Peruna ansaitsee paikkansa

Perunasta puhutaan usein itsestäänselvyytenä. Mutta eihän se ole sitä. Se on yksi niistä asioista, joissa suomalaisella ruokajärjestelmällä on oikeasti vahvuutta. Emme vain aina tunnista vahvuuttamme. Ja ei meillä ole tulevaisuudessa perunaa, jos emme sitä edelleen syö.

Toimiessani Peruna-alan yhteistyöryhmä ry:n asiamiehenä olen lukenut, kuullut ja keskustellut, miten monella tavalla peruna liittyy ruokaturvaan, omavaraisuuteen ja arkeemme. Siksi ajattelen, että siitä kannattaisi puhua enemmän – ja vähän eri tavalla kuin tähän asti.

Vahvuus, joka on jo olemassa

Peruna on yksinkertainen, mutta toimiva. Se kasvaa Suomessa, sitä varastoidaan pitkään ja sitä käytetään monipuolisesti.

Samalla se tekee monta asiaa yhtä aikaa:
•    tuottaa ruokaa kotimaassa
•    toimii varautumisen näkökulmasta
•    työllistää eri puolilla maata

Tällaiset ominaisuudet eivät ole itsestäänselviä kaikissa tuotantoketjuissa.

Arki on muuttunut nopeasti

Viime vuosina on alkutuottajilta kuultu  yhä useammin samasta asiasta: ennakoitavuus on heikentynyt.

Tuotantopanosten hinnat voivat nousta nopeasti. Esimerkiksi:
•    polttoaine
•    kasvinsuojeluaineet

Samaan aikaan tuotanto on usein sidottu etukäteen tehtyihin sopimuksiin, joissa hintaa ei voi kesken kauden muuttaa. Tämä näkyy suoraan kannattavuudessa.

Tämä ei koske vain perunaa, mutta peruna ei ole tästä poikkeus.

Miten sinä tämän näet?

Kun puhumme ruokajärjestelmästä, puhumme usein isoista kokonaisuuksista. Silti ratkaisut löytyvät usein yksittäisistä ketjuista ja arjen valinnoista.

Siksi kysyn sinulta: tunnistammeko riittävän hyvin ne asiat, jotka jo toimivat?

Perunan kohdalla kyse ei ole vain yhdestä viljelykasvista. Se on esimerkki siitä, miten kotimainen tuotanto voi tukea ruokaturvaa ja alueellista elinvoimaa.

Siksi ajattelen, että peruna pitäisi nähdä nykyistä selkeämmin osana ruokapoliittista keskustelua – ei sivuroolissa, vaan yhtenä konkreettisena esimerkkinä toimivasta kokonaisuudesta.

Kati Pohjanmaa

Kirjoittaja toimii Peruna-alan yhteistyöryhmä ry:n asiamiehenä. Hän on koulutukseltaan KM kotitalousopettaja ja työskentelee myös ruoka- ja matkailutoimittajana sekä ruokavaikuttajana. Lisäksi kirjoittaja pitää ruokakursseja Suomessa, Espanjassa ja Fuengirolassa ja opettaa Laurea-ammattikorkeakoulussa. Espoolaisena aikuisten lasten äitinä hän kasvattaa kotipihallaan lavakauluksissa yrttejä ja perunaa – omaan ruokapöytään.