LULUCF-asetus

LULUCF-asetus määrittelee, miten metsien ja maankäytön päästöt ja nielut otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa

EU:n maankäyttöä koskevasta ns. LULUCF –asetuksesta sovittiin joulukuussa 2017, ja jäsenmaat ja parlamentti vahvistivat sen vuoden 2018 alussa. LULUCF –asetuksessa sovitaan, miten hiilinielut sekä metsien ja maankäytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa vuoteen 2030 saakka.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) –sektoria koskevan asetuksen mukaan jäsenmaiden tulee kausina 2021-2025 sekä 2026-2030 varmistaa, etteivät sektorin laskennalliset kokonaispäästöt ylitä laskennallisia nieluja. Laskenta koskee seuraavia tilinpitoluokkia: metsäkato, metsitys, hoidettu metsämaa, hoidettu viljelysmaa sekä hoidettu ruohikkoalue. Komissio arvioi hoidettujen kosteikkojen sisällyttämisestä LULUCF –sektorin laskentaan kaudelle 2026-2030.

Eri maankäyttöluokkien päästöt ja nielut lasketaan eri säännöin

Asetuksessa on sovittu eri tilinpitoluokille erilaiset laskentasäännöt. Metsäkadon päästöt sekä metsityksellä aikaansaadut nielut lasketaan mukaan täysmääräisesti. Viljelysmaiden sekä ruohikkoalueiden ja kosteikkojen päästöjä verrataan kauden 2005-2009 päästöihin.

Metsien laskennassa käytetään ns. vertailutasomenetelmää.  Päätöksen mukaan kukin jäsenmaa asettaa itse sovittuja kriteerejä käyttäen hoidetun metsämaan vertailutason kausille 2021–2025 ja 2026–2030. Vertailutason laskemisen perustana käytetään kauden 2000-2009 metsänhoidon käytäntöjä. EU:n komission ja jäsenmaiden asiantuntijat arvioivat vertailutasot vuoden 2019 aikana.

Asetukseen sisältyy jäsenmaakohtainen metsäjousto, joka määrittää tason, johon saakka jäsenmaiden nielu voi pienentyä ilman, että siitä syntyy jäsenmaalle laskennallinen rasite. Suomi sai hyvin metsäisenä maana kuitenkin erillisjouston (enintään 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia kaudelle 2021-2030), jonka avulla se voi tarvittaessa kompensoida esimerkiksi maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä.

Metsistä saatavaa laskennallista nieluhyötyä rajoitetaan perusvuoden päästöihin sidotulla kattoluvulla. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei metsänielua voida hyödyntää täysimääräisesti muista maankäytöstä aiheutuvien päästöjen korvaamiseen. Pitkäikäisistä puutuotteista (sahatavara, puulevyt) ja lahopuusta syntyvää nielua ei rajoiteta kattoluvulla. Puutuotteet lasketaan osana metsien vertailutasoa. 

Maankäyttösektorilla on erittäin suuri merkitys Suomen päästö- ja nielutaseille, sillä nielut vastaavat suuruudeltaan noin 20–50 prosenttia muiden sektoreiden päästöistä.

LULUCF-asetus on osa Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoa

LULUCF-asetus muodostaa yhdessä päästökauppadirektiivin ja yhä valmisteilla olevan taakanjakoasetuksen kanssa kokonaisuuden, jolla EU toimeenpanee Pariisin ilmastosopimusta ja joka ohjaa EU:n ilmastopolitiikkaa vuosina 2021–2030. EU on sitoutunut vähentämään päästöjään kokonaisuudessaan 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Muualla palvelussamme
Metsien hiilinielut
Metsät ja ilmastonmuutos

Muualla verkossa
LULUCF-asetus (EU) 2018/841
Maankäyttösektori EU:n ilmastopolitiikassa vuoden 2020 jälkeen (Luke, 2017)

Lisätietoja

Jaana Kaipainen, neuvotteleva virkamies 
MMM, Luonnonvaraosasto, Luonnonvara- ja vesitalousyksikkö 0295162270