Vesihuoltolain muutostarpeita arvioidaan valmistuneiden selvitysten pohjalta
Juuri valmistuneet selvitykset vesihuoltolain toimivuudesta ja valvontamalleista muualla Euroopassa osoittavat, että vesihuollon toimivuus vaatii riittävän vahvat vesihuoltolaitokset sekä tehokkaan omistajaohjauksen ja valvonnan. Lainsäädännön muutostarpeita harkitaan syksyllä selvitysten pohjalta. Lainsäädännön tarkistamisen ohella etsitään keinot osaamisen varmistamiseen ja saneerausvelan hoitoon.
Kansallisen vesihuoltouudistuksen valmistelun tueksi on arvioitu voimassa olevan vesihuoltolainsäädännön toimivuutta sekä selvitetty vesihuoltolaitosten taloudellisesta valvonnasta ja ohjauksesta saatuja kokemuksia Euroopassa. Nyt julkaistun lainsäädännön arvioinnin on laatinut DI Risto Saarinen ja valvontaselvityksen DI Paul Silfverberg Planpoint Oy:stä.
Vesihuoltolaissa on haastattelututkimuksen mukaan harkittava muutoksia kolmeen kokonaisuuteen, jotka ovat: vesihuoltolaitosten toiminta-alue ja vesihuoltoverkkoon liittäminen, hulevesien hallinta sekä talouden hallinta ja omistajakysymykset. Haastateltavat toivat esiin myös puutteet lain noudattamisessa, epäselvyydet valvonnan vastuissa ja viranomaistoiminnan resurssien niukkuuden.
Vesihuoltolaki edellyttää toiminnan kustannusten kattamista asiakkailta kerätyillä maksuilla. Korkeintaan kohtuullinen tuotto omistajalle on sallittu, mutta sen suuruutta ei ole määritelty. Korjausten ja saneerausten laiminlyönti on ongelma, johon ei ole riittävästi reagoitu. ”Pidän tärkeänä, että vesihuoltoalan osaamisen kehittämiseen sekä vesihuolto-omaisuuden hoitoon löydetään uusia ratkaisuja osana kansallista vesihuoltouudistusta”, toteaa maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio.
Lainsäädännöllä on jo nyt pyritty turvaamaan vesihuoltopalvelujen laatu sekä terveys- ja ympäristövaatimusten täyttyminen. Suomesta puuttuu kuitenkin erillinen vesihuollon valvontaviranomainen, joka valvoisi ja ohjaisi vesihuoltolaitosten taloudenpitoa. Valvontaviranomainen on perustettu noin puoleen Euroopan maista. Vaihtoehtoina uuden valvojan perustamiselle olisi nykyisen viranomaisvalvonnan ja kuntien omistajaohjauksen kehittäminen sekä vertaisarvioinnin kehittäminen.
Vesihuollon yksityistäminen nousi keskusteluun alkuvuodesta 2020 joidenkin kuntien suunnitellessa yksityisen omistuksen lisäämistä monialayhtiöissään. Keskustelu sai aikaan yksityistämistä vastustavan kansalaisaloitteen ”Vesi on meidän”, joka on tällä hetkellä eduskuntakäsittelyssä.
”Selvitykset tukevat syksyllä käynnistyvää vesihuoltolain tarkistamistyötä, jossa esillä on myös tarve hillitä vesihuollon siirtymistä yksityiseen omistukseen. Pidän tärkeänä, että vesihuollon enemmistöomistajuus on kaikissa tilanteissa kuntien ja alueen asukkaiden käsissä”, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä toteaa.
Liitteet:
Vesihuoltolain toimivuuden arviointi, Risto Saarinen
Vesihuollon regulaatio (valvonta ja ohjaus) Euroopassa, Paul Silfverberg
Lisätietoja:
Erityisavustaja Annukka Kimmo, p. 050 478 0226 (haastattelupyynnöt ministerille), etunimi.sukunimi@mmm.fi
Neuvotteleva virkamies Katri Vasama, maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295 162241, etunimi.sukunimi@mmm.fi
DI Risto Saarinen, p. 045 7872 2003 (Vesihuoltolain toimivuuden arviointi)
DI Paul Silfverberg, p. 040 544 4286 (Vesihuollon regulaatio Euroopassa)
