Annika Lonkila kirjoittaa blogissaan suomalaisen eläintuotannon neljästä paradigmasta. Paradigmat ovat tietyssä ajassa ja paikassa yleisesti hyväksyttyjä ajattelutapoja, jotka vaikuttavat toimintaamme ja rajaavat yhteiskunnallisiin ongelmiin esitettyjä ratkaisuja. Lonkilan mukaan suomalaisen eläintuotannon paradigmoihin liittyy ominaisuuksia, jotka voivat hidastaa tai estää kestävyysmurrosta ruokajärjestelmässämme.

Mikko Hautakangas kirjoittaa blogissaan, että ruokajärjestelmää koskeva julkinen keskustelu on usein erimielistä ja jännitteistä. Siksi tarvitaankin eri näkökulmia yhteen tuovaa vuoropuhelua, jossa myös tutkitulla tiedolla on vahva rooli.

Niina Kangas kirjoittaa blogissaan suomalaisen puutarhatuotannon tärkeydestä osana ruokajärjestelmää. "Rapsakat kotimaiset porkkanat, kurkut ja salaatit ovat kuitenkin oleellinen osa tavallista arkea ja oman maan mansikka kruunaa niin aamupuuron kuin kesäisen päivänkin" toteaa Kangas.

Ravinteiden kierrätys luo kestävän kasvun perustan ja sitoo ruokajärjestelmän arvoketjujen toimijat tekemään yhteistyötä ja uudistumaan, kirjoittaa Jenni Ylikahri blogissaan.

On hienoa, että ruoan tuotannosta, ravitsemuksesta sekä ruoan tuotannon ympäristöllisistä ja taloudellisista vaikutuksista keskustellaan ja kirjoitetaan. Ruokajärjestelmästä keskusteltaessa asiaa katsotaan monesti vain omista tulokulmista. Eri nurkista katsottuna kokonaiskuva jää kuitenkin helposti näkemättä. Puhtaasti ideologisilla painotuksilla on myös iso vaikutus keskustelussa.