Maankäyttosektori osana EU:n ilmastotavoitteita  

Maankäyttösektorilla syntyviä päästöjä ja poistumia tarkastellaan EU:ssa LULUCF-asetusten (land use, land use change and forestry) mukaisesti.  Asetukset määrittävät mitkä maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon päästöt ja nielut huomioidaan EU:n ilmastotavoitteissa vuosina 2021–2030. EU:n ilmastotavoitteet perustuvat eurooppalaiseen ilmastolakiin, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.  

Tällä hetkellä LULUCF-sektorille on sovittu kaksi velvoitekautta vuosille 2021-2025 ja 2026-2030. Molemmilla kausilla soveltamisala on sama, mutta velvoitteita tarkastellaan eri tavoin. Kauden 2021-2025 laskentasääntöihin perustuva velvoite määritellään asetuksessa (EU) 2018/841 ja kauden 2026-2030 raportoituihin kasvihuonekaasuinventaariotietoihin perustuva velvoite asetuksessa (EU) 2023/839.

Komissio on ilmoittanut eurooppalaisen ilmastolain päivityksestä vuonna 2024. Silloin on tarkoitus tarkentaa EU:n vuoden 2040 ilmastotavoite ja varmistaa että Unionin tasolla ollaan matkalla kohti vuoden 2050 ilmastoneutraalisuutta. Vuoden 2040 tavoitteen mukaisesti tullaan muuttamaan myös LULUCF-sektorin ilmastotavoitetta.

Soveltamisalaan sisältyvät metsistä, viljelysmaasta, ruohikkoalueista sekä metsityksestä ja metsien siirtymisestä muuhun maankäyttöön (metsäkato) aiheutuvat päästöt ja nielut. Kosteikkojen päästöt ja nielut raportoidaan kaudella 2021–2025 sekä sisällytetään LULUCF -sektorin velvoitteen tarkasteluun kaudella 2026–2030.

Velvoitekausi 2021-2025

Kaudella 2021-2025 jäsenmaan tulee varmistaa, että maankäyttö-sektorista ei aiheudu päästöjä (niin kutsuttu ”no-debit rule”). Eri maankäyttömuodoille käytettäviä erilaisia laskentasääntöjä kuvataan seuraavissa kappaleissa.

Metsien vertailutaso

LULUCF-asetuksen mukaan kukin jäsenmaa asettaa metsille vertailutason kaudelle 2021–2025 asetuksessa määriteltyjä kriteerejä käyttäen. Metsien vertailutason laskennan tulee perustua tarkastelukauden 2000–2009 toteutuneisiin metsien käyttöä kuvaaviin lukuihin sekä oletukseen siitä, että hoitokäytännöt jatkuvat samanlaisina myös tulevalla velvoitekaudella. Laskennassa tulee ottaa huomioon myös metsien ikäluokkajakauma siten, ettei tarpeettomasti rajoiteta metsien käytön tasoa. Samanaikaisesti pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan nieluja pitkällä aikavälillä. Nielu- ja päästöarvioiden tulee olla yhdenmukaisia kasvihuoneinventaarion menetelmien kanssa.

Vertailutaso on laskennallinen taso, jota vastaan arvioidaan nielujen todellinen kehitys kaudella 2021–2025. Jos todellinen nielu velvoitekaudella on vertailutasoa suurempi, maat voivat saada siitä laskennallista hyötyä. Metsistä saatavaa nieluhyötyä rajoitetaan kuitenkin kattoluvulla, jonka enimmäismäärä on 3,5 prosenttia jäsenvaltion perusvuoden kokonaispäästöistä. Suomi voi siten hyödyntää vertailutasoa suurempaa metsänielua korkeintaan 2,5 Mt CO2 vuosittain.

Asetuksen mukaista metsäjoustoa käytetään silloin, jos nielu velvoitekaudella on vertailutasoa pienempi. Tällöin maat voivat laskea vertailutasoa pienemmän nielun metsäjoustoon asti nollana. Metsäjousto on jäsenmaakohtainen, ja Suomen metsäjousto kaudella 2021–2025 on yhteensä 22 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Jos nielu on vertailutasoa ja metsäjoustoa pienempi, aiheutuu pienenevästä nielusta jäsenvaltiolle laskennallinen päästö. Metsäjouston käytön edellytyksenä on, että metsät ovat jäsenmaassa nielu, ja että jäsenmaa on laatinut pitkän aikavälin vähähiilistrategian.

Metsien laskenta sisältää asetuksen mukaan myös puutuotteista ja lahopuusta (deadwood) saatavan nielun. Ne lasketaan osana metsien vertailutasoa. Puutuotteista ja lahopuusta saatavaa nieluhyötyä ei rajoiteta kattoluvulla.

Jäsenmaiden vertailutasot on arvioitu LULUCF-asetuksen mukaisesti. Arviointiin osallistui jäsenmaiden edustajia ja komission nimeämiä riippumattomia asiantuntijoita sekä asiantuntijoita tutkimuslaitoksista ja sidosryhmistä. Lopulliset vertailutasot komissio vahvisti vuonna 2020. 

Viljelysmaan ja ruohikkoalueiden laskenta

LULUCF-asetuksen mukaan viljelysmaan ja ruohikkoalueiden päästöt lasketaan vertaamalla niitä kauden 2005–2009 päästöihin. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (KAISU) määritetyillä toimenpiteillä vähennetään maatalous- sekä maankäyttösektoreilta maatalousmaista aiheutuvia päästöjä.

Metsäkato ja metsitys

Metsäkadosta, eli metsän raivaamista toiseen maankäyttöön, sekä metsityksestä aiheutuvat päästöt ja nielut lasketaan kaudella 2021–2030 täysmääräisenä. Metsää muutetaan muuhun maankäyttöön, kuten maatalouteen, yhdyskunta- tai liikennerakentamiseen tai turvetuotantoon, noin 19 000 ha vuosittain. 

Metsittämistä tehdään yleensä käytöstä poistuville viljelysmaille, ruohikkoalueille sekä turvetuotantoalueille. Luontaisesti uutta metsäpinta-alaa syntyy hitaasti merenrannikolla maankohoamisen seurauksena.

LULUCF-asetuksen mukainen tilinpito kaudella 2021-2025

Jäsenvaltion tulee varmistaa, että LULUCF-sektorista ei aiheudu laskennallisia päästöjä kaudella 2021-2025, eli sektori ei ole alijäämäinen. Jos LULUCF-sektori on laskentasääntöjen noudattamisen jälkeen laskennallinen päästö, jäsenvaltion tulee korvata aiheutuva päästö joko taakanjakosektorin lisätoimilla tai hankkimalla LULUCF-yksiköitä toiselta jäsenvaltiolta.

Jos LULUCF-sektori on laskentasääntöjen soveltamisen jälkeen nielu eli sektorilta syntyy ylijäämää, voidaan tiettyjä metsityksestä, viljelysmaista ja ruohikkoalueista peräisin olevia nieluyksiköitä hyödyntää taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän jouston määrää on rajattu, ja Suomen osalta taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan käyttää nieluyksiköitä enintään 4,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia 2021–2025 välisenä aikana.

Suomi sai asetuksen (EU) 2018/841 neuvotteluissa hyvin metsäisenä maana 10 miljoonan hiilidioksiditonnin erityisjouston kaudelle 2021–2030. Uudistetun LULUCF-asetuksen myötä erityisjousto on voimassa vain kaudella 2021-2025 ja on suuruudeltaan 5 miljoonaa hiilidioksiekvivalenttitonnia.

Velvoitekausi 2026-2030

Heinäkuussa 2021 komissio antoi ehdotuksen LULUCF-asetuksen muuttamisesta. Ehdotuksessa nettonielutavoite on kirjattu ensimmäistä kertaa päästövähennysten rinnalle vuoden 2030 välitavoitteeksi vuoteen 2050 tähtäävän eurooppalaisen ilmastolain mukaisesti. 

Uudistettu LULUCF-asetus (EU) 2023/839 ohjaa EU:n jäsenvaltioita vahvistamaan hiilinielujaan ja vähentämään maankäyttösektorin päästöjä. Uudet tavoitteet EU:lle ja jäsenvaltioille kaudelle 2026–2030 ovat: 

1. Euroopan unionin vuoden 2030 tavoite
2. jäsenvaltioiden vuoden 2030 tavoitteet 
3. jäsenvaltiokohtainen vuosien 2026–2029 kumulatiivinen velvoite eli tase. 

Euroopan unionin yhteinen vuoden 2030 nettonielutavoite on -310 Mt CO2 -ekv. Eurooppalaisen ilmastolain mukaan LULUCF-sektorin osuus vuoden 2030 tavoitteesta voi olla maksimissaan 225 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

Jokaiselle jäsenvaltiolle on asetettu velvoite vuodelle 2030 lisätä maankäyttösektorin nettonielua vuosien 2016–2018 keskiarvoon verrattuna. Suomen velvoite vuodelle 2030 on lisätä nettonieluja 2,889 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vertailuvuosien 2016–2018 keskimääräisestä tasosta.

Jäsenvaltiokohtaisesti vuosittaisten poistuminen summa eli tase vuosille 2026–2029 määräytyy vuosien 2021–2023 keskiarvon ja sekä vuoden 2030 tavoitteesta laskettavan lineaarisen kehityspolun perusteella. Suomen vuosien 2026–2029 tasetavoitteen suuruutta ei voida vielä tarkasti arvioida ennen kuin tiedetään vuoden 2023 maankäyttösektorin kasvihuonekaasutase. Jos jäsenvaltiokohtaista taseen määrää ei saavuteta nelivuotiskaudella, siirtyy alijäämä vuodelle 2030 kerrottuna ns. rangaistuskertoimella 1,08. Taseen 2026–2029 saavuttamisesta riippuu siis myös jäsenvaltioiden vuoden 2030 tavoitteeseen yltäminen, mikä hankaloittaa tavoitteiden saavuttamisen arviointia etukäteen.

Kaudella 2026–2030 tärkein käytettävissä oleva joustomahdollisuus on uusi maankäyttömekanismi, joka korvaa kaudella 2021–2025 käytössä olevia, esimerkiksi hoidettua metsämaata ja luonnontuhoja koskevia joustomahdollisuuksia.

Velvoitteiden tarkastelu

Velvoitteen tarkastelu perustuu maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaarioon. Suomessa maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaarion suorittaa Luonnonvarakeskus ja virallisesta raportoinnista kaikkien kasvihuonekaasujen osalta vastaa Tilastokeskus. Velvoitteen tarkastelu tehdään valtioiden tasolla eikä se koske yksittäisiä toimijoita. 

Asetuksen mukaiset vaatimustenmukaisuuden tarkastelut tehdään vuonna 2027 kaudelle 2021–2025 ja vuonna 2032 kaudelle 2026–2030. Kasvihuonekaasuinventaarioiden mukaisen raportoinnin ja laskennan lisäksi jäsenmailla on käytössään asetuksen mukaisia joustoelementtejä, jousto taakanjakosektorilta ja mahdollisuus LULUCF-sektorin ylijäämäyksiköiden siirtoon tai ostoon muilta jäsenmailta.

Suomi seuraa tarkasti kauden 2021-2025 velvoitteen täyttymistä kasvihuonekaasuinventaarion perusteella. Vuonna 2023 on tehty metsien vertailutason tekninen korjaus, joka johtui kasvihuonekaasuinventaarion menetelmämuutoksesta. Päivityksen myötä pystytään seuraamaan paremmin velvoitekauden tilanteen kehittymistä. Suomessa on viime vuosina panostettu maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaarion kehittämiseen, joten todennäköisesti ennen vuotta 2027 tullaan tekemään vielä uusi metsien vertailutason tekninen korjaus. Lopulliset tekniset korjaukset esitellään komissiolle vuonna 2027.

Kansallisesti maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) toimeenpanolla on merkittävä vaikutus LULUCF-asetusten mukaisten velvoitteiden saavuttamiseen. MISU:n toimeenpanoa tukevat kansallinen metsästrategia, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU) maataloustoimenpiteet sekä yhteisen maatalouspolitiikan strateginen suunnitelma.
 

Muualla palvelussamme

Luonnonvarakeskuksen selvitys maankäyttösektorin nettonieluista on valmistunut (MMM:n tiedote 21.12.2022)

Luonnonvarakeskuksen raportti LULUCF-asetusehdotuksesta

Luonnonvarakeskuksen raportti LULUCF-asetusehdotuksesta - liitteet 

Suomen metsien vahvistettu vertailutaso vuodelta 2020

Suomen muutokset vertailutasoraporttiin 18.6.2020

Päivitetty vertailutasoraportti 20.12.2019

Muualla verkossa

Metsien hiilinielun vertailutason laskenta (LUKE)

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma