- Ruoka ja maatalous
- Eläimet ja kasvit
- Metsät
- Maaseutu
- Kalat
- Riista
- Vesi
- Maanmittaus, paikkatiedot ja huoneistot
- Luonto ja ilmasto
- Bio- ja kiertotalous
- Tutkimus ja kehittäminen
- Tutkimusstrategiat ja tutkimussuunnitelmat
- Hakuilmoitukset
- Lomakkeet ja ohjeet
- Rahoitettu tutkimus ja kehittäminen
- Rahoitus ennen vuotta 2019
- Makera 2021
- Perunaruton populaation tuntemus perunantuotannon kestävyyden avuksi
- Drosophila suzukiin hallintakeinot marjatuotannossa
- Sokerijuurikkaan optimaalisen tuholaistorjunnan ja varoitusjärjestelmien kehittäminen muuttuvassa ympäristössä
- Juolavehnän ja öljykasvien tuhoeläinten vaihtoehtoiset hallintamenetelmät
- Ilmasto- ja ympäristöviisaat lajikkeet nurmituotantoon: Genomityökalut käyttöön timotein ja ruokonadan jalostuksessa
- Viljava vihannesmaa − kestävä tuotanto
- Ehjä häntä kertoo sian kokonaishyvinvoinnista
- Terve ja vastustuskykyinen vasikka
- Maidontuotannon ilmastokuormituksen kustannustehokas pienentäminen
- Laiduntamismenetelmien ja viljelijöiden asenteiden vaikutukset lypsylehmien hyvinvointiin ja maaperän hiilen sidontaan
- Rehuaineiden kivennäispitoisuus ja vaikutus sian ja siipikarjan sonnan fosforin liukoisuuteen ja kivennäissisältöön
- Fosfori, maaperä ja ilmastonmuutos rehuntuotannossa
- Suomen ruokajärjestelmän haavoittuvuus: keskinäisriippuvuuksien verkko toimintakyvyn haasteena
- Elintarvikkeiden ja ruokajärjestelmän elinkaariarviointimetodologian kehittäminen ja harmonisointi
- Ravitsemuksellisen laadun sisällyttäminen ruoan ympäristövaikutusten arvioimiseen ja viestintään – tuoteryhmäkohtainen lähestymistapa
- Uusia työkaluja Clostridium botulinum -riskin arviointiin ja hallintaan valmisruokateollisuudessa
- Elintarviketurvallisuutta toistuvasti vaarantavien toimijoiden valvonta: riskiperusteisen valvonnan kehittäminen
- Makera 2020
- Makera 2019
- Makera 2018
- T & K 2019
- ERA-NET -yhteistyö
- Laserkeilausdatan hyödyntämispilotit
- Valtionavustukset
- SCAR Suomi
- MATO 2016 - 2020
- Kansallinen tutkimusyhteistyö
- Kansainvälinen tutkimusyhteistyö
- MMM:n hallinnonalan tutkimuslaitokset
- EU ja kansainväliset asiat
Sokerijuurikkaan optimaalisen tuholaistorjunnan ja varoitusjärjestelmien kehittäminen muuttuvassa ympäristössä
Hakija: Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus
Vastuututkija: Marja Palomäki (Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus)
Kokonaisrahoitus: 111 571 €
Hankeaika: 1.3.2021-31.3.2024
Hankkeen tavoitteena on optimoida sokerijuurikasta vioittavien tuhohyönteisten hallintamenetelmiä ja kehittämää varoitusjärjestelmiä muuttuvassa toimintaympäristössä. Tuholaisten torjunta tulee olemaan isommassa roolissa juurikkaan viljelyssä EU:n kiellettyä neonikotinoidien käytön peltoviljelyssä. Tässä tilanteessa viljelijät tarvitsevat käytäntöön soveltuvaa tietoa siitä, mitä mahdollisuuksia kasvinsuojeluun on tulevaisuudessa tarjolla ja mitä toimenpiteitä se viljelijältä edellyttää. Siemenen peittaus on yleisesti tehokkain menetelmä torjua tuholaisten vioitukset taimivaiheen kasvilla. Tehokasta peittausainetta maanpäällä liikkuvien tuholaisten torjuntaan ei tällä hetkellä ole juurikkaalla käytettävissä. Tällä hetkellä on suuri tarve löytää ja kehittää uusia keinoja sokerijuurikkaan tuhohyönteisten hallintaan, koska kasvinviljelysektorin toimintaan ja tuholaislajeihin on tulossa suuria muutoksia ilmastonmuutoksen ja ympäristövaatimusten kautta. Ilman tehokasta peittausainetta, tuholaisten torjuntaruiskutukset ovat ainoa tehokas vaihtoehto tuholaisten torjumiseksi. Torjuntaruiskutus vaikuttaa epäsuotuisasti kaikkiin pellon selkärangattomiin ja selkärankaisiin, mistä syystä sille tarvitaan vaihtoehtoja. Maatalouden rakennemuutoksen takia tilakoot ovat kasvaneet ja viljelijöillä on yksin paljon havainnoitavaa usealla viljelykasvilla muiden peltotöiden lisäksi tai päätoiminen viljelijä on tilan ulkopuolella töissä. Hankkeen tarkoituksena on auttaa viljelijän arjessa, koska suuren työmäärän takia ei ehdi havaitsemaan kaikkea ympärillä olevaa. Seuranta- ja varoitusjärjestelmien kautta jaettu tieto leviää viljelijöiden keskuudessa laajemmin, ja viljelijä aktivoituu ajoissa satomenetysten minimoimiseksi. Koska riskit ja epävarmuus ilman peitatun siemenen käyttömahdollisuutta viljelyssä kasvavat, on tärkeää, että viljelijöiden kiinnostus juurikkaan viljelyyn säilyy, koska tuholaisten hallintamenetelmiä optimoidaan ja kehitetään. Juurikkaan kasvintuhoojien tehokkaalla tarkkailulla ja oikea-aikaisella torjunnalla ja uusilla torjuntamenetelmillä voidaan vähentää tuhohyönteisten torjunnasta aiheutuvia kustannuksia ja satomenetyksiä. Riittävän kotimaisen raaka-aineen saanti on edellytys Suomen ainoan sokeritehtaan toiminnan jatkumiselle. Juurikkaan viljelyn jatkuminen Suomessa on myös tärkeä osa maamme huoltovarmuutta ajatellen, jos kohdataan kriisi tai Euroopan laajuinen katovuosi. Silloin ei voida taata, että sokeria saadaan ostettua muualta.