin kissojen asemaa. Se saattaisi antaa myös epäsuorasti keinoja puuttua koirien laittomiin tuonteihin ja pentutehtailuun.

Kissojen ja koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tarkoittaa sitä, että jokaisella eläimellä on tunnistusmerkintä, jonka tiedot on yhdessä omistajatietojen kanssa kirjattu rekisteriin. Näin esimerkiksi löytöeläimen omistajan tiedot löytyvät rekisteristä, ja eläin pääsee nopeasti takaisin kotiin. Rekisteri toimii myös toiseen suuntaan: tietyllä henkilöllä olevien eläinten tiedot on mahdollista tarkastaa rekisteristä. Tunnistusmerkintänä käytetään yleisimmin eläimen nahan alle asetettavaa mikrosirua.

Koirien tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä on jo säädetty kattavasti useissa Euroopan maissa. Koirien tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin avulla muun muassa kontrolloidaan koirien kantamaa rabiesta, pyritään puuttumaan löytöeläinongelmaan ja ehkäistään laitonta eläinten tuontia. Kissojen rekisteröinnistä on säädetty harvemmin. Kattavia selvityksiä siitä, kuinka rekisteröintivaatimus on vaikuttanut, ei ole tehty.

Kissoille merkintä- ja rekisteröintijärjestelmä olisi tarpeellisempi kuin koirille. Kissoja tulee löytöeläinhoitoloihin vuositasolla noin 10 000, ja vain pieni osa niistä palautuu takaisin omistajilleen. Koirat on jo melko kattavasti rekisteröity vapaaehtoisiin rekistereihin. Koirien kohdalla tarvitaan kuitenkin velvoite tietojen pitämiseksi ajan tasalla, sekä työkaluja laittomiin tuonteihin ja pentutehtailuun puuttumiseen.

Rekisteröintivelvoitteen valvontaan tulisi antaa selkeä ohjeistus, jotta valvonnalle ei aiheudu lisätöitä, vaan rekisteristä muodostuisi työkalu, joka tukee valvonnan työtä. Rekisteristä kannattaisi tehdä avoin myös muiden lemmikkieläinten tunnistustietojen tallentamiselle. Mitä enemmän eläimiä rekisteröidään ja mitä suuremman osuuden eläimistä rekisteri kattaa, sitä alhaisemmaksi tulee yksittäisen eläimen rekisteröintikustannus.

Selvitys on ladattavissa Eläinten hyvinvointikeskuksen www.eläintieto.fi -verkkosivuilla
Lisätietoja eläinsuojelulain uudistamisesta http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/elaimet/elainsuojelulaki.html

Lisätietoja:
Eläinten hyvinvointikeskus: johtaja Satu Raussi p. 050 4156 570, etunimi.sukunimi(at)helsinki.fi
Maa- ja metsätalousministeriö: eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola, p. 0295 162 108, etunimi.sukunimi(at)mmm.fi