EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka

EU:n ilmastopolitiikalla ohjataan sekä alueen yhteisiä että jäsenmaiden toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. EU:n ilmastopolitiikka pohjaa YK:n ilmastosopimukseen, sitä täydentävään Kioton pöytäkirjaan ja Pariisin ilmastosopimukseen. EU:n ilmastolaissa vuodelta 2020 EU sitoutui vähentämään kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Aiemmin tavoite on ollut vuoteen 2030 mennessä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä EU-tasolla 40 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tavoitetta on tarkasteltu päästöjen näkökulmasta päästökauppa- ja taakanjakosektoreiden vähennystavoitteina sekä LULUCF-asetuksella, jonka mukaan maankäyttösektorilta ei saa EU-tasolla aiheutua päästöjä.

Taakanjakoasetus 

Taakanjakoasetuksen tarkoituksena on varmistaa, että EU saavuttaa tavoitteensa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä taakanjakoon kuuluvilla aloilla 30% vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoihin. Taakanjakoon kuuluvia aloja ovat rakennusten lämmitys, maatalous (muut kuin hiilidioksidipäästöt), jätehuolto ja liikenne (lentoliikennettä ja kansainvälistä meriliikennettä lukuun ottamatta).

Maat voivat velvoitteen saavuttamiseksi käyttää erilaisia joustokeinoja, kuten siirtää pienen määrän päästövähennysyksiköitä päästökaupan tai LULUCF-asetuksen puolelta taakanjakosektorille. 

Suomi on velvoitettu vähentämään päästöjään taakanjakosektorilla 39% vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Kansallisesti taakanjakosektorin päästövähennystavoitteet on linjattu ilmastolain mukaisessa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa. 

LULUCF-asetus

Lue lisää LULUCF-asetuksesta täältä. 

Uusiutuvan energian direktiivi

Päivitetty uusiutuvan energian direktiivi (RED III) on tulllut voimaan vuonna 2023.  Uusiutuvan energian direktiivissä säädetään sitovasta unionin yleistavoitteesta, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on vähintään 42,5 prosenttia unionin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030. Jäsenvaltioiden tulee yhteisesti varmistaa, että EU:n tavoite toteutuu. Jäsenmaiden tulee toimittaa komissiolle kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmansa, jossa jäsenmaa kuvaa tavoitteensa mm. päästövähennyksille, uusiutuvan energian osuudelle, energiatehokkuudelle ja sisämarkkinoille sekä keinot asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Direktiivin toimenpiteiden tavoitteena on edistää uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämistä sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä sekä liikenteessä. Direktiivi säätelee mm. uusiutuvan sähkön taloudellista tukemista, jäsenmaiden alueellista yhteistyötä ja alkuperätakuita. Direktiiviin sisältyy myös kestävyyskriteerit energiantuotannossa käytettäville biomassoille. Lue lisää biomassan kestävyyskriteereistä.

RePowerEU-suunnitelma

Uusiutuvan energian direktiivin lisäksi parhaillaan toteutetaan nk. REPowerEU-suunnitelmaa.  Komissio julkaisi REPowerEU suunnitelman toukokuussa 2022. Suunnitelmanen taustalla vaikutti Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäys ja sen aiheuttamat vaikeudet ja maailmanlaajuinen energiamarkkinahäiriö. Suunnitelmalla pyritään sekä lopettamaan EU:n riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista että edistämään uusiutuvan energian käyttöä myös nopeuttamalla uusiutuvan energian hankkeiden lupamenettelyä. Lue lisää komission RePowerEU-sivuilta

Muita EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaa ohjaavia säädöksiä

EU:n energia- ja ilmastopolitiikan keskeisiä säädöksiä ovat myös mm. energiatehokkuusdirektiivi, rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, sähkömarkkinapaketti sekä Energiaunionin hallintomalliasetus.

Hallintomalliasetus luo uuden menettelyn jäsenvaltioiden ja komission välille EU:n energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden toteutumisen seurannalle. Jäsenmaiden tulee laatia kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma kymmenen vuoden välein, ja raportoida komissiolle toimeenpanon etenemisestä joka toinen vuosi. Lisäksi jäsenmaiden tulee laatia pitkän aikavälin, vähintään vuoteen 2050 asti ulottuva suunnitelma Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, päästöjen vähentämiseksi sekä hiilinielujen lisäämiseksi.

EU:n yleinen päästökauppa, (EU Emissions Trading System (EU ETS)) kattaa suuret teollisuus- ja energialaitokset, EU:n sisäisen lentoliikenteen sekä vuodesta 2024 lähtien myös meriliikenteen päästöt suurista matkustajia tai kaupallista rahtia kuljettavista aluksista. EU:n yleisen päästökaupan tavoite on vähentää EU-tasolla päästöjä 62 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Lue lisää päästökaupasta. Hieman yli puolet EU:n kasvihuonekaasupäästöistä syntyy päästökauppasektorin ulkopuolella eli ​​​​nk.taakanjakosektorilla, ks. taakanjakoasetus. 
​​​​​​​
EU:n nettonollateknologioita koskeva asetus (NZIA) astui voimaan kesäkuussa 2024. Nettonollateollisuudella tarkoitetaan teknologioita, laitteita ja komponentteja, joita tarvitaan hiilineutraalin edullisen energian tuottamiseksi, kuten esim uusiutuvan energian teknologiat ja akkuteknologiat. EU:n tavoitteena on edistää nettonollateknologioiden tuotantokapasiteettia EU:ssa. Lue lisää nettonollateknologia-asetuksesta.  ​​​​​​​
​​​​​​​Muuta ajankohtaista EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaan liittyvää:​​ Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelma​​,​​​ Hiilirajamekanismi CBAM  ja komission ehdotus EU:n ilmastolain päivityksestä.

Muualla palvelussamme

LULUCF-asetus
Metsien hiilinielut
Metsät EU:n energia- ja ilmastopolitiikassa
Uusiutuvan energian direktiivi ja biomassan kestävyyskriteerit