Suomessa uusiutuvasta energiasta suurin osa on bioenergiaa

Uusiutuvilla energianlähteillä tarkoitetaan puupolttoaineita, muita kasvi- ja eläinperäisiä polttoaineita, biokaasua, kierrätys- ja jätepolttoaineiden biohajoavaa osuutta, vesivoimaa, tuulivoimaa, aurinkoenergiaa ja maalämpöä.

Suomessa uusiutuvien osuus vuonna 2017 oli 36 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta. EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään suhteessa energian loppukulutukseen. Tällä tavoin laskettuna osuus Suomessa on ollut noin 3–5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin energian kokonaiskulutuksesta laskettu osuus.

EU:n asettaman tavoitteen mukaisesti Suomen tulee vuoteen 2020 mennessä tuottaa uusiutuvilla energialähteillä 38 % energian loppukulutuksesta. Vuonna 2017 tämä osuus oli yli 40 prosenttiin. Suomessa uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta on toiseksi suurinta EU-maiden joukossa. 

Kansallisesti Suomi on asettanut pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa ja vuoden 2016 energia- ja ilmastostrategiassa tavoitteeksi, että 2020-luvulla uusiutuvan energian osuus nousee yli 50 prosenttiin.

Suomessa puupolttoaineet ovat merkittävin bioenergian lähde

Suomen uusiutuvan energian tuotannossa erityisesti bioenergialla on merkittävä rooli. Merkittävin bioenergian lähteemme on puupohjainen energia eli puupolttoaineet. Puupolttoaineet ovat myös suurin yksittäinen energianlähteemme, eli niiden osuus on energian kokonaiskulutuksesta suurempi kuin öljyn tai hiilen. Vuonna 2017 puupolttoaineilla tuotettiin 100 terawattituntia (TWh) ja niiden osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta oli 27 prosenttia (Ennakkotieto huhtikuu 2018).

Suomessa puupohjainen energia pohjautuu erityisesti metsäteollisuuden ja metsänhoidon sivuvirtoihin. Puunjalostusteollisuuden sivuvirrat eli mustalipeä, puun kuori ja sahanpuru on hyödynnetty pitkään energiaksi. Vastaavasti hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteydessä korjattavista hakkuutähteistä ja pienpuusta eli metsähakkeesta tuotetaan sähköä ja lämpöä. Myös kotitalouksissa käytetään huomattava määrä polttopuuta ja puupellettejä. Lisäksi useat puutuotteet ja puiset rakenteet voidaan elinkaarensa lopuksi hyödyntää energiana.

Kuivia, selluloosapitoisia peltobiomassoja, kuten ruokohelpeä, olkea ja viljan lajittelujätteitä voidaan polttaa joko sellaisenaan tai muuhun polttoaineeseen sekoitettuna. Myös kotieläintuotannon lanta voidaan hyödyntää energiaksi esimerkiksi kaasuttamalla se biokaasuksi. Biokaasua voidaan tuottaa monenlaisista biomassoista mädättämällä hapettomissa olosuhteissa. Myös kierrätys- ja jätepolttoaineiden biohajoava osa luetaan bioenergiaksi. Muun muassa kalanjalostuksen öljyjätettä tai elintarviketeollisuuden tähteitä voidaan jalostaa energiaksi. Kaiken kaikkiaan bioenergiaa voidaan tuottaa useista eri biomassoista ja lukuisilla eri tekniikoilla.

Uusiutuvan energian tavoitteet on linjattu kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa

Uusiutuvan energian lisäystavoitteita ja keinoja linjataan kansallisissa energia- ja ilmastostrategioissa. Viimeisin strategia hyväksyttiin marraskuussa 2016. Syyskuussa 2017 julkaistiin keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma, joka koskee päästökaupan ulkopuolista sektoria – liikennettä, rakennusten erillislämmitystä, jätehuoltoa ja maataloutta.

Muualla palvelussamme
Puun energiakäyttö
Biomassan kestävyyskriteerit (EU:n uusiutuvan energian direktiivi)

Muualla verkossa
Uusiutuvan energian osuus vuonna 2017 (Tilastokeskus)
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030 (TEM, 2016)
Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma vuoteen 2030 KAISU (YM, 2017)
Hallitusohjelman biotalous-kärkihankkeen toteutus (VNK)
Bioenergia (Motiva)
Eurostatin uusiutuvan energian tilastoja
Bioenergia-aiheisia hankkeita Hankehaavissa
EU-jäsenmaiden kansalliset uusiutuvan energian suunnitelmat NREAP