Maankäyttösektorin sisällyttäminen EU:n ilmastotavoitteisiin  

Maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloussektoria (LULUCF) koskeva asetus (EU) 2018/841 määrittelee laskentasäännöt sille, miten maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa kaudella 2021–2030. 

Heinäkuussa 2021 komissio antoi ehdotuksen LULUCF-asetuksen muuttamisesta uuden EU:n ilmastolain mukaisesti. Ehdotuksen tavoitteena on maankäyttösektorin yhdistäminen tiiviimmin ilmastopolitiikan kehykseen, laskennan yksinkertaistaminen ja raportointitaakan vähentäminen. Nykyisen LULUCF-asetuksen soveltamisaikaa laajennetaan vuosista 2021-2030 vuosiin 2021-2035. Ehdotuksessa tarkastellaan kolmea viiden vuoden ajanjaksoa. Tällä sivulla esitellään tällä hetkellä voimassa olevaa LULUCF-asetusta.

Laskentaan sisältyvät metsistä, viljelysmaasta, ruohikkoalueista sekä metsityksestä ja metsien siirtymisestä muuhun maankäyttöön (metsäkato) aiheutuvat päästöt ja nielut. Kosteikkojen päästöt ja nielut raportoidaan kaudella 2021–2025 sekä sisällytetään LULUCF -sektorin laskentaan kaudella 2026–2030. Eri maankäyttömuodoille käytetään erilaisia laskentasääntöjä.

Jäsenmaan tulee varmistaa, että maankäyttö-sektorista ei aiheudu päästöjä kaudella 2021–2025 sekä 2026–2030 (no-debit rule). Laskenta tehdään valtioiden tasolla eikä se koske yksittäisiä toimijoita.

Metsien vertailutaso

LULUCF-asetuksen mukaan kukin jäsenmaa asettaa metsille vertailutason kausille 2021–2025 ja 2026–2030 asetuksessa määriteltyjä kriteerejä käyttäen. Metsien vertailutason laskennan tulee perustua tarkastelukauden 2000–2009 toteutuneisiin metsien käyttöä kuvaaviin lukuihin sekä oletukseen siitä, että hoitokäytännöt jatkuvat samanlaisina myös tulevalla velvoitekaudella. Laskennassa tulee ottaa huomioon myös metsien ikäluokkajakauma siten, ettei tarpeettomasti rajoiteta metsien käytön tasoa sekä pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan nieluja pitkällä aikavälillä. Nielu- ja päästöarvioiden tulee olla yhdenmukaisia kasvihuoneinventaarion menetelmien kanssa.

Vertailutaso on laskennallinen taso, jota vastaan arvioidaan nielujen todellinen kehitys kaudella 2021–2025. Jos todellinen nielu velvoitekaudella on vertailutasoa suurempi, maat voivat saada siitä laskennallista hyötyä. Metsistä saatavaa nieluhyötyä rajoitetaan kuitenkin kattoluvulla, jonka enimmäismäärä on 3,5 prosenttia jäsenvaltion perusvuoden kokonaispäästöistä. Suomi voi siten hyödyntää vertailutasoa suurempaa metsänielua korkeintaan 2,5 Mt CO₂ vuosittain.

Asetuksen mukaista metsäjoustoa käytetään silloin, jos nielu velvoitekaudella on vertailutasoa pienempi. Tällöin maat voivat laskea vertailutasoa pienemmän nielun metsäjoustoon asti nollana. Metsäjousto on jäsenmaakohtainen, ja Suomen metsäjousto kaudella 2021–2030 on yhteensä 44 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Jos nielu on vertailutasoa ja metsäjoustoa pienempi, aiheutuu pienenevästä nielusta jäsenvaltiolle laskennallinen päästö. Metsäjouston käytön edellytyksenä on, että metsät ovat jäsenmaassa nielu, ja että jäsenmaa on laatinut pitkän aikavälin vähähiilistrategian.

Metsien laskenta sisältää asetuksen mukaan myös puutuotteista ja lahopuusta (deadwood) saatavaa nielun. Ne lasketaan osana metsien vertailutasoa. Puutuotteista ja lahopuusta saatavaa nieluhyötyä ei rajoiteta kattoluvulla.

Jäsenmaiden vertailutasot arvioidaan LULUCF-asetuksen mukaisesti. Arviointiin osallistuu jäsenmaiden edustajia ja komission nimeämiä riippumattomia asiantuntijoita sekä asiantuntijoita tutkimuslaitoksista ja sidosryhmistä. Lopulliset vertailutasot komissio vahvistaa vuonna 2020.  

Viljelysmaan ja ruohikkoalueiden laskenta

LULUCF-asetuksen mukaan viljelysmaan ja ruohikkoalueiden päästöt lasketaan vertaamalla niitä kauden 2005–2009 päästöihin.  

Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (Kaisu) määritetyillä toimenpiteillä vähennetään maatalous- sekä maankäyttösektoreilta maatalousmaista aiheutuvia päästöjä.

Metsäkato ja metsitys

Metsäkadosta, eli metsän siirtymistä toiseen maankäyttöön, sekä metsityksestä aiheutuvat päästöt ja nielut lasketaan kaudella 2021–2030 täysmääräisenä.

Metsää muuttuu muuhun maankäyttöön, kuten maatalouteen, yhdyskunta- tai liikennerakentamiseen tai turvetuotantoon, noin 19 000 ha vuosittain. Suomen kasvihuonekaasujen inventaarion mukaan vuosina 2007–2016 metsäkadosta on aiheutunut vuositasolla noin 3,6 milj. CO₂ ekvivalenttitonnin (t CO₂-ekv.) nettopäästö.

Metsitystä tai metsittymistä tapahtui vuosina 2005–2014 keskimäärin vajaalla 4 000 hehtaarilla vuodessa. Metsityksellä aikaan saatu vuosittainen nielu on alle 0,5 milj. t CO₂-ekv. Metsittämistä tehdään yleensä käytöstä poistuville viljelysmaille, ruohikkoalueille sekä turvetuotantoalueille. Luontaisesti uutta metsäpinta-alaa syntyy hitaasti merenrannikolla maankohoamisen seurauksena.

Metsäkadon syitä ja suuruusluokkaa, siitä aiheutuvia päästöjä sekä sitä, millaisia keinoja voisimme Suomessa käyttää metsäkadon ehkäisemiseen, on selvitetty MISA-hankkeessa (Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi).

LULUCF-asetuksen mukainen tilinpito

Jäsenvaltion tulee varmistaa, että LULUCF-sektorista ei aiheudu laskennallisia päästöjä asetuksessa. Jos LULUCF-sektori on laskentasääntöjen noudattamisen jälkeen laskennallinen päästö, jäsenvaltion tulee korvata aiheutuva päästö joko taakanjako-sektorin lisätoimilla tai hankkimalla LULUCF-yksiköitä toiselta jäsenvaltiolta.

Jos LULUCF-sektori on laskentasääntöjen soveltamisen jälkeen nielu, voidaan tietyistä metsityksestä, viljelysmaista ja ruohikkoalueista peräisin olevan nieluyksiköitä hyödyntää taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän jouston määrää on rajattu, ja Suomen osalta taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan käyttää nieluyksiköitä enintään 4,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia 2021–2030 välisenä aikana.

Suomi sai neuvotteluissa hyvin metsäisenä maana 10 miljoonan hiilidioksiditonnin erityisjouston kaudelle 2021–2030.

Asetuksen mukainen vaatimustenmukaisuuden tarkastelu (tilinpito) tehdään vuonna 2027 kaudelle 2021–2025 ja sekä vuonna 2032 kaudelle 2026–2030.

Maankäyttösektorilla on erittäin suuri merkitys Suomen päästö- ja nielutaseille, sillä maankäyttösektori vastaavat suuruudeltaan noin 20–50 prosenttia muiden sektoreiden vuosittaisista päästöistä. EU:ssa nielut vastaavat keskimäärin noin kymmentä prosenttia päästöistä.

Muualla palvelussamme

Luonnonvarakeskuksen selvitys maankäyttösektorin nettonieluista on valmistunut (MMM:n tiedote 21.12.2022)
Komission LULUCF-esityksestä päästiin kolmikantaneuvotteluissa alustavaan sopuun (MMM:n tiedote 11.11.2022)
Ministerit vaativat selvennyksiä metsäkatoaloitteeseen ja edellyttivät maatalouden vaikean markkinatilanteen helpottamista (MMM:n tiedote 22.2.2022)
Luonnonvarakeskuksen raportti LULUCF-asetusehdotuksesta
Luonnonvarakeskuksen raportti LULUCF-asetusehdotuksesta - liitteet 
Eduskunnalle U-kirjelmä komission esityksestä uudeksi LULUCF-asetukseksi (MMM:n tiedote 30.9.2021)
Metsien hiilinielut
Suomen muutokset vertailutasoraporttiin 18.6.2020
Maankäyttösektorin ilmastolaskelmat perustuisivat uudessa LULUCF-asetuksessa sektorin todellisiin päästöihin ja nieluihin (MMM:n tiedote 14.7.2021)
Leppä käynnistää kiertueen luonnonvara-alan ilmastoratkaisuista (MMM:n tiedote 3.1.2020)
Metsien hiilinielun päivitetty vertailutasolaskenta valmistui (MMM:n tiedote 16.12.2019)
Päivitetty vertailutasoraportti 20.12.2019

Muualla verkossa

Metsien hiilinielun vertailutason laskenta (LUKE)
Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma