Luonnon monimuotoisuus

Maatalousalueilla on suuri merkitys avoimilla alueilla viihtyville lajeille. Monet lintu-, nisäkäs- ja hyönteislajit käyttävät peltoja tai niiden reunoja sekä perinteisen maatalouden luomia peltojen ulkopuolisia laidunalueita ja niittyjä ensisijaisina elinympäristönään, pesimäpaikkoina tai ravinnonhankintaan. 

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus ei säily ilman viljeltyjä peltoja, pientareita, laidunnusta ja hoidettuja reuna-alueita. Viljelykäytännöt, viljelyn yksipuolisuus tai monipuolisuus  nurmiviljelyn ja kesantojen määrä sekä kasvinsuojeluaineiden käyttö kuitenkin suuresti vaikuttavat maatalousympäristön lajien menestymiseen. Peltojen metsittäminen tai metsittyminen ja laidunalueiden ja niittyjen umpeenkasvu vähentävät soveltuvia elinympäristöä. Viljelykäytännöiltään kestävän ja monipuolisen maataloustuotannon ylläpitäminen ja edistäminen on luonnon monimuotoisuudelle tärkeää. Perinnebiotoopit, luonnonlaitumet ja muut avoimet tai puoliavoimet niittymäiset maatalousympäristöt eivät ole enää osana tavanomaista tuotantotapaa vaan vaativat kannustimia ja suunnitelmallista hoitoa.

EU:n yhteisellä maatalouspolitiikalla rahoitetaan useita toimenpiteitä, jotka edistävät luonnon monimuotoisuutta. Luonnonmukaisen tuotannon lisääntyminen edesauttaa lajiston elinolosuhteita. Myös tavanomaisessa tuotannossa voidaan ekojärjestelmien ja ympäristökorvausten toimilla parantaa lajiston edellytyksiä lisäämällä peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä, kylvämällä monimuotoisuuspeltoja, nurmia, suojavyöhykkeitä ja luonnonhoitonurmia sekä viljelemällä pölyttäjille ravintoa tarjoavia viljelykasveja. Monet linnut ja nisäkkäät hyötyvät niitä varten kylvetyistä ja korjaamatta jätettävistä kasvustoista, joilta löytyy ravintoa sekä kesä- että talviaikaan.

Maatalousympäristön hyönteis- ja kasvilajistolle merkityksellisiä ovat myös peltojen ojat, pientareet, viljelemättömät peltonurkat sekä muut vastaavat avoimet alat.

Uhanalaisimpia ovat perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten luontotyypit ja lajisto, jotka hyötyvät etenkin laidunnuksesta, niitosta ja raivauksesta. Tällaista hoitoa rahoitetaan ympäristökorvausten ympäristösopimuksilla. Ympäristösopimuksilla voidaan hoitaa myös kosteikkoja. Kosteikkojen perustamista tuetaan ei-tuotannollisten investointien rahoituksella.

Suomessa kasvatetaan nautojen, lampaiden, vuohien, hevosten ja kanojen alkuperäisrotuja. Näiden säilyttämistä voidaan edistää ympäristökorvausten ympäristösopimuksen avulla. Lisäksi rahoitetaan muita toimia alkuperäisrotujen ja alkuperäiskasvien säilyttämiseksi, jotka pohjautuvat kansalliseen geenivaraohjelmaan.