- Ruoka ja maatalous
- Eläimet ja kasvit
- Metsät
- Maaseutu
- Kalat
- Riista
- Vesi
- Maanmittaus, paikkatiedot ja huoneistot
- Luonto ja ilmasto
- Bio- ja kiertotalous
- Tutkimus ja kehittäminen
- EU ja kansainväliset asiat
Maatalouspolitiikka
EU-jäsenyyden alusta lähtien Suomen maatalouspolitiikan perustana on ollut Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka (Common Agricultural Policy, CAP). Tukijärjestelmämme ja tukimuodot ovat pitkälti samanlaisia kuin muuallakin EU:ssa. Suomi maksaa lisäksi EU:n tukia täydentäviä kansallisia tukia tuottajille komission hyväksymissä rajoissa. Suomelle on tärkeää ylläpitää monipuolista ja monimuotoista maataloutta maan eri osissa, kehittää maatalouden rakennetta kestävällä tavalla kilpailukykyisemmäksi, huolehtia ympäristön hyvästä tilasta ja eläinten hyvinvoinnista sekä tasapainoisesta alueellisesta kehityksestä.
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka pyrkii kehittämään yhteisön maataloustuotantoa tasapainoisella tavalla ottaen huomioon ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin ja edistäen maaseutualueiden elinvoimaisuutta.
EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa on noudatettu jo vuodesta 1962. Alkuvaiheessa yhteisen maatalouspolitiikan tarkoituksena oli Euroopan maatalouden kehittäminen omavaraiseksi. Nykyisin maataloustuotteita tulisi tuottaa markkinoiden tarpeiden mukaan. Samalla maataloustuotteiden hintoja on alennettu lähelle maailmanmarkkinahintoja. Viljelijöiden tulotasoa on pyritty ylläpitämään maksamalla heille suoraa tulotukea. Tuen saamiseksi viljelijöiden on noudatettava mm. elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristöä koskevia määräyksiä. Näin kuluttajalle varmistetaan turvallinen maataloustuotteiden perustuotanto.
Yhteinen maatalouspolitiikka on käynyt läpi useita uudistuksia, joista viimeisin astui voimaan vuoden 2015 alusta. Haasteet liittyen kasvavaan elintarvikkeiden kysyntään sekä ilmastonmuutokseen on otettu uudistuksessa huomioon. Uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan painopisteitä ovat ympäristöystävällisemmät viljelymenetelmät, innovointi, tutkimus ja tietämyksen levittäminen, oikeudenmukaisempi tukijärjestelmä ja viljelijöiden aseman vahvistaminen elintarvikeketjussa.