FI SV EN

EU:n energia- ja ilmastopolitiikka

EU:n 2020 -paketti

EU:n ilmastopolitiikkaa ohjaa vuoteen 2020 saakka YK:n ilmastosopimuksen Kioton pöytäkirja sekä EU:n ilmasto- ja energiapaketti. EU:n päästövähennystavoite vuodelle 2020 on 20 prosenttia verrattuna vuoden 1990 päästöihin. Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energianlähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta.  

2030 ilmasto- ja energiapaketti

Eurooppa-neuvostossa sovittiin vuonna 2014 EU:n energia- ja ilmastotavoitteista kaudelle 2021-2030. Uudet tavoitteet ovat jatkumoa vuonna 2007 solmitulle 2020-paketille.

Vuoteen 2030 mennessä tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä EU-tasolla 40 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tavoite on jaettu 43 % päästövähennykseen päästökauppasektorilla (suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset) ja 30 % päästövähennykseen päästökaupan ulkopuolisilla aloilla vuoteen 2005 verrattuna. 

Päästökauppadirektiivi ja taakanjakoasetus muodostavat yhdessä LULUCF-asetuksen kanssa kokonaisuuden, joka ohjaa EU:n ilmastopolitiikkaa vuosina 2021-2030, ja jolla EU toimeenpanee Pariisin ilmastosopimusta.

Taakanjakoasetus 

Taakanjakoasetuksen tarkoituksena on varmistaa, että EU saavuttaa tavoitteensa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä taakanjakoon kuuluvilla aloilla 30 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoihin. Taakanjakoon kuuluvia aloja ovat rakennusten lämmitys, maatalous (muut kuin hiilidioksidipäästöt), jätehuolto ja liikenne (lentoliikennettä ja kansainvälistä meriliikennettä lukuun ottamatta).

Maat voivat velvoitteen saavuttamiseksi käyttää erilaisia joustokeinoja, kuten siirtää pienen määrän päästövähennysyksiköitä päästökaupan tai LULUCF-asetuksen puolelta taakanjakosektorille. 

Suomi on velvoitettu vähentämään päästöjään taakanjakosektorilla 39 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Kansallisesti taakanjakosektorin päästövähennystavoitteet on linjattu ilmastolain mukaisessa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa. 

LULUCF-asetus

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -sektoria koskevan asetuksen mukaan jäsenmaiden tulee kausina 2021-2025 sekä 2026-2030 varmistaa, etteivät sektorin laskennalliset kokonaispäästöt ylitä laskennallisia hiilinieluja. 

Lue lisää LULUCF-asetuksesta täältä

Uusiutuvan energian direktiivi (RED II)

Nykyinen EU:n uusiutuvan energian edistämistä koskeva direktiivi on vuodelta 2009. Ehdotus uudeksi, vuoteen 2030 asti ulottuvaksi direktiiviksi (RED II) julkaistiin marraskuussa 2016 ja sitä koskevat kolmikantaneuvottelut komission, neuvoston ja parlamentin välillä saatiin päätökseen kesäkuussa 2018. Jäsenmaiden tulee saattaa voimaan uuden RED II-direktiivin mukaiset kansalliset säädökset viimeistään 30.6.2021 mennessä.

RED II-direktiivin mukaan uusiutuvien energianlähteiden osuuden tulee olla vähintään 32% energian loppukulutuksesta EU:ssa vuoteen 2030 mennessä. Jäsenvaltioiden tulee yhteisesti varmistaa, että EU:n tavoite toteutuu. Jäsenmaiden tulee toimittaa komissiolle kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, joissa jäsenmaa kuvaa tavoitteensa mm.päästövähennyksille, uusiutuvan energian osuudelle, energiatehokkuudelle ja sisämarkkinoille sekä keinot asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Direktiivin toimenpiteiden tavoitteena on edistää uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämistä sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä sekä liikenteessä. Direktiivi säätelee mm. uusiutuvan sähkön taloudellista tukemista, jäsenmaiden alueellista yhteistyötä ja alkuperätakuita. Direktiiviin sisältyy myös kestävyyskriteerit energiantuotannossa käytettäville biomassoille.

Suomen kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa on asetettu kansalliseksi uusiutuvan energian tavoitteeksi vähintään 50 % energian loppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. Tämä osuus on myös Suomen kansallinen panos uusiutuvan energian direktiivin mukaiseen EU:n 32 %:n tavoitteeseen.

Muut EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaa ohjaavat säädökset

EU:n energia- ja ilmastopolitiikan keskeisiä säädöksiä ovat myös energiatehokkuusdirektiivi, rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, sähkömarkkinapaketti sekä Energiaunionin hallintomalliasetus.

Hallintomalliasetus luo uuden menettelyn jäsenvaltioiden ja komission välille EU:n energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden toteutumisen seurannalle. Jäsenmaiden tulee laatia kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma kymmenen vuoden välein ja raportoida komissiolle toimeenpanon etenemisestä joka toinen vuosi. Lisäksi jäsenmaiden tulee laatia pitkän aikavälin, vähintään vuoteen 2050 asti ulottuva suunnitelma Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, päästöjen vähentämiseksi sekä hiilinielujen lisäämiseksi.

Muualla palvelussamme
LULUCF-asetus
Metsien hiilinielut
Metsät EU:n energia- ja ilmastopolitiikassa
Uusiutuvan energian direktiivi ja biomassan kestävyyskriteerit

EU-säädökset ja säädösehdotukset
LULUCF-asetus (EU) 2018/841
Taakanjakoasetus (EU) 2018/842
Energiatehokkuusdirektiivi 2012/27/EU
Ehdotus uusiutuvan energian direktiiviksi (RED II)
Ehdotus hallintomalliasetukseksi

Lisätietoja

Jaana Kaipainen, neuvotteleva virkamies 
MMM, Luonnonvaraosasto, Luonnonvara- ja vesitalousyksikkö 0295162270