Maankäyttösektorin sisällyttäminen EU:n ilmastotavoitteisiin  

Maankäyttö-, maankäytön muutos ja metsätalous –sektoria (LULUCF) koskeva asetus (EU) 2018/841 määrittelee laskentasäännöt, miten maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa kaudella 2021- 2030.

Laskentaan sisältyvät metsistä, viljelysmaasta, ruohikkoalueista sekä metsityksestä ja metsien siirtymisestä muuhun maankäyttöön (metsäkato) aiheutuvat päästöt ja nielut. Kosteikkojen päästöt ja nielut raportoidaan kaudella 2021-2025 sekä sisällytetään LULUCF -sektorin laskentaan kaudella 2026-2030. Eri maankäyttömuodoille käytetään erilaisia laskentasääntöjä.

Jäsenmaan tulee varmistaa, että maankäyttö-sektorista ei aiheudu päästöjä kaudella 2021-2025 sekä 2026-2030 (no-debit rule). Laskenta tehdään valtioiden tasolla, eikä se koske yksittäisiä toimijoita.

Metsien vertailutaso

LULUCF-asetuksen mukaan kukin jäsenmaa asettaa metsille vertailutason kausille 2021–2025 ja 2026–2030 asetuksessa määriteltyjä kriteerejä käyttäen. Metsien vertailutason laskennan tulee perustua tarkastelukauden 2000–2009 toteutuneisiin metsien käyttöä kuvaaviin lukuihin sekä oletukseen siitä, että hoitokäytännöt jatkuvat samanlaisina myös tulevalla velvoitekaudella. Laskennassa tulee ottaa huomioon myös metsien ikäluokkajakauma siten, ettei tarpeettomasti rajoiteta metsien käytön tasoa sekä pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan nieluja pitkällä aikavälillä. Nielu- ja päästöarvioiden tulee olla yhdenmukaisia kasvihuoneinventaarion menetelmien kanssa.

Vertailutaso on laskennallinen taso, jota vastaan arvioidaan nielujen todellinen kehitys kaudella 2021-2025. Jos todellinen nielu velvoitekaudella on vertailutasoa suurempi, maat voivat saada siitä laskennallista hyötyä. Metsistä saatavaa nieluhyötyä rajoitetaan kuitenkin kattoluvulla, jonka enimmäismäärä on 3,5 prosenttia jäsenvaltion perusvuoden kokonaispäästöistä. Suomi voi siten hyödyntää vertailutasoa suurempaa metsänielua korkeintaan 2,5 Mt CO2 vuosittain.

Asetuksen mukaista metsäjoustoa käytetään silloin, jos nielu velvoitekaudella on vertailutasoa pienempi. Tällöin maat voivat laskea vertailutasoa pienemmän nielun metsäjoustoon asti nollana. Metsäjousto on jäsenmaakohtainen, ja Suomen metsäjousto kaudella 2021–2030 on yhteensä 44 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Jos nielu on vertailutasoa ja metsäjoustoa pienempi, aiheutuu pienenevästä nielusta jäsenvaltiolle laskennallinen päästö. Metsäjouston käytön edellytyksenä on, että metsät ovat jäsenmaassa nielu, ja että jäsenmaa on laatinut pitkän aikavälin vähähiilistrategian.

Metsien laskenta sisältää asetuksen mukaan myös puutuotteista ja lahopuusta (deadwood) saatavaa nielun. Ne lasketaan osana metsien vertailutasoa. Puutuotteista ja lahopuusta saatavaa nieluhyötyä ei rajoiteta kattoluvulla.

Vuoden 2019 aikana jäsenmaiden vertailutasot arvioidaan LULUCF-asetuksen mukaisesti. Arviointiin osallistuu jäsenmaiden edustajia ja komission nimeämiä riippumattomia asiantuntijoita sekä asiantuntijoita tutkimuslaitoksista ja sidosryhmistä. Lopulliset vertailutasot komissio vahvistaa vuonna 2020.  

Viljelysmaan ja ruohikkoalueiden laskenta

LULUCF-asetuksen mukaan viljelysmaan ja ruohikkoalueiden päästöt lasketaan vertaamalla niitä kauden 2005-2009 päästöihin.  

Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (Kaisu) määritetyillä toimenpiteillä vähennetään maatalous-sektorilta sekä maankäyttösektorilta maatalousmaista aiheutuvia päästöjä.

Metsäkato ja metsitys

Metsäkadosta, eli metsän siirtymistä toiseen maankäyttöön, sekä metsityksestä aiheutuvat päästöt ja nielut lasketaan kaudella 2021-2030 täysmääräisenä.

Metsää muuttuu muuhun maankäyttöön, kuten maatalouteen, yhdyskunta- tai liikennerakentamiseen tai turvetuotantoon, noin 19 000 ha vuosittain. Suomen kasvihuonekaasujen inventaarion mukaan vuosina 2007–2016 metsäkadosta on aiheutunut vuositasolla noin 3,6 milj. CO2 ekvivalenttitonnin (t CO2-ekv.) nettopäästö.

Metsitystä tai metsittymistä tapahtui vuosina 2005–2014 keskimäärin vajaalla 4 000 hehtaarilla vuodessa. Metsityksellä aikaan saatu vuosittainen nielu on alle 0,5 milj. t CO2-ekv. Metsittämistä tehdään yleensä käytöstä poistuville viljelysmaille, ruohikkoalueille sekä turvetuotantoalueille. Luontaisesti uutta metsäpinta-alaa syntyy hitaasti merenrannikolla maankohoamisen seurauksena.

Metsäkadon syitä ja suuruusluokkaa, siitä aiheutuvia päästöjä sekä sitä, millaisia keinoja voisimme Suomessa käyttää metsäkadon ehkäisemiseen, on selvitetty MISA-hankkeessa (Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi).

LULUCF-asetuksen mukainen tilinpito

Jäsenvaltion tulee varmistaa, että LULUCF-sektorista ei aiheudu laskennallisia päästöjä asetuksessa. Jos LULUCF-sektori on laskentasääntöjen noudattamisen jälkeen laskennallinen päästö, jäsenvaltion tulee korvata aiheutuva päästö joko taakanjako-sektorin lisätoimilla tai hankkimalla LULUCF-yksiköitä toiselta jäsenvaltiolta.

Jos LULUCF-sektori on laskentasääntöjen soveltamisen jälkeen nielu, voidaan tietyistä metsityksestä, viljelysmaista ja ruohikkoalueista peräisin olevan nieluyksiköitä hyödyntää taakanjako-sektorin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän jouston määrää on rajattu, ja Suomen osalta taakanjako-sektorin tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan käyttää nieluyksiköitä enintään 4,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia 2021–2030 välisenä aikana.

Suomi sai neuvotteluissa hyvin metsäisenä maana erillisjouston, jonka avulla se voi tarvittaessa kompensoida esimerkiksi maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä. Erillisjousto on suuruudeltaan 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia kaudelle 2021-2030.

Asetuksen mukainen vaatimustenmukaisuuden tarkastelu (tilinpito) tehdään vuonna 2027 kaudelle 2021-2025 ja sekä vuonna 2032 kaudelle 2026-2030.

Maankäyttösektorilla on erittäin suuri merkitys Suomen päästö- ja nielutaseille, sillä maankäyttösektori vastaavat suuruudeltaan noin 20–50 prosenttia muiden sektoreiden vuosittaisista päästöistä. EU:ssa nielut vastaavat keskimäärin noin kymmentä prosenttia päästöistä.

Muualla palvelussamme
Metsien hiilinielut 

Muualla verkossa
Metsien hiilinielun vertailutason laskenta (LUKE)
KAISU - Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma

Lisätietoja

Jaana Kaipainen, neuvotteleva virkamies 
maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvaraosasto, Luonnonvara- ja vesitalousyksikkö 0295162270