Kysymyksiä ja vastauksia koe-eläimistä

Mitä eläinkokeella tarkoitetaan?
Eläinkoelainsäädäntöä sovelletaan silloin, kun eläimiä käytetään tai pidetään tieteellisiin tai opetustarkoituksiin. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että jos eläimelle aiheutetaan tieteellisen tai opetuksellisen syyn takia vähintään neulanpistoon verrattavaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa, toimenpide edellyttää eläinkoeluvan (hankelupa) hankkimista. 

Eläinkokeita saadaan tehdä vain lainsäädännössä määriteltyihin tarkoituksiin ja vain, jos niistä aiheutuvan hyödyn katsotaan olevan eläimille aiheutuvaa haittaa suurempi. Eläinkokeessa ei saa käyttää useampia eläimiä kuin sen tarkoituksen saavuttaminen edellyttää. Eläinkokeesta eläimelle aiheutuvaa haittaa on myös mahdollisuuksien mukaan vältettävä tai vähennettävä. Eläinkoetta tai sen osaa ei saa tehdä, jos tavoiteltu tulos olisi saavutettavissa jollain muulla tieteellisesti luotettavalla menetelmällä, jossa ei käytetä eläimiä. 

Kuinka paljon koe-eläimiä käytetään Suomessa? 

Tilastot koe-eläinten käytöstä löytyvät Ruokaviraston sivuilta. Vuonna 2024 Suomessa tehtiin eläimille yhteensä 84 445 toimenpidettä tieteellisessä tai opetustarkoituksessa. Toimenpiteellä tarkoitetaan sellaista eläimen käyttöä, josta aiheutuu sille vähintään neulanpistoon verrattavaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Muuten kuin toimenpiteissä käytettiin 73 354 eläintä. Muu käyttö tarkoittaa eläinten kasvattamista tai ylläpitoa tutkimuskäyttöä varten. Tilastoihin lasketaan muun käytön osalta vuoden aikana lopetetut eläimet. Muuta käyttöä on esimerkiksi käyttö, jossa eläimestä kerätään lopetuksen jälkeen kudoksia tutkimuksiin. 

Mitä eläinlajeja Suomessa käytetään?

Vuonna 2024 toimenpiteissä käytetyistä eläimistä 47 % oli hiiriä, 30 % kaloja ja 9 % rottia. Lisäksi käytettiin muun muassa muita jyrsijöitä, kaniineita, lintuja, lampaita, sikoja, nautoja, hevosia ja koiria. Suurin osa koe-eläimistä elää koe-eläinlaitoksissa. Jonkun verran tutkimusta tehdään myös esimerkiksi tuotantoeläintiloilla muun muassa eläinten käyttäytymisen tai ruokinnan tutkimuksen yhteydessä. Jotkut koe-eläimet elävät puolestaan oppilaitoksissa, joissa niitä käytetään opetustarkoituksessa. Luonnonvaraisia eläimiä käytetään eläinkokeissa silloin, kun tutkimus kohdistuu esimerkiksi tiettyyn luonnonvaraiseen eläinlajiin.

Myös kotikoirien ja -kissojen käyttö tautigeeni- ja potilastutkimuksissa lasketaan mukaan koe-eläinten käyttötilastoon. Näistä eläimistä otetaan yleensä verinäyte tutkimusta varten. Vuonna 2024 tautigeeni- ja potilastutkimuksiin osallistui 876 koiraa ja 55 kissaa. 

Mihin tarkoituksiin eläinkokeita tehdään Suomessa?

Eniten eläimille tehdään toimenpiteitä perustutkimuksessa (43 560 toimenpidettä, 52 % kaikista toimenpiteistä vuonna 2024) sekä translaatio- ja soveltavassa tutkimuksessa (30 788 toimenpidettä, 36 %). Vuonna 2024 toksisuus- ja turvallisuustestauksessa sekä laadunvalvonnassa tehtiin yhteensä 690 toimenpidettä (0,8 %) ja veripohjaisten tuotteiden rutiinituotannossa ja vasta-ainetuotannossa 624 toimenpidettä (0,7%).

Perustutkimuksessa toimenpiteitä tehdään elimistön toimintaan, eläinten käyttäytymiseen ja biologiaan ja esimerkiksi syöpätauteihin kohdistuvassa tutkimuksessa. Translaatio- ja soveltavassa tutkimuksessa 34 % toimenpiteistä tehtiin vuonna 2024 ihmisen hermostollisten ja mielenterveydellisten sairauksien tutkimuksessa, 15 % ihmisen syöpään liittyvässä tutkimuksessa, 9 % ihmisen tartuntatauteihin ja 9 % muihin ihmisen sairauksiin liittyvässä tutkimuksessa. Translaatio- ja soveltavan tutkimuksen tavoitteena on yleensä sairauksien ehkäiseminen tai uusien lääkkeiden tai hoitomenetelmien kehittäminen. Vuonna 2024 8,5 % translaatio- ja soveltavasta tutkimuksesta tehtiin eläinten hvyinvoinnin tutkimiseksi.

Eläinkokeita käyttävä tutkimus tapahtuu valtaosin yliopistoissa. Teollisuuden tarpeisiin tehtävää tutkimusta tehdään vain muutamissa laitoksissa.

Millaista kärsimystä eläimille kokeissa aiheutetaan?

Eläimen kokema kipu, tuska, kärsimys ja pysyvä haitta arvioidaan jokaisen tehdyn toimenpiteen yhteydessä. Vuonna 2024 toimenpiteistä 59 % aiheutti eläimille lievää haittaa, 33 % aiheutti kohtalaista haittaa, 3 % aiheutti vakavaa haittaa ja 6 % toimenpiteistä luokiteltiin luokkaan ei toipumista. Ei toipumista -vakavuusluokka tarkoittaa toimenpiteitä, jotka tehdään nukutetuille eläimille. Eläin ei herää toimenpiteen jälkeen, vaan se lopetetaan nukutuksen aikana.

Vakavaksi luokiteltuja toimenpiteitä tehtiin 1942 hiirelle, 406 rotalle, 11 kanille ja 2 seeprakalalle. 

Miten koe-eläintoimintaa valvotaan?

Koe-eläinlaitosten säännönmukaisen valvonnan tiheys perustuu riskinarviointiin, jonka mukaan laitokset on jaettu kahdesti vuodessa, kerran vuodessa, joka toinen vuosi tai joka kolmas vuosi tarkastettavaksi. Riskinarvioinnissa huomioon otetaan mm. laitoksessa tehtävien kokeiden luonne, pidettävät eläinlajit ja määrät sekä laitoksen aiemmat valvontatulokset. Lisäksi tehdään tarkastuksia toimenpiteiden suorittamisen valvomiseksi sekä silloin, jos valvontaviranomaiselle ilmoitetaan lainsäädännön rikkomista koskevasta epäilystä. 

Säännönmukaisessa valvonnassa vuonna 2024 täysin kunnossa olevia tai vähäistä ohjausta tarvitsevia laitoksia oli 95 %. Vakavampia puutteita on vuosien mittaan todettu vain satunnaisesti. Valvontatulokset julkaistaan vuosittain Ruokaviraston sivuilla. 

Mitä tarkoitetaan eläinkokeiden vaihtoehtoisilla menetelmillä?

Koe-eläinten käytön eettiseksi ohjekoodiksi on niin Euroopassa kuin myös laajasti muissa kehittyneissä maissa muodostunut 3R-periaate (Replacement, Reduction, Refinement). Periaatteet tarkoittavat eläinten käytön korvaamista, käytettävien eläinten vähentämistä ja menetelmien parantamista. 3R-periaate on otettu koe-eläimiä suojaavaan lainsäädännön lähtökohdaksi ja sitä on sovellettava kaikessa eläinten tutkimus- ja opetuskäytössä.

• Korvaaminen: Eläinten käytön sijasta käytetään aina kun se on mahdollista tieteellisesti luotettavaa menetelmää tai testausstrategiaa, johon ei liity elävien eläinten käyttöä.
• Vähentäminen: Eläinkokeissa käytetään sen tavoitteita vaarantamatta niin vähän eläimiä kuin on mahdollista.
• Parantaminen: Eläinten kasvatuksen, säilytyksen ja hoidon sekä toimenpiteissä käytettävien menetelmien parantaminen siten, että eläimille mahdollisesti aiheutuva kipu, tuska, kärsimys tai pysyvä haitta vältetään tai että se vähennetään mahdollisimman vähäiseksi.

Mitä tarkoitetaan eläinkokeita korvaavilla menetelmillä?

Eläinkokeita korvaavat vaihtoehtoiset menetelmät (replacement) tarkoittavat kaikkia niitä biolääketieteellisessä tutkimuksessa ja testauksessa käytettyjä menetelmiä, joissa ei käytetä elävää eläintä. Menetelmissä  käytetään yleensä ihmisistä tai joskus myös eläimistä peräisin olevista soluista muodostettuja kudosviljelmiä, hiivasoluja tai mikrobeja (in vitro -menetelmät). Teknisistä menetelmistä yleisimmin käytettyjä ovat erilaiset tietokoneohjelmat ja -simulaatiot
(in silico -menetelmät). Korvaavia menetelmiä on kehitetty korvaamaan erityisesti kemikaalien ja lääkkeiden turvallisuus- ja toksisuustestauksessa käytettäviä eläinkokeita, joissa tutkimuskohde usein rajoittuu tiettyyn kudokseen tai elimeen. Esimerkiksi eläimille aiemmin tehdyt ihoärsytystestit on nykyisin korvattu muilla menetelmillä. Korvaavia menetelmiä käytetään paljon myös ensivaiheen tutkimuksessa esimerkiksi lääkekehityksessä. Eläinkokeiden täydellinen korvaaminen on huomattavasti vaikeampaa sellaisissa tutkimuksissa, joissa tutkimuskohteena on koko eläin yksittäisen kudoksen tai elimen sijaan. Myös useampia elimiä kerralla mallintavia monikudostestejä ja malleja kehitetään jatkuvasti ja tulevaisuudessa niidenkin käyttö lisääntynee. 

Miten korvaavien menetelmien käyttöönottoa edistetään?

Korvaavia menetelmiä kehitetään jatkuvasti yliopistoissa ja teollisuudessa niiden omiin tarpeisiin. Kehitettyjen menetelmien vaikutus koe-eläinten käyttöön jää kuitenkin rajalliseksi, ellei menetelmiä kehitetä edelleen laajemmin hyödynnettäviksi eläinkokeita korvaaviksi standardimenetelmiksi. Standardimenetelmän kehittämissä olennaista on sen validointi.  

Menetelmän validoinnilla osoitetaan, että se antaa luotettavia, toistettavia ja todellisia tuloksia ja että menetelmä voidaan siirtää laboratoriosta toiseen. Validoinnin myötä menetelmää voidaan hyödyntää mahdollisimman laajasti sekä perus- että soveltavassa tutkimuksessa ja se luo edellytykset myös kehitetyn menetelmän kaupallistamiselle. Esimerkiksi viranomaisvaatimusten täyttämiseksi tehtävissä kemikaalien ja muiden aineiden turvallisuustutkimuksissa edellytetään yleensä aina validoitujen menetelmien käyttämistä. Kansainvälisen validoinnin jälkeen menetelmät voidaan hyväksyä myös virallisiin EU:n ja OECD:n testiohjeistoihin. Sen jälkeen, kun tietyn eläinkokeen korvaava menetelmä on hyväksytty näihin virallisiin ohjeistoihin, korvaavaa menetelmää on käytettävä eläinkokeen sijaan kaikissa viranomaisvaatimusten täyttämiseksi tehtävissä testeissä EU:ssa.

Suomessa korvaavia menetelmiä kehittää ja validoi esimerkiksi Tampereen yliopiston yhteydessä toimiva FHAIVE (Finnish Hub for Development and Validation of Integrated Approaches). Maa- ja metsätalousministeriö myöntää vuosittain valtionavustusta FHAIVElle korvaavien menetelmien validointityöhön.

Menetelmien kehittämisen ja validoinnin lisäksi tärkeää on myös tiedon levittäminen ja tutkijoiden kouluttaminen. Suomen 3R-keskus Fin3R järjestää koulutuksia ja kursseja tutkijoille sekä edistää eläinkokeiden korvaamiseen, parantamiseen ja vähentämiseen liittyvän tiedon ja kokemusten jakamista ja aiempaa laajempaa hyödyntämistä.  Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa Fin3R-keskuksen toimintaa.