Vesihuoltolain uudistaminen
Vesihuoltolain uudistamista koskevan hallituksen esitysluonnoksen lausuntokierroksella 1.7.–30.9.2024 jätettiin yli 130 lausuntoa. Maa- ja metsätalousministeriö käy kaikki lausunnot läpi ja tekee tarvittavat muutokset lakiesitykseen. Lisäksi ministeriö laittoi Vesi on meidän -eduskunnan päätöstä toimeenpanevan 4 c §:n luonnoksen uudelle lausuntokierrokselle 9.1–6.2.2025.
Esitystä työstetään siten, että se annetaan eduskunnalle loppukeväästä 2025. Tällä sivulla esitellään lakisuudistusta sellaisena, kuin se lähetettiin lausuntokierrokselle.
Lakiuudistuksen keskeinen tavoite on turvata yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömät vesihuoltopalvelut eli puhtaan juomaveden tuotanto ja jätevesien käsittely. Lakiuudistuksella varmistetaan kuntien määräysvalta vesihuoltolaitoksissa, lisätään vesihuollon suunnitelmallisuutta ja vahvistetaan vesihuoltolaitosten edellytyksiä pitää huolta vesihuoltoverkostosta. Kiinteistöjen liittymisvelvollisuutta vesihuoltoon selkeytetään.
Esityksellä toimeenpannaan Petteri Orpon hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan vesihuollon toiminta turvataan ja vesivarat pidetään kansallisissa käsissä, sekä Vesi on meidän -kansalaisaloitteeseen perustuva eduskunnan päätös (EK 26/2021 vp - KAA 2/2020 vp).
Hallituksen esityksen valmistelun tukena on syksystä 2022 lähtien ollut maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä, jonka työ tuli päätökseen kesäkuun 2024 lopussa. Työryhmässä oli edustettuna useita ministeriöitä ja keskeisiä sidosryhmiä.
Vesihuoltolain uudistamista koskevan hallituksen esitysluonnoksen ensimmäinen lausuntokierros päättyi 30. syykuuta 2024. Saimme yli 130 lausuntoa. Lausuntoyhteenveto on nähtävissä täällä. Valmistelun tueksi tilattiin perustuslailliset asiantuntija-arviot Olli Mäenpäältä ja Tuomas Ojaselta. Lausuntopalautteen pohjalta maa- ja metsätalousministeriö päätti esittää muutosta Vesi on meidän -eduskunnan päätökseen pohjaavaan kunnan vesihuolto-omistusta koskevaan 4 c §:ään. Pykäläluonnos on uudella lausuntokierroksella. Uusi lausuntokierros (9.1.–6.2.2025) koskee ainoastaan kyseiseen pykälään ehdotettuja muutoksia. Muilta osin esityksen jatkovalmistelu etenee normaalisti ja siinä huomioidaan 1.7.–30.9.2024 annettu lausuntopalaute.
Keskeiset muutosehdotukset
Hallituksen esitysluonnoksessa esitetään tehtäväksi useita muutoksia vesihuoltolakiin.
Vesihuoltolaitoksen määritelmän muutos
Lakiesityksellä muutettaisiin vesihuoltolaitoksen määritelmää siten, että se olisi yhdenmukaisempi terveydensuojelulain talousvettä toimittavan laitoksen määritelmän kanssa. Jatkossa vesihuoltolaitoksella tarkoitettaisiin yhdyskunnan vesihuollosta huolehtivaa laitosta, joka toimittaa vettä talousvetenä käytettäväksi vähintään 10 kuutiometriä tai vähintään 50 henkilölle, tai joka vastaanottaa jätevettä vähintään 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilöltä. Nykyisin vesihuoltolaitoksen määritelmä on kytketty kunnan vahvistamaan toiminta-alueeseen, ja tämä on johtanut tilanteeseen, jossa iso määrä (n. 250) kokorajan ylittävää laitosta ei ole lainkaan lain velvoitteiden piirissä. Määritelmämuutos tuo nämä laitokset vesihuoltolain säännösten piiriin, turvaten näidenkin laitosten suunnitelmallisen taloudenpidon ja häiriötilanteisiin varautumisen.
Vesi on meidän -sääntelyratkaisu
Eduskunnan Vesi on meidän -kansalaisaloitteeseen pohjautuvan päätöksen EK 26/2021 vp edellyttämällä tavalla lakiin lisättäisiin säännökset, joilla varmistetaan kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvien julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen ja vesihuolto-omaisuuden säilyminen kuntien omistuksessa.
Laissa säädettäisiin, että kunta olisi velvollinen säilyttämään vesihuoltoon kohdistuvan omistuksensa. Kunnille säädettävä myyntikielto koskisi kuntien omistamia vesihuoltolaitoksia, tukkuvesihuoltolaitoksia ja vesihuolto-omaisuutta. Kunta saisi jatkossa myydä vesihuoltoon kohdistuvaa omistustaan ainoastaan toiselle kunnalla tai kunnan omistamalle vesihuoltolaitokselle. Lain voimaantulon jälkeen ei saisi enää perustaa muita kuin kunnan omistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia ja tukkuvesihuoltolaitoksia tai asiakasomisteisia vesihuolto-osuuskuntia.
Kunnan omistuksessa tai määräysvallassa olevan laitoksen vesihuolto-omaisuus eli infra, kuten vesiputket, tulisi säilyttää laitoksen omistuksessa.
Kunnalla olisi etuosto-oikeus alueellaan sijaitsevan vesihuoltolaitoksen, tukkuvesihuoltolaitoksen tai vesihuolto-omaisuuden myyntitilanteessa.
Lain voimaantulon jälkeen perustettua asiakasomisteista vesihuolto-osuuskuntaa tai sen omaisuutta ei saisi myydä kuin kunnalle, kunnan omistuksessa olevalle laitokselle tai toiselle asiakasomisteiselle vesihuolto-osuuskunnalle.
Vesihuoltolain suunnittelujärjestelmä
Vesihuollon alueellista yhteistyötä ja rakennemuutosta ehdotetaan edistettäväksi vesihuollon alueellisella yleissuunnittelulla, josta lakiin ehdotetaan otettavaksi oma pykälä. Vesihuollon suunnittelujärjestelmää ehdotetaan kehitettäväksi alueellista yleissuunnittelua koskevan säännöksen lisäksi lakiin ja sen nojalla annettavaan asetukseen lisättävillä säännöksillä kunnan vesihuoltosuunnitelmasta ja vesihuoltolaitoksen omaisuudenhallintasuunnitelmasta sekä niiden sisällöstä ja ajan tasalla pitämisestä. Lakimuutoksella ja myöhemmin annettavalla asetuksella tarkennettaisiin vesihuoltolaitokselta edellytettävää varautumista häiriötilanteisiin.
Toiminta-alueet ja liittämisvelvollisuus
Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen määritystä ehdotetaan selkeytettäväksi useilla säännösmuutoksilla. Nämä koskisivat toiminta-alueisiin sisällytettäviä alueita määritettäessä huomioon otettavia asioita, toiminta-aluepäätöksen tekemisen edellytyksiä ja sisältöä sekä toiminta-alueen tarkistamista ja sen supistamisen ja kokonaan rauettamisen edellytyksiä.
Kiinteistöjen velvollisuutta liittyä vesihuoltolaitoksen verkostoon selkeytettäisiin niin, että vuonna 2014 lakiin sisällytetyt taajaman ulkopuolisia alueita koskevat poikkeukset poistettaisiin laista lukuun ottamatta kiinteistöä, jolla ei ole vesikäymälää. Siirtymäsäännöksin varmistettaisiin, että muutoksesta ei aiheutuisi kiinteistön omistajille kohtuuttomia tilanteita. Lisäksi liittämisvelvollisuudesta vapauttaminen olisi jatkossakin mahdollista vapautusedellytysten täyttyessä.
Vesihuoltolaitosten taloudenpito ja maksut
Vesihuollon maksujen kustannuskattavuutta ja läpinäkyvyyttä parannettaisiin muutetuilla maksuja koskevilla säännöksillä, joiden mukaan perusmaksun periminen olisi pakollista ja maksujen tasapuolisuus, kohtuullisuus ja riittävyys uus- ja korjausinvestointien kattamiseen olisivat edellytyksenä kohtuulliselle omistajatuloutukselle. Lisäksi säädettäisiin, että vesihuoltolaitoksen toimintakertomuksessa on esitettävä tiedot myös omaisuudenhallintasuunnitelmassa esitettyjen laitosten taloudellisten ja toiminnallisten edellytysten täyttämisestä sekä maksujen yleisten perusteiden toteutumisesta ja tuloutetun tuoton vaikutuksesta vesihuollon maksuihin.
Muuta
Vesihuoltolain valvontaa tehostettaisiin selkeyttämällä valvontaviranomaisten toimivaltaa määrittelemällä kunkin viranomaisen valvontatoimivaltaan kuuluvat vesihuoltolain pykälät.
Lisäksi lain yleistä toimivuutta parannettaisiin selkeyttämällä ja täsmentämällä lain yksittäisiä säännöksiä lain toimivuudesta tehtyjen selvitysten ja oikeuskäytännön perusteella.
Taustamateriaalia
Infografiikkaa vesihuoltolain uudistamisesta
Tiedotustilaisuudessa vesihuoltolain uudistuksesta 9.1.2025 esitelty materiaali
Tiedotustilaisuudessa vesihuoltolain uudistuksesta 1.7.2024 esitelty materiaali
Infografiikkaa vesihuoltolain uudistuksesta
Tiedotustilaisuudessa vesihuoltolain uudistuksesta 9.1.2025 esitelty materiaali
Usein kysyttyjä kysymyksiä - Vesihuoltolaitoksen määritelmän muuttaminen
Vesihuoltolain ja terveydensuojelulain laitoksen määritelmät ovat olleet erilaisia. Määritelmää on tarkoitus yhdenmukaistaa.
Hyvin pienten toimijoiden ja kimppakaivojen osalta sääntely kevenee. Toisaalta vesihuoltolain velvoitteet tulevat koskemaan kooltaan suuria laitoksia, joilla ei tällä hetkellä ole toiminta-aluetta.
Usein kysyttyjä kysymyksiä - Vesi on meidän -lainsäädäntöratkaisu
Virkamiestyöryhmän laatima 1.7.-30.9.2024 lausunnoilla ollut Vesi on meidän -ratkaisuehdotus edellytti kunnilta määräysvallan säilyttämistä vesihuoltolaitoksiin. Ratkaisuehdotus olisi siten mahdollistanut kunnalle vesihuoltolaitoksen vähemmistöomistusosuuden myynnin. Uudelle lausuntokierrokselle laitettu pykäläluonnos sisältää ehdotuksen kunnille säädettävästä myyntikiellosta. Ehdotuksen mukaan kunnat eivät siis saisi myydä lainkaan vesihuoltolaitokseen, tukkuvesihuoltolaitokseen tai vesihuolto-omaisuuteen kohdistuvaa omistustaan muulle kuin toiselle kunnalle tai kunnan omistamalle vesihuoltolaitokselle.
Ensimmäisellä lausuntokierroksella ollut esitysluonnos oli alaa laajasti edustavan työryhmän valmistelema esitys, johon saatiin runsaasti lausuntopalautetta. Työryhmävalmistelussa päädyttiin esittämään kuntien määräysvallan säilyttämistä koskevaa lainsäädäntöratkaisua Vesi on meidän -päätöksen toimeenpanemiseksi. Ratkaisuun päädyttiin, koska sen arvioitiin täyttävän eduskunnan tahtotilan, mutta turvaavan samalla kunnille perustuslain mukaiseen kunnalliseen itsehallintoon (PL 121 §) kuuluvan liikkumavaran. Lisäksi ratkaisun katsottiin olevan sellainen, ettei se synnytä valtiolle rahoitusvastuuta.
Ensimmäisen lausuntokierroksen päättymisen jälkeen maa- ja metsätalousministeriö tilasi lakiesityksen jatkovalmistelun tueksi perustuslaillista lisäselvitystä professori Tuomas Ojaselta ja emeritusprofessori Olli Mäenpäältä. Kumpikin arvioi, ettei kunnallinen itsehallinto ole este kuntien vesihuollon omistukseen kohdistuvan myyntikiellon säätämiselle. Mäenpää katsoi, ettei tällainen lainsäädäntöratkaisu myöskään aiheuta valtiolle rahoitusvastuuta, Ojanen taas arvioi, että myyntikielto olisi siinä määrin uusi tehtävä kunnille, että se mahdollisesti synnyttäisi valtiolle rahoitusvastuun.
Maa- ja metsätalousministeriö on käynyt huolella läpi ensimmäisellä lausuntokierroksella esitetyn lausuntopalautteen sekä perustuslailliset lisäarviot, ja päätynyt ehdottamaan ensimmäisellä lausuntokierroksella olleen ratkaisuehdotuksen tiukentamista kunnille säädettäväksi vesihuollon omistukseen kohdistuvaksi myyntikielloksi. Kunnille säädettävälle myyntikiellolle on vahvat perusteet. Vesihuolto on turvallisuuskriittistä infrastruktuuria ja luonnollinen monopoli, jossa kilpailun puuttumisen vuoksi voiton tavoittelu ei ole tarkoituksenmukainen lähtökohta palvelun järjestämiselle. Lisäksi vesihuolto on välttämättömyyspalvelu, johon liittyvät perus- ja ihmisoikeusulottuvuudet puoltavat vesihuollon säilyttämistä julkisessa omistuksessa. Vesihuollon täydestä yksityistämisestä on kielteisiä kokemuksia kansainvälisesti. Maa- ja metsätalousministeriö arvioi, ettei nykyiseen vesihuolto-omistukseen kohdistuva myyntikielto synnytä kunnille sellaisia uusia kustannuksia, jotka aiheuttaisivat valtiolle korvausvastuun.
Ehdotuksessa säädettäisiin kunnan etuosto-oikeudesta kunnan alueella sijaitsevan yksityisen vesihuoltolaitoksen myyntitilanteessa. Näin ollen kunnalla olisi jatkossa mahdollisuus puuttua yksityisten vesihuoltolaitosten kauppoihin.
Suomessa on noin 700 yksityistä asiakasomisteista osuuskuntamuotoista vesihuoltolaitosta. Yksityisomisteisten laitosten joukossa on nykyisin myös muutama yksityisomisteinen osakeyhtiö.
Kyllä on. Kaikki nykyiset vesihuoltolaitokset saavat jatkaa toimintaansa kuten nykyäänkin. Lain voimaan tulon jälkeen saa perustaa vain kunnan tai kuntien määräysvallassa omistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia ja asiakasomisteisia vesihuolto-osuuskuntia. Lain voimaan tulon jälkeen perustetun asiakasomisteisen vesihuolto-osuuskunnan saisi saa ehdotuksen mukaan myydä vain kunnalle.
Usein kysyttyjä kysymyksiä - Toiminta-alue ja liittämisvelvollisuus
Toiminta-alue on kunnan päättämä aluerajaus. Vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee kattaa ne alueet, joilla yhdyskuntarakenne edellyttää keskitettyä vesihuoltoa. Toiminta-alueen ei tarvitse olla koko verkostoalueen laajuinen, eli vesihuoltopalveluita on usein toiminta-aluetta laajemmalla alueella. Määrittäessään toiminta-aluetta kunnan tulee huomioida asemakaava-alueet, taajamat ja pohjavesialueet.
Toiminta-alueella sijaitsevien kiinteistöjen tulee lähtökohtaisesti liittyä vesihuoltolaitoksen verkostoon, ja vesihuoltolaitokset ovat velvollisia huolehtimaan vesihuollosta niille vahvistetulla toiminta-alueella.
Tällä hetkellä taajaman rajaus määrittelee liittämisvelvollisuuden. Toiminta-alueesta päättäminen on menettänyt merkitystänsä, joten vesihuoltoon liitettäviä alueita ei suunnitelmallisesti arvioida.
Ehdotuksessa toiminta-alueella sijaitsevien kiinteistöjen tulisi lähtökohtaisesti liittyä vesihuoltolaitoksen verkostoon ja laitoksen tulee vastaavasti tarjota palvelua. Toiminta-alueen ulkopuolella liittäminen perustuu molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen.
Tällä hetkellä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella taajaman ulkopuolella olevan kiinteistön ei tarvitse liittyä vesihuoltolaitoksen verkostoon, jos kiinteistön vaatimusten mukainen vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen toiminta-alueen hyväksymistä.
Jatkossa vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella sijaitsevalla kiinteistöllä on lähtökohtaisesti velvoite liittyä keskitetyn vesihuollon piiriin riippumatta siitä, sijaitseeko kiinteistö taajama-alueella vai sen ulkopuolella.
Taajama on tilastollinen aluerajaus, joka ei suoraan sovellu vesihuollon liittämisvelvollisuutta rajaavaksi käsitteeksi.
Liittämisvelvollisuuden muutoksilla varmistetaan vesihuoltolaitosten toimintaedellytykset nyt ja tulevaisuudessa. Muutoksen myötä vesihuoltolaitos pystyy paremmin ennakoimaan liittyjien määrää ja suunnittelemaan toimintaansa ja tarvittavia investointeja pitkäjänteisesti.
Vakaat ja toimintakykyiset vesihuoltolaitokset ovat jokaisen toiminta-alueella sijaitsevan kiinteistön etu, sillä niillä on edellytykset ylläpitää vesihuoltoinfrastruktuuria ja tuottaa kiinteistöille vesihuoltopalveluita nyt ja tulevaisuudessa.
Keskitetty vesihuolto edellyttää toimiakseen riittävän määrän käyttäjiä. Juomaveden laatu heikkenee, mikäli virtausta ei ole riittävästi ja samoin jäteveden poisjohtaminen ja käsittely vaikeutuu.
Niillä alueilla, jotka ovat yhdyskuntarakenteeltaan riittävän tiheästi asutettuja, on myös ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta tärkeää, että kiinteistöt ovat keskitetyn vesihuollon piirissä. Kun asutus on riittävän keskittynyttä, kiinteistökohtainen vesihuolto ei ole ihmisten terveyden tai ympäristön kannalta kestävin vaihtoehto.
Vesihuoltoverkostojen suunnittelu ja rakentaminen on taloudellisesti mahdollista vain, jos liittyjiä on riittävästi, jottei investointi jää liian pienen joukon maksettavaksi.
Lakimuutoksen tavoittelema liittämisvelvollisuuden muutos koskisi jatkossa taajamien ulkopuolella sijaitsevia vesihuoltolaitosten päivitetyillä toiminta-alueilla sijaitsevia kiinteistöjä. Kun kunta päivittää toiminta-alueen uuden lain edellytysten mukaiseksi, kunta arvioi tarkkaan ne alueet, joilla on tarve keskitetyn vesihuollon palveluille ja joille toiminta-alue ulotetaan.
Monessa kunnassa iso osa taajamien ulkopuolisista alueista rajautuu toiminta-alueen ulkopuolelle, sillä harvaan asutuilla alueilla ei usein ole tarvetta tai edellytyksiä keskitetylle vesihuollolle.
Liittämisvelvollisuus muuttuu vasta kun kunta on lain voimaan tulon jälkeen tehnyt uuden toiminta-aluepäätöksen. Kunnan tulee tehdä uuden lain mukainen toiminta-aluepäätös viiden vuoden sisällä lain voimaan tulosta, eli viimeistään vuoden 2031 loppuun mennessä, jos laki tulee voimaan 1.1.2026 kuten on tavoitteena.
Taajaman ulkopuolella uudensisältöinen liittämisvelvollisuus tulee kuitenkin voimaan vasta, kun toiminta-aluepäätöksen tekemisestä on kulunut kaksi vuotta.
Vesihuoltolaitokset ja kunnan asukkaat voivat vaikuttaa toiminta-alueen rajauksen tekoon.
Ei tule. Iso osa taajaman ulkopuolisista alueista on sellaisia, ettei niille ole tarpeen vahvistaa toiminta-aluetta, jolloin liittämisvelvollisuus ei lainkaan koske näitä alueita.
Kuivakäymäläkiinteistöä ei koskaan tarvitse liittää viemäriin.
Lisäksi toiminta-alueella sijaitsevan kiinteistön omistaja voi hakea kunnalta vapautusta liittämisestä. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi esimerkiksi kiinteistön vesihuoltolaitteisten rakentamisesta aiheutuneiden kustannusten vuoksi. Lisäksi vapautuksen edellytyksenä on, että vapauttaminen ei saa yksin tai yhdessä muiden vapautusten kanssa merkittävästi vaarantaa vesihuollon hoitamista vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, ja vapautettavalla kiinteistöllä on oltava vaatimusten mukainen kiinteistökohtainen vesihuoltolaitteisto.
Myös kiinteistökohtaisiin järjestelmien ylläpitoon ja uusimiseen on investoitava säännöllisin väliajoin.
Ei suoraan vaikuta. Liittämisen kohtuuttomuuden arvioinnissa huomioidaan vesihuollon tarve sekä liittämisen kustannukset.
Ei suoraan vaikuta. Mikäli kiinteistö sijaitsee alueella, jonka kunta vahvistaa toiminta-alueeksi, koskee liittämisvelvollisuus kiinteistöä.
Kiinteistön omistaja voi hakea kunnalta vapautusta liittämisestä. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi esimerkiksi kiinteistön vesihuoltolaitteisten rakentamisesta aiheutuneiden kustannusten vuoksi.
Kunnan tulee kuulla vesihuolto-osuuskuntaa toiminta-alueen päivittämisen tai purkamisen yhteydessä. Tässä yhteydessä osuuskunnan tulee myös olla aktiivinen ja tuottaa kunnalle tietoa siitä, mille alueille keskitetty vesihuolto on tarpeen ja toiminta-alue tulee pysyttää.
Lakiluonnoksen lausuntokierros päättyi 30.9.2024. Lain on suunniteltu tulevan voimaan 1.1.2026. Kaikkiin laissa säädettäviin tehtäviin ja velvoitteisin määritellään siirtymäajat. Lain toimeenpanosta laaditaan opas voimaan tuloon mennessä. Toimeenpanosta järjestetään myös koulutusta.
Usein kysyttyjä kysymyksiä - Lakimuutosten vaikutus viranomaisten työmäärään
Lakimuutos edellyttää aiempaa enemmän pitkäjänteistä vesihuollon suunnittelutyötä. Ennakointi ja suunnitelmallisuus selkeyttävät kunnan ja vesihuoltolaitoksen toimintaa ja maksavat itsensä takaisin toiminnan sujuvoitumisena.
Tiedotteita ja uutisia
Kunnille ehdotetaan vesihuollon omistuksen myyntikieltoa
Vesihuoltolain uudistuksella estetään vesihuoltolaitosten yksityistäminen
Vesihuoltolain uudistus etenee
Vesihuoltolain uudistaminen käynnistyy
Vesihuoltolain muutostarpeita arvioidaan valmistuneiden selvitysten pohjalta
Lisätietoja
Olli-Matti Verta, vesitalousjohtaja
maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvaraosasto, Luonnonvara- ja vesitalousyksikkö Puhelin:0295162123 Sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@gov.fi
Johanna Kallio, neuvotteleva virkamies
maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvaraosasto, Luonnonvara- ja vesitalousyksikkö Puhelin:0295162011 Sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@gov.fi
Vilja Klemola, lainsäädäntöneuvos
maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvaraosasto, Oikeudellinen yksikkö Puhelin:0295162309 Sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@gov.fi