Vesihuoltolain uudistus

Vesihuoltolain ja terveydensuojelulain laitoksen määritelmät ovat olleet erilaisia. Määritelmää on tarkoitus yhdenmukaistaa.

Hyvin pienten toimijoiden ja kimppakaivojen osalta sääntely kevenee. Toisaalta vesihuoltolain velvoitteet tulevat koskemaan kooltaan suuria laitoksia, joilla ei tällä hetkellä ole toiminta-aluetta. 

Valmistelun aikana on pyritty löytämään ratkaisu, joka varmistaa vesihuollon omistuksen ja määräysvallan säilymisen kunnilla eduskunnan edellyttämällä tavalla, mutta turvaa kuitenkin kunnille perustuslain mukaiseen itsehallintoon kuuluvan liikkumavaran. Valittu sääntelyratkaisu turvaa kunnan määräysvallan säilymisen vesihuollossa, mutta mahdollistaa kunnalle itsehallintoon kuuluvan taloudellisen ja hallinnollisen liikkumavaran.

Kunnan määräysvallassa olevan vesihuoltolaitoksen vesihuolto-omaisuus tulisi jatkossa säilyttää laitoksen omistuksessa.

Voimassa oleva laki ei aseta lainkaan rajoituksia vesihuoltolaitosten omistuspohjalle. Ehdotetut muutokset ovat siis merkittävä muutos nykytilaan ja turvaavat julkisen määräysvallan säilymisen vesihuoltosektorilla.

Riippumatta siitä, kuka omistaa vesihuoltolaitoksen, kunnalla on järjestämisvastuu keskitetystä vesihuollosta. 

Valmistelussa on selvitetty laajasti erilaisia vaihtoehtoja kansalaisaloitteen toteuttamiseksi eduskunnan edellyttämällä tavalla. Lisäksi on teetetty lainopillinen selvitys perustuslain asettamista reunaehdoista sääntelyratkaisulle. Myös Ruotsin ja Norjan vastaavia sääntelyratkaisuja on selvitetty, sillä näissä maissa on samankaltaista sääntelyä.

Valittu sääntelyratkaisu on laitoksiin kohdistuvan määräysvaltavelvoitteen osalta hyvin pitkälti vastaava, kuin Ruotsin lainsäädäntöratkaisu, johon maa- ja metsätalousvaliokunta viittaa asiaa koskevassa mietinnössään. Vesihuolto-omaisuuteen kohdistuva omistusvelvoite on taas vastaava, kuin Norjan lainsäädäntöratkaisu, johon maa- ja metsätalousvaliokunta myös viittaa asiaa koskevassa mietinnössään.

Ehdotettuun ratkaisuun on esitystä valmistelleessa työryhmässä päädytty, sillä sen on katsottu olevan perustuslain kannalta toteuttamiskelpoisin ratkaisu toteuttaa kansalaisaloitteen ja eduskunnan tahtotila.

Ehdotuksessa säädettäisiin kunnan etuosto-oikeudesta kunnan alueella sijaitsevan yksityisen vesihuoltolaitoksen myyntitilanteessa. Näin ollen kunnalla olisi jatkossa mahdollisuus puuttua yksityisten vesihuoltolaitosten kauppoihin.

Suomessa on noin 700 yksityistä asiakasomisteista osuuskuntamuotoista vesihuoltolaitosta. Yksityisomisteisten laitosten joukossa on nykyisin myös muutama yksityisomisteinen osakeyhtiö.

Ehdotettu sääntelyratkaisu edellyttää kunnilta määräysvallan säilyttämistä kunnan vesihuoltolaitoksiin. Sellaista tilannetta, jossa kunnan vesihuoltolaitos myydään kokonaan yksityiselle omistajille ei lakimuutoksen myötä pääse syntymään.

Lisäksi vesihuoltolaki edellyttää kaikilta vesihuoltolaitoksilta, että asiakkailta kerättävillä maksuilla tulee voida kattaa vesihuoltopalvelujen kustannukset. Laki edellyttää, että maksut ovat kohtuulliset ja tasapuoliset. Maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuottoa pääomalle. Nämä maksuja koskevat säännökset koskevat kaikkia vesihuoltolaitoksia omistajuuspohjasta riippumatta.

Vesihuoltosektorin korjausvelka on merkittävä. Lakiehdotuksella pyritään tehostamaan vesihuoltolaitosten taloudenpitoa ja omaisuudenhallintaa. Tehostunut omaisuudenhallinta voi johtaa myös veden kuluttajahinnan nousuun, mikäli vesihuoltolaitoksella on korjausvelkaa. Kun korjausinvestoinnit toteutetaan suunnitelmallisesti, ei yhtäkkistä merkittävää korotuspainetta maksuille pääse kuitenkaan syntymään. Suomessa veden hinta on kansainvälisesti vertailtuna hyvin alhainen.

Kyllä on. Kaikki nykyiset vesihuoltolaitokset saavat jatkaa toimintaansa kuten nykyäänkin. Lain voimaan tulon jälkeen saa perustaa vain kunnan määräysvallassa olevia vesihuoltolaitoksia ja asiakasomisteisia vesihuolto-osuuskuntia. Lain voimaan tulon jälkeen perustetun asiakasomisteisen vesihuolto-osuuskunnan saisi myydä vain kunnalle.

Ei estä millään tavalla. Päinvastoin, vesihuoltolain uudistuksen tavoitteena on kannustaa pieniä vesihuoltolaitoksia yhdistymään ja vähintäänkin tiivistämään yhteistyötä.

Toiminta-alue on kunnan päättämä aluerajaus. Vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee kattaa ne alueet, joilla yhdyskuntarakenne edellyttää keskitettyä vesihuoltoa. Toiminta-alueen ei tarvitse olla koko verkostoalueen laajuinen, eli vesihuoltopalveluita on usein toiminta-aluetta laajemmalla alueella. Määrittäessään toiminta-aluetta kunnan tulee huomioida asemakaava-alueet, taajamat ja pohjavesialueet. 

Toiminta-alueella sijaitsevien kiinteistöjen tulee lähtökohtaisesti liittyä vesihuoltolaitoksen verkostoon, ja vesihuoltolaitokset ovat velvollisia huolehtimaan vesihuollosta niille vahvistetulla toiminta-alueella. 

Tällä hetkellä taajaman rajaus määrittelee liittämisvelvollisuuden. Toiminta-alueesta päättäminen on menettänyt merkitystänsä, joten vesihuoltoon liitettäviä alueita ei suunnitelmallisesti arvioida.

Ehdotuksessa toiminta-alueella sijaitsevien kiinteistöjen tulisi lähtökohtaisesti liittyä vesihuoltolaitoksen verkostoon ja laitoksen tulee vastaavasti tarjota palvelua. Toiminta-alueen ulkopuolella liittäminen perustuu molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen.

Tällä hetkellä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella taajaman ulkopuolella olevan kiinteistön ei tarvitse liittyä vesihuoltolaitoksen verkostoon, jos kiinteistön vaatimusten mukainen vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen toiminta-alueen hyväksymistä.  

Jatkossa vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella sijaitsevalla kiinteistöllä on lähtökohtaisesti velvoite liittyä keskitetyn vesihuollon piiriin riippumatta siitä, sijaitseeko kiinteistö taajama-alueella vai sen ulkopuolella. 

Taajama on tilastollinen aluerajaus, joka ei suoraan sovellu vesihuollon liittämisvelvollisuutta rajaavaksi käsitteeksi.

Liittämisvelvollisuuden muutoksilla varmistetaan vesihuoltolaitosten toimintaedellytykset nyt ja tulevaisuudessa. Muutoksen myötä vesihuoltolaitos pystyy paremmin ennakoimaan liittyjien määrää ja suunnittelemaan toimintaansa ja tarvittavia investointeja pitkäjänteisesti.

Vakaat ja toimintakykyiset vesihuoltolaitokset ovat jokaisen toiminta-alueella sijaitsevan kiinteistön etu, sillä niillä on edellytykset ylläpitää vesihuoltoinfrastruktuuria ja tuottaa kiinteistöille vesihuoltopalveluita nyt ja tulevaisuudessa.

Keskitetty vesihuolto edellyttää toimiakseen riittävän määrän käyttäjiä. Juomaveden laatu heikkenee, mikäli virtausta ei ole riittävästi ja samoin jäteveden poisjohtaminen ja käsittely vaikeutuu. 

Niillä alueilla, jotka ovat yhdyskuntarakenteeltaan riittävän tiheästi asutettuja, on myös ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta tärkeää, että kiinteistöt ovat keskitetyn vesihuollon piirissä. Kun asutus on riittävän keskittynyttä, kiinteistökohtainen vesihuolto ei ole ihmisten terveyden tai ympäristön kannalta kestävin vaihtoehto.

Vesihuoltoverkostojen suunnittelu ja rakentaminen on taloudellisesti mahdollista vain, jos liittyjiä on riittävästi, jottei investointi jää liian pienen joukon maksettavaksi.

Lakimuutoksen tavoittelema liittämisvelvollisuuden muutos koskisi jatkossa taajamien ulkopuolella sijaitsevia vesihuoltolaitosten päivitetyillä toiminta-alueilla sijaitsevia kiinteistöjä. Kun kunta päivittää toiminta-alueen uuden lain edellytysten mukaiseksi, kunta arvioi tarkkaan ne alueet, joilla on tarve keskitetyn vesihuollon palveluille ja joille toiminta-alue ulotetaan. 

Monessa kunnassa iso osa taajamien ulkopuolisista alueista rajautuu toiminta-alueen ulkopuolelle, sillä harvaan asutuilla alueilla ei usein ole tarvetta tai edellytyksiä keskitetylle vesihuollolle.

Liittämisvelvollisuus muuttuu vasta kun kunta on lain voimaan tulon jälkeen tehnyt uuden toiminta-aluepäätöksen. Kunnan tulee tehdä uuden lain mukainen toiminta-aluepäätös viiden vuoden sisällä lain voimaan tulosta, eli viimeistään vuoden 2031 loppuun mennessä, jos laki tulee voimaan 1.1.2026 kuten on tavoitteena. 

Taajaman ulkopuolella uudensisältöinen liittämisvelvollisuus tulee kuitenkin voimaan vasta, kun toiminta-aluepäätöksen tekemisestä on kulunut kaksi vuotta.

Vesihuoltolaitokset ja kunnan asukkaat voivat vaikuttaa toiminta-alueen rajauksen tekoon.  

 Ei tule. Iso osa taajaman ulkopuolisista alueista on sellaisia, ettei niille ole tarpeen vahvistaa toiminta-aluetta, jolloin liittämisvelvollisuus ei lainkaan koske näitä alueita.

Kuivakäymäläkiinteistöä ei koskaan tarvitse liittää viemäriin. 

Lisäksi toiminta-alueella sijaitsevan kiinteistön omistaja voi hakea kunnalta vapautusta liittämisestä. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi esimerkiksi kiinteistön vesihuoltolaitteisten rakentamisesta aiheutuneiden kustannusten vuoksi. Lisäksi vapautuksen edellytyksenä on, että vapauttaminen ei saa yksin tai yhdessä muiden vapautusten kanssa merkittävästi vaarantaa vesihuollon hoitamista vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, ja vapautettavalla kiinteistöllä on oltava vaatimusten mukainen kiinteistökohtainen vesihuoltolaitteisto.

Myös kiinteistökohtaisiin järjestelmien ylläpitoon ja uusimiseen on investoitava säännöllisin väliajoin.

Ei suoraan vaikuta. Liittämisen kohtuuttomuuden arvioinnissa huomioidaan vesihuollon tarve sekä liittämisen kustannukset.

Ei suoraan vaikuta. Mikäli kiinteistö sijaitsee alueella, jonka kunta vahvistaa toiminta-alueeksi, koskee liittämisvelvollisuus kiinteistöä.

Kiinteistön omistaja voi hakea kunnalta vapautusta liittämisestä. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi esimerkiksi kiinteistön vesihuoltolaitteisten rakentamisesta aiheutuneiden kustannusten vuoksi.

Kunnan tulee kuulla vesihuolto-osuuskuntaa toiminta-alueen päivittämisen tai purkamisen yhteydessä. Tässä yhteydessä osuuskunnan tulee myös olla aktiivinen ja tuottaa kunnalle tietoa siitä, mille alueille keskitetty vesihuolto on tarpeen ja toiminta-alue tulee pysyttää.

Lakiluonnos on tällä hetkellä lausunnoilla ja suunniteltu tulevan voimaan 1.1.2026. Kaikkiin laissa säädettäviin tehtäviin ja velvoitteisin määritellään siirtymäajat. Lain toimeenpanosta laaditaan opas voimaan tuloon mennessä. Toimeenpanosta järjestetään myös koulutusta.

Lakimuutos edellyttää aiempaa enemmän pitkäjänteistä vesihuollon suunnittelutyötä. Ennakointi ja suunnitelmallisuus selkeyttävät kunnan ja vesihuoltolaitoksen toimintaa ja maksavat itsensä takaisin toiminnan sujuvoitumisena.