Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys

Metsästystä tarvitaan suden ja ihmisen rinnakkaiselon mahdollistamiseksi. Susien aiheuttamat kielteiset vaikutukset susialueilla asuvien ihmisten arkeen ja lammastalouden harjoittamiseen ovat lisääntyneet ja laajenneet uusille alueille. Vahinko- ja turvallisuusperusteiset poikkeusluvat jäävät edelleen käytettäviksi akuutteihin tilanteisiin, mutta ne eivät ole riittävä keino susikannan hoitoon ja sudesta aiheutuvien sosioekonomisten vaikutusten hallintaan. 

Tavoitteena on saada aikaan suden kannanhoitoon uudenlainen ja pitkäaikainen ratkaisu, jossa suden kestävällä metsästyksellä voidaan hallita sudesta aiheutuvia ongelmia ja haittoja pitkäjänteisesti. Ratkaisulla varmistetaan, että susikanta pysyy suotuisalla suojelutasolla, elinvoimaisena ja osana Suomen luontoa sekä vahvistetaan luottamusta järjestelmään. 

Esityksen taustalla on suden suojeluaseman muutos Euroopan luontodirektiivissä kesällä 2025. Susi ei ole enää direktiivin tiukasti suojelema laji. Sen sijaan suden metsästys on lähtökohtaisesti mahdollista, kunhan samalla huolehditaan siitä, että suden metsästys ei ole ristiriidassa lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa.

Kevään hallituksen esitys (HE 21/2025) ja eduskunnan hyväksymät metsästyslain 41 §:n muutokset koskivat metsästyslain poikkeuslupien nojalla sallittavan kannanhoidollisen metsästyksen sääntelyä. Muutosten tavoitteena oli mahdollistaa suurpetojen poikkeusluvalla tapahtuva niin sanottu kannanhoidollinen metsästys. Luontodirektiivin liitteen IV tiukasti suojeltujen lajien (suurpedoista karhu ja ilves) suojelusta voidaan poiketa 16 artiklan nojalla. Tämä poikkeussääntely on metsästyslain 41 ja 41a §:ssä.

Suden metsästystä koskevien metsästyslain muutosten taustalla on suden suojeluaseman muutoksen vieminen kansalliseen lainsäädäntöön (Hallituksen esitys metsästyslain muuttamisesta Hankeikkunassa). Muutoksilla mahdollistetaan suden kannanhoidollinen metsästys metsästyslain 10 §:n nojalla säädettynä kiintiömetsästyksenä. Tällöin kyse ei ole poikkeusluvalla tapahtuvasta metsästyksestä.

Euroopan parlamentti päätti suden suojeluaseman muutoksesta luontodirektiivissä 8.5.2025 ja Euroopan unionin neuvosto 5.6.2025. Suden suojeluasema muuttui täysin rauhoitetusta eli tiukasti suojellusta lajista suojelluksi lajiksi. Suden metsästys on tällöin lähtökohtaisesti mahdollista, kunhan samalla huolehditaan siitä, että suden metsästys ei ole ristiriidassa lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa.

Suurpetojen rauhoituksesta poikkeamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 21/2025 vp) annettu eduskunnan vastaus (EV 53/2025 vp) sisälsi kolme lausumaa. Eduskunta edellytti, että EU:n luontodirektiivin muuttamisesta aiheutuvat suden rauhoituksen poistamiseen liittyvät säännösehdotukset tuodaan eduskunnan käsittelyyn heti vuoden 2025 syysistuntokauden alussa. 

Lisäksi MMM otti huomioon susikannan merkittävän kasvun (Luken kanta-arvio) ja suden biologian. Jos tulevana talvena ei susikannan kasvuun ehditä vaikuttamaan, niin seuraava mahdollisuus on vasta vuoden päästä, jolloin ensi kesän lisääntymiskauden jälkeen susikanta on entistä suurempi ja tiheämpi.

Lainsäädännön arviointineuvosto antoi lausunnon maa- ja metsätalousministeriölle metsästyslain muuttamista koskevasta lakiehdotuksesta. Arviointineuvoston lausunnon mukaan susikannan nykytilasta ja ehdotettujen muutosten vaikutuksista susikantaan ei saa käsitystä. Arviointineuvosto toteaa myös, ettei esityksen vaikutuksia ole arvioitu, eikä esitysluonnoksen perusteella pysty muodostamaan käsitystä olennaisista vaikutuksista. 

Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että Eduskunnan edellyttämä aikataulu metsästyslain muutosta koskevalla HE:lle oli erittäin kiireellinen. Eduskunnan vastauksen lausumassa (HE 21/2025 vp; EV 53/2025 vp) todetaan, että ”Eduskunta edellyttää, että EU:n luontodirektiivin muuttamisesta aiheutuvat suden rauhoituksen poistamiseen liittyvät säännösehdotukset tuodaan eduskunnan käsittelyyn heti vuoden 2025 syysistuntokauden alussa. ” Eduskunnan vastaus on annettu 21.5.2025. Euroopan unionin neuvosto päätti 5.6.2025 suden suojeluaseman alentamisesta. 

Käytännössä sutta koskevan hallituksen esityksen valmistelu on käynnistynyt välittömästi lomakauden jälkeen kesällä 2025. Säädösvalmisteluohjeiden mukaan pelkästään säädösten kääntämiseen, laintarkastukseen ja lausuntokierrokseen on varattava aikaa vähintään noin 10 viikkoa. Esityksen valmistelu on kuitenkin pyritty toteuttamaan eduskunnan lausuman edellyttämässä aikataulussa.

Luonnonvarakeskuksen tuoreen suden kanta-arvion (30.9.2025) mukaan kantaennuste marraskuulle 2025 on arviolta 557 yksilöä (476–669). 

Kantaan ei lasketa mukaan koirasusia, jotka ovat uhka susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle, minkä vuoksi on ensisijaisen tärkeää saada metsästettyä ne nopeasti pois luonnosta. 

Luonnonvarakeskuksen 30.9.2025 arvion ennustemallin mukaan odotettu kannan kasvu on noin kymmenen prosenttia vuodessa ilman kannanhoidollista metsästystä. 

Suomessa oli kokonaisuudessaan maaliskuussa 2025 todennäköisimmin 430 (todennäköisyysväli 413–465) susiyksilöä, joista todennäköisimmin 394 (379–413) oli kokonaan Suomessa poronhoitoalueen ulkopuolella. 

Verratessa susikannan tilaa suotuisan suojelutason viitearvoon (273) tarkastellaan maaliskuun kantaa kokonaan Suomessa poronhoitoalueen ulkopuolella, ja lisätään siihen puolet rajareviirien susista (keväällä noin 10 sutta). Tämä osoittaa maaliskuussa 2025 Suomen viitearvoon verrattavissa olevan susikannan olleen yli 400 sutta, eli noin 130 sutta yli viitearvon tason. 

Luonnonvarakeskuksen 30.9.2025 ennustaman susikannan odotetun vuosittaisen noin 10 % prosentin kasvun ilman kannanhoidollista metsästystä, ja nykyisen kannan tason ennen lisääntymiskautta (maaliskuu 2025) ollessa yli 130 sutta yli viitearvon tason, voidaan todeta susikannan kestävän hyvin todennäköisesti suunnitellun metsästyskiintiön 100 suden metsästämisen talvella 2026 ilman, että kanta alittaisi suotuisan suojelun tason. Metsästyksen seurauksena susikanta voi kuitenkin jonkin verran pienentyä.

Suotuisaa kannan kokoa kuvaavan viitearvon määritys perustuu ekologisiin ja biologisiin perusteisiin. Määrityksessä on noudatettu Euroopan komission raportointiohjeita. Sen mukaan viitearvon määrityksessä on käytettävä parasta käytettävissä olevaa tieteellistä tietoa. Lisäksi otetaan huomioon kasvaneen susikannan vaikutukset ihmisiin.

Suomessa viitearvo on määritetty Luonnonvarakeskuksen tekemällä susikannan elinkykyanalyysiin perustuvalla viitearvolaskurilla, joka tarjoaa tällä hetkellä parhaan käytettävissä olevan tietopohjan arvioinnin tekemiseen.

Jotta viitearvo voidaan määrittää, päätöksentekijän on otettava kantaa hyväksyttäviin riskitasoihin. Tällöin luonnontieteellisten tietojen lisäksi punnitaan myös susikannan yhteiskunnallisia eli sosioekonomisia vaikutuksia. Riskitasot koskevat kannan siedettävää sukusiitosastetta sekä riskiä aliarvioida kannankokoa.

Maa- ja metsätalousministeriö on linjannut hyväksyttävät riskitasot, joiden mukaan susikannan elinkykyanalyysissa hyväksytään lyhyen aikavälin 26 prosentin sukusiitosasteen kasvu ja varovaisuusperiaatteen mukainen 50 prosentin aliarvioimisriski. Ministeriö on ottanut viitearvon riskitasoissa huomioon, että susikanta on levinnyt ja runsastunut hyvin lyhyessä ajassa Länsi-Suomessa. Viitearvon määrityksessä otettiin huomioon myös se, että Suomen susikanta on yhteydessä Venäjän ja Skandinavian susiin.

Lopputuloksena Luonnonvarakeskuksen elinkykyanalyysin pohjalta laskettu pienin elinvoimainen susikanta Suomessa on 248 sutta. Komission tulkintaohjeen mukaisesti tähän lisättiin 10 prosentin niin sanottu turvamarginaali, jolloin susikannan suotuisan suojelutason viitearvoksi tuli 273 sutta. Viitearvolla tarkoitetaan maaliskuussa kokonaan Suomessa poronhoitoalueen ulkopuolella elävien susien määrää, johon lisätään myös puolet Suomen ja Venäjän rajalla elävien susireviirien susista.

Suotuisan suojelun taso on Euroopan unionin luontodirektiivin artiklassa 1 ja sen alakohdassa i. säädetty tavoite suden suojelulle. Luontodirektiivin liitteiden lajien suotuisan suojelutason määrittely tehdään luontodirektiivin 17 artiklan mukaisessa menettelyssä joka kuudes vuosi tehtävän raportoinnin yhteydessä. 

Viimeksi suden suojelutaso on arvioitu vuosien 2019–2024 raportissa, joka on toimitettu Euroopan komissiolle lokakuussa 2025. Susi arvioitiin olevan suotuisalla suojelun tasolla boreaalisella vyöhykkeellä eli tunturi-Lapin eteläpuolella. Alpiinisella vyöhykkeellä eli Tunturi-Lapissa suden arvioitiin olevan epäsuotuisalla suojelun tasolla.
Direktiivin 1.i artiklassa säädetään suotuisan suojelutason sisällöstä. Luontodirektiivin mukaan lajin suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun:

• kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana
• lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa
• lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö.

Sen sijaan lajin uhanalaisuusarviointi eli niin sanottu Punainen kirja on eri asia, joka tehdään Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n arviointikriteerien mukaisesti, jotka ovat erilaiset kuin luontodirektiivissä säädetty suotuisan suojelutason määritelmä. Edellisen kerran suden uhanalaisuusarviointi on tehty vuonna 2019, jolloin käytetyn viimeisimmän kanta-arvion (2018) mukaan susia oli 165–190. Sen jälkeen susikanta on kasvanut yli kaksinkertaiseksi (430 maaliskuussa 2025).

Sillä, että susi on Suomessa luokiteltu IUCN:n kansallisessa uhanalaisuusluokittelussa erittäin uhanalaiseksi, ei ole suotuisan suojelutason arvioinnissa merkitystä, sillä Euroopan Yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisussaan C‑629/23 todennut, että vaikka Viron susikanta on luokiteltu IUCN:n punaisen kirjan luokkaan ”vaarantunut”, toteaa tuomioistuin – kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 85 kohdassa –, että lajin suotuisan suojelun tason käsitteen määrittelemiseksi luontodirektiivin 1 artiklan i alakohdassa tai missään muussakaan kyseisen direktiivin säännöksessä ei viitata IUCN:n punaiseen kirjaan eikä sen laatimiskriteereihin lajin suotuisan suojelun tason tai sen puuttumisen indikaattorina.

Edelleen EY-tuomioistuimen ratkaisussa todetaan, että kuten Euroopan komissio totesi kirjallisissa huomautuksissaan, arviointimenetelmä lajien luokittelemiseksi IUCN:n punaiseen kirjaan eroaa menetelmästä, jota on käytettävä luontodirektiivin 1 artiklan i alakohdan nojalla. 

Tuomioistuimen ratkaisun mukaan on niin – kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 86 kohdassa lähinnä korosti –, että tiedot, kriteerit ja arvioinnit, jotka ovat johtaneet lajin luokitteluun IUCN:n punaiseen kirjaan, voivat kuulua tieteellisiin tietoihin, jotka asianomaisen jäsenvaltion on otettava huomioon omaa arviointiaan varten, mutta lajin luokitteleminen IUCN:n punaiseen kirjaan – ja täsmällisemmin todettuna sen luokkaan ”vaarantunut” kansallisella tasolla – ei sellaisenaan sulje pois sitä, että kyseisen lajin suojelun tasoa asianomaisen jäsenvaltion alueella pidetään kuitenkin suotuisana, jos luontodirektiivin 1 artiklan i alakohdan toisessa alakohdassa säädetyt kumulatiiviset edellytykset täyttyvät.

Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut asetusehdotuksen suden metsästysalueiksi ja niitä koskeviksi kiintiöiksi metsästysvuodelle 2025–2026 Suomen riistakeskuksen esityksen perusteella ja mukaisesti. Asetusluonnos on lähetetty lausuntokierrokselle ja siitä voi jättää lausuntoja 18.12.2025 saakka. 

Maa- ja metsätalousministeriö esittää suden kiintiömetsästyksen sallimista 16 alueella, jotka kahta lukuun ottamatta kohdentuisivat aina yhteen laumaan. Metsästyslaissa tarkoitetun alueellisen kiintiön perusteella saaliiksi saatujen susien määrä saa olla yhteensä enintään 100 yksilöä poronhoitoalueen ulkopuolella. 

Esitys pitää sisällään neljä kiintiöaluetta, jotka kohdentuisivat nimenomaisesti koirasusia sisältävien laumojen poistamiseen. Näissä on yhteensä 26 suden/koirasuden kiintiö.

Ministeriön tiedotteessa on kuvattu infokuvassa metsästysalueet sekä alueiden kohdalla sulkeissa pääasiallinen peruste kiintiölle (linkki infokuvaan). Maa- ja metsätalousministeriön asetusehdotuksen muistiossa on kuvattu esityksen sisältö, tausta ja tarkemmat perustelut.

Suomen riistakeskus on rajannut kiintiöalue-esitykset Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion tunnetuille susireviireille tai havaintoalueille. Kiintiöalueet on määritelty tarkoin perustein siten, että metsästys ei vaaranna Suomen susikantaa. Suomen riistakeskuksen esityksessä kiintiöalueet on valittu ennen kaikkea turvallisuus- ja vahinkoperustein. Painopiste on alueilla, joilla on esiintynyt huomattavia susien aiheuttamia vahinkoja tai turvallisuushuolia. Esityksessä suuri osa kiintiöstä kohdistuu Länsi-Suomeen, jossa susikanta on vahvin. Lisäksi metsästystä esitetään kohdennettavan metsäpeura-alueille sekä laumoihin, joissa on havaittu Luken aineistojen perusteella koirasusia tai susien lähisukulaisuutta. Suomen riistakeskus on hyödyntänyt esityksessään ja kiintiöalueiden valinnassa laajasti erilaisia tietolähteitä, kuten vahinkotilastoja, havaintotietoja, DNA-aineistoa, suurriistavirka-aputilastoja ja tietoa poikkeusluvista. Suomen riistakeskuksen tiedote aiheesta 25.11.2025: Esitys suden pyynnin toteuttamiseksi.

Metsäpeura-alueiden osalta metsästystä esitetään kohdennettavan kolmelle eri alueelle. Näillä alueilla sijaitsee muun muassa metsäpeuralle tärkeitä vasonta-alueita ja metsäpeuran talvehtimisalue. Yksi esitetyistä kiintiöalueista on Lauhanvuori, mikä sijaitsee alueella, minne metsäpeuraa palautusistutettiin vuosina 2017–2022 MetsäpeuraLIFE-hankkeessa ja mikä on metsäpeurojen keskeistä elinaluetta.  Suomella on erityinen vastuu maailman metsäpeurakannan säilymisestä. Metsäpeuraa esiintyy vain Suomessa ja Venäjällä. Metsäpeuraan kohdistuu kuitenkin tällä hetkellä kasvavaa saalistuspainetta vahvistuvista suurpetokannoista, mikä voi muodostaa riskin lajin elinvoimaisuudelle. Syksyn 2025 laskentatulokset osoittavat, että metsäpeuralla on ollut poikkeuksellisen heikko vasatuotto jo toista vuotta peräkkäin Kainuussa. Suomenselän alueella tilanne on kaksijakoinen: pohjoisessa vasatuotto on edelleen alhainen, kun taas eteläisemmillä alueilla kanta näyttää vakaalta. (Luonnonvarakeskuksen uutinen 4.12.2025)

Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelman mukaan suden metsästystä tulee kohdistaa erityisesti metsäpeuran esiintymisalueella esiintyviin susireviireihin. Suomessa metsäpeurat elävät osakantoina. Näitä ovat Kainuun, Suomenselän sekä Seitsemisen ja Lauhanvuoren osakannat. Metsäpeurakannan hoitosuunnitelman päätavoitteina on metsäpeurakannan säilyminen suotuisalla tasolla ja kannan vahvistuminen sekä pidemmällä aikavälillä Suomenselän ja Kainuun osakantojen yhdistyminen. MetsäpeuraLIFE -hankkeessa (2016–2023) palautettiin metsäpeura lajin alkuperäisille esiintymisalueille eteläiselle Suomenselälle. Metsäpeuran suojelu jatkuu EU LIFE-ohjelman hankerahoituksella vuonna 2026 käynnistyvässä seitsenvuotisessa LIFEline4Fennicus -hankkeessa. Metsähallituksen Eräpalveluiden koordinoimassa hankkeessa toteutetaan monipuolisia suojelutoimia metsäpeuran tulevaisuuden turvaamiseksi (Metsähallituksen tiedote 2.7.2025).

Suomen riistakeskuksen esitys maa- ja metsätalousministeriölle suden kiintiömetsästyksestä ja muut lausuntopyyntömateriaalit ovat saatavilla verkossa maa- ja metsätalousministeriön Lausuntolla-sivulla kohdassa ”Lausuntopyyntö luonnoksesta MMM:n asetukseksi alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuonna 2025–2026 ”. 

Ministeriö keskittyy tällä hetkellä suden metsästyksen valmisteluun. Hallituksen esitys koskee metsästyslain muuttamista suden luontodirektiivin suojeluaseman muutoksen seurauksena. Suden metsästyksessä ei siten ole kyse suojelusta poikkeamisesta. Karhun ja ilveksen suojelustatus luontodirektiivissä ei ole muuttunut. Ne ovat kummatkin edelleen liitteessä IV ja tiukasti suojeltuja lajeja, joihin sovelletaan 12 artiklaa, joka kieltää lajien yksilöiden tappamisen. Karhun ja ilveksen suojelusta voidaan poiketa luontodirektiivin 16 artiklan mukaisesti. Lue lisää maa- ja metsätalousministeriön kirjallisesta vastineesta eduskunnalle annettuihin lausuntoihin.

MMM ei tiedä, miksi saukko nousi eduskuntakeskustelussa esiin. MMM:llä ei ole ollut minkäänlaisia suunnitelmia saukon metsästyksen aloittamisesta. Saukko on luontodirektiivin liitteen IV laji, ja sitä koskee luontodirektiivin 12 ja 16 artiklat. Näin muodoin saukosta säädetään metsästyslain 41a §:ssä ja sen rauhoituksesta voidaan poiketa luontodirektiivin 16 artiklan sallimissa tapauksissa. Koska saukko on mainittu 41a§:ssä, oli se tästä syystä mukana hallituksen esityksessä siltä osin kuin oli kyse pykälän teknisistä muutoksista.

Suomen metsästäjäliitto on ollut hyvinkin aktiivinen pyrkiessään edistämään suden metsästystä, mutta liitolla ei ole ollut erityistä vaikutusta MMM:n valmisteluun. Valmistelussa kuullaan sidosryhmiä, joihin esimerkiksi metsästäjäliitto ja luonnonsuojelujärjestöt kuuluvat. Maa- ja metsätalousministeriön johtamaa suurpetopolitiikkaa ohjaavat hallitusohjelman lisäksi kolme keskeistä tekijää: luontodirektiivi, lajien hoitosuunnitelmat sekä päätösten ja toimenpiteiden sitominen tieteellisesti luotettavaan tietoon.