Energia- ja ilmastopolitiikka

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, joka vaatii vähäpäästöisiä ratkaisuja, nopeita ja laaja-alaisia järjestelmätason muutoksia sekä muutokseen sopeutumista kaikilla yhteiskunnan eri tasoilla ja aloilla. Energiantuotannolla on tässä suuri merkitys. Energiapolitiikkaan liittyy vähäpäästöisyyden lisäksi toimitusvarmuus ja edullinen hinta.

Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaan vaikuttavat sekä kansainväliset että EU:n linjaukset ja sitoumukset. Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa linjataan Suomen ilmastopolitiikkaa. Toimia linjataan myös ilmastolain mukaisessa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa.

Maa- ja metsätalousministeriön vastuualueita ovat metsien, maatalouden ja maankäytön roolit energia- ja ilmastopolitiikassa sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen. 

Hillintätoimista huolimatta ilmasto lämpenee, eikä ilmastonmuutosta voida enää kokonaan estää. Vuonna 2014 hyväksytty Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma on osa ilmastolain mukaista suunnittelujärjestelmää. Sen päämääränä on, että yhteiskunnalla on kyky sopeutua ilmastossa tapahtuviin muutoksiin ja hallita niihin liittyvät riskit. 

Metsät energia- ja ilmastopolitiikassa

Metsät sitovat kasvaessaan hiiltä ilmakehästä ja varastoivat sen puihin ja maaperään. Hiilinieluina ne hidastavat ilmastonmuutosta. Lisäksi pitkäikäisiin puutuotteisiin, kuten rakennuksiin, varastoituu hiiltä. Metsistä tai viljelykasveista saatavalla biomassalla voidaan korvata fossiilisia raaka-aineita.

Maatalous energia- ja ilmastopolitiikassa

Maatalouden päästöjä raportoidaan ilmastosopimuksen alla kolmella eri sektorilla: maataloussektorilla, maankäyttösektorilla (LULUCF) ja energiasektorilla. Maatalouden  ilmastovaikutukset liittyvät Suomessa erityisesti maaperästä tuleviin päästöihin; turvemaiden päästöjen osuus kaikista maatalouden päästöistä on huomattava. Maatalousmaiden hiilivaraston ylläpitämisen ja lisäämisen tärkeys korostuvat tulevissa politiikoissa. Maataloudessa ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen voidaan usein vaikuttaa samoilla toimilla.

Koko ruokajärjestelmän kestävyyttä voidaan parantaa lisäämällä energia- ja materiaalitehokkuutta sekä vähentämällä ruuantuotannon litra- ja kilokohtaisia päästöjä. Globaalin ja kansallisen ruokaturvan säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeää hillintätoimenpiteitä valittaessa.

Maankäytön muutokset energia- ja ilmastopolitiikassa

Maankäyttösektorin merkittävä päästölähde liittyy metsien raivaamiseen muuhun maankäyttöön lähinnä yhdyskuntarakentamisen sekä pellonraivauksen seurauksena. Metsäkadon päästöt ovat olleet noin 3-4 Mt CO2, eli noin 6 % Suomen kokonaispäästöistä. Puuttomia alueita metsittämällä voidaan lisätä hiilinieluja. Metsitys on Suomessa pieni, noin -0,3 Mt CO2 suuruinen nielu. Suomi on EU:n metsäisin maa, ja metsittämispotentiaali on sen vuoksi arvioitu pieneksi. 

Muualla palvelussamme

Komissio julkaisi säädöksensä metsien hiilinielun vertailutasoiksi kaudelle 2021-2025 (MMM:n tiedote 30.11.2020)
Metsien hiilinielun päivitetty vertailutasolaskenta valmistui (MMM:n tiedote 16.12.2019)
Kaukaa viisas metsänomistaja varautuu ajoissa ilmaston muuttumiseen (MMM:n ja Tapion yhteistiedote 31.10.2019)
LULUCF-asetus
Metsät ja ilmastonmuutos
Metsien hiilinielut
Ilmastoystävällinen ruuantuotanto ja -kulutus
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Muualla verkossa

Lisätietoja ilmastonmuutoksesta ja siihen sopeutumisesta