Luonnon monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuudella, eli biodiversiteetillä tarkoitetaan elämän koko kirjoa: lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Sen köyhtymisen pysäyttäminen on maailmanlaajuinen tavoite.

Monimuotoisuus uusiutuvien luonnonvarojen kestävässä käytössä ja hoidossa

Luonnon monimuotoisuutta turvataan kestävällä käytöllä ja hoidolla sekä suojelulla. Maa- ja metsätalousministeriö turvaa luonnon monimuotoisuutta huolehtimalla toimialallaan luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja hoidosta. Tämä kattaa niin metsät, maatalousalueet maisemineen, riista- ja porotalouden kuin kala- ja vesivarat sekä geenivarat. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvia keskeisiä keinoja ovat METSO-, Helmi- ja NOUSU-ohjelmat sekä SOTKA-hanke. Lisäksi vieraslajeihin liittyvien riskien hallinta on keskeinen osa luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä.

Metsät 

Metsät ovat olennainen osa Suomen luontoa ja sen monimuotoisuutta. Metsälaki muodostaa monimuotoisuuden turvaamisen perustason, ja siinä säädetään erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaamisesta. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan sekä suojelualueita että talousmetsien luonnonhoitoa. Monimuotoisuuden turvaamiseksi tehtäviä toimenpiteitä on määritelty muun muassa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmassa vuosille 2016–2025 (METSO), Helmi-elinympäristöohjelmassa 2021−2030 sekä Kansallinen metsästrategia 2035:ssa. 

Maatalous ja maisemat

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) ja Suomen CAP-suunnitelman 2023−2027 sekä esimerkiksi Helmi-ohjelman yhtenä tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden, elinympäristöjen ja maiseman säilyttämistä. EU:n maatalouspolitiikan tavoitteena Suomessa on, että vuoteen 2027 mennessä hoidettujen perinnebiotooppien ja luonnonlaitumien osuus on 75 % valtakunnallisesta hoitotavoitteesta. EU:n maatalouspolitiikassa on toimenpiteitä, joilla ylläpidetään maatalouden alkuperäisrotuja ja alkuperäiskasvilajikkeita varmistaen, että niiden geneettinen monimuotoisuus ei vähene.

Riista- ja porotalous

Riistanhoidolla pyritään vaikuttamaan riistaeläinkantoihin ja parantamaan eri lajien välistä tasapainoa sekä hoitamaan riistaeläinten elinympäristöjä. Riistakantojen hoitoa ohjaavat strategiat ja hoitosuunnitelmat. Maa- ja metsätalousministeriön SOTKA-hanke toteuttaa Helmi-ohjelman lintuvesitoimenpidettä. Hankkeessa tehdään ja kunnostetaan kosteikoita, rakennetaan levähdysalueverkostoa, ja torjutaan vieraslajipienpetoja, minkkiä ja supikoiraa. 

Maa- ja metsätalousministeriö asettaa ylimmän sallitun eloporomäärän kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, ottaen huomioon esimerkiksi talvilaidunalueiden kestävän tuottokyvyn.

Vesi- ja kalavarat

Suomen vedet pyritään pitämään hyvässä kunnossa ja niiden luonnonmukaisuutta parannetaan eri ohjelmien avulla. Maa-, metsä-, vesi- ja kalatalouden tehtäviä hoidettaessa tavoitteena on samalla huolehtia vesistöjen ja pohjavesien tilasta sekä vesien kestävästä käytöstä.

EU:n yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tarkoituksena on osaltaan turvata kalastuksen kestävyys. Kalastuskiintiöt mitoitetaan kestävän enimmäistuoton tasolle ja kalastuksen ympäristöhaittoja minimoidaan. Kalastuslaki velvoittaa pitämään huolta kalakantojen tilasta, ja monivuotisilla suunnitelmilla edistetään kalakantojen säilymistä elinvoimaisina ja varmistetaan kalakantojen luontainen elinkierto. NOUSU-ohjelmalla on parannettu vaelluskalojen elinolosuhteita ja pyritty palauttamaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä. 

Geneettinen monimuotoisuus

Geneettisestä monimuotoisuudesta ja geenivaroista huolehtiminen on osa luonnon monimuotoisuuden suojelua, johon Suomi on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa. Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallinen geenivaraohjelma ohjaa geenivarojen säilytystä, suojelua ja kestävää käyttöä koskevaa toimintaa Suomessa. Ohjelman tavoitteita toimeenpannaan sektoripolitiikkojen avulla, kuten EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) toimenpitein.

Vieraslajit

Haitalliset vieraslajit ovat yksi suurimmista uhkatekijöistä luonnon monimuotoisuudelle. Alkuperäisluonnon ja uhanalaisten lajien turvaamiseksi maa- ja metsätalousministeriön vastuulla on edistää eri sektoreilla haitallisten vieraslajien torjuntaa Suomessa, muun muassa vieraslajilainsäädäntöä kehittämällä ja sen toimeenpanoa edistämällä.

Suomen monimuotoisuusstrategialla edistetään EU:n ja maailmanlaajuisia monimuotoisuustavoitteita

Suomen biodiversiteettipolitiikka pohjaa kansalliseen luonnon monimuotoisuusstrategiaan ja toimintaohjelmaan. Strategiassa edistetään kansallisten tavoitteiden lisäksi EU:n biodiversiteettistrategian sekä YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) tavoitteita. Strategialla tavoitellaan luontokadon pysäyttämistä ja luonnon monimuotoisuuden kehityksen kääntämistä elpymisuralle. 

Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia asettaa EU:n tasolla tavoitteet suojelupinta-alalle sekä useita konkreettisia ja määrällisiä ennallistamistavoitteita, jotka koskevat eri elinympäristöjen kunnostamista ja parantamista. Montrealin luontokokous hyväksyi joulukuussa 2022 Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuskehyksen, joka sisältää luonnon monimuotoisuutta koskevat neljä päämäärää ja 23 tavoitetta.

Lue lisää

Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi. Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012–2020 
Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2013–2020

Muualla verkossa

European Commission Nature and Biodiversity
EU Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemit
Ympäristö.fi Luonnon monimuotoisuus

Lisätietoja

Johanna Niemivuo-Lahti, ympäristöneuvos 
maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvaraosasto, Luonnonvara- ja vesitalousyksikkö 0295162259