Terhi Suojala-Ahlfors kirjoittaa blogissaan kasvisten tärkeydestä osana tulevaisuuden ruokajärjestelmää. Kasvikset ovat tärkeä osa terveellistä ruokavaliota ja lisäksi kasvisten tuotannossa on selvää kasvupotentiaalia.

Niin poron, hirven kuin muidenkin riistaeläinten liha on ekologinen valinta, kirjoittaa Maarit Timonen blogissaan. Hiilijalanjälki jää huomattavasti teollisesti tuotettua lihaa pienemmäksi ja lisäksi riistaliha on usein paikallista lähiruokaa, jonka kuljetuspäästöt jäävät vähäisiksi. Lisäksi ruuan alkuperä on täysin selvä, koska opiskelijat joko itse tai heidän lähisukulaisensa oli sen omin käsin kerännyt, pyydystänyt, metsästänyt, viljellyt tai kasvattanut.

Antti Luomala kirjoittaa blogissaan murroksessa olevasta ruokajärjestelmästä. Luomala nostaa viljelijän itsenäisyyden avainasemaan tulevaisuuden ruokajärjestelmässä. Myös kokonaisvaltainen tilan johtaminen, paikallisemmat ravinnekierrot sekä elävä maaperä ja monimuotoisuus tuotantopanoksina ovat taatusti osa tulevaisuutta, pohtii Luomala.

Annika Sormunen kirjoittaa blogissaan biohiilen monista mahdollisuuksista ruuantuotannon ilmastokestävyyden edistämisessä. Biohiilellä voidaan mm. parantaa maaperän veden- ja ravinteidenpidätyskykyä sekä kohentaa maaperän fyysisiä ominaisuuksia, kuten huokoisuutta ja ilmavuutta, Sormunen kertoo. Biohiilen hyödyntämistä maanviljelyssä onkin jo tutkittu ja tulokset ovat lupaavia, vaikka lisätutkimusta varmasti tarvitaan vielä.

Aija Hytönen kirjoittaa blogissaan osaamisen kehittämisen tärkeydestä ruuantuotannon tehtävissä. Hytönen kirjoittaakin, että oppia voi monilla eri tavoilla. Osaamisen lisäksi ruokaketju tarvitsee myös arvostamista, huomauttaa Hytönen. Suomessa tuotetaan maailman turvallisinta ruokaa, mikä ei ole itsestäänselvyys.