Vaelluskalat

Vaelluskaloilla tarkoitetaan lajeja, jotka syntyvät virtavesissä, viettävät kasvuvaiheen meressä tai järvessä ja palaavat takaisin synnyinalueelleen lisääntymään. Kalastuslaissa vaelluskaloilla tarkoitetaan lohta, järvilohta, taimenta, ankeriasta, toutainta, nahkiaista sekä nieriän, harjuksen ja siian vaeltavia muotoja. Lohi, taimen ja muutkin vaelluskalamme tarvitsevat koski- ja virtapaikkoja lisääntymiseen ja osa myös poikasvaiheen kasvuun. Lisäksi vaelluskalojen luontainen elinkierto edellyttää kulkumahdollisuutta jokien poikasalueiden ja järven tai meren syönnösalueiden välillä.

Vaelluskaloistamme järvilohi ja meritaimen ovat äärimmäisen uhanalaisia, perämeren lohi, vaellussiika, ankerias ja taimenen sisävesikannat napapiirin eteläpuolella luokitellaan erittäin uhanalaisiksi.

Vaelluskalakantojemme ahdinko johtuu paljolti vesiympäristöä muuttaneista toimenpiteistä, kuten jokien valjastamisesta vesivoiman tuotantoon. Monet ympäristömuutosten heikentämät vaelluskalakannat ovat kärsineet myös kalastuksen vaikutuksista vaelluskalojen joutuessa usein sivusaaliiksi muun kalastuksen yhteydessä.

Vesiviljelyyn ja istutuksiin perustuva kalakantojen hoito ei ole pystynyt ylläpitämään tuottavia ja elinvoimaisia vaelluskalakantoja. Vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden ja monimuotoisuuden ylläpito edellyttääkin nykyisin kiireellisiä toimenpiteitä kantojen luonnonkierron vahvistamiseksi. Rakennetuissa joissa on parannettava kalojen kulkumahdollisuuksia ja edistettävä potentiaalisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa esimerkiksi kalateiden, uomien vesittämisen ja perattujen koskien kunnostamisen avulla.