Ilmasto- ja energiapolitiikkaan liittyviä selvityksiä

Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset eli HIISI -hanke (2021)

Ilmasto- ja energiastrategian ja ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelun tueksi teetettiin laaja, valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan rahoittama taustaselvitys ”Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset” (HIISI). Selvitystä toteuttamassa oli useita tutkimuslaitoksia.

HIISI-hankkeessa tuotettiin arviot, kuinka Suomi voisi saavuttaa kestävästi kansalliset ja Euroopan unionin asettamat ilmasto- ja energiatavoitteet vuosina 2030, 2035, 2040 ja 2050. Hankkeessa tuotettiin laskennalliset ja laadulliset skenaariotarkastelut ja vaikutusarviot käsittäen seuraavat osa-alueet: energiajärjestelmä ja kasvihuonekaasupäästöt, maatalous- ja LULUCF -sektorit, kansantalous ja toimialakohtaiset kehitykset sekä ilmasto- ja energiapolitiikkatoimien ympäristövaikutukset. Hanke palveli vuonna 2021 valmisteltavien kansallisen ilmasto- ja energiastrategian ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) valmisteluun liittyviä tutkimus- ja selvitystarpeita.

Hankkeessa laadittujen arvioiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä tulee vähentää nykykehitykseen verrattuna noin 10 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (CO2-ekv.) vuoteen 2030 mennessä. Vuodelle 2035 asetetun päästöjähiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi päästöjä tulee vähentää noin 13 milj.t CO2-ekv. Tällöin kasvihuonekaasupäästöt laskisivat 21 milj.t CO2-ekv. tasolle vuonna 2035, joka vastaa maankäyttösektorin (LULUCF) nettonielujen suuruutta.

Hankkeen mukaan kasvihuonekaasujen päästöjä tulee vähentää kaikilla sektoreilla, mutta erityisiä haasteita arvioitiin olevan päästökauppaan kuulumattomien päästöjen vähentämisessä. Maankäyttösektorin nettonielua on mahdollista kasvattaa kohdistamalla toimia maaperäpäästöjen vähentämiseen. Myös puuston kasvua ja siten nielua on mahdollista lisätä. Nielutavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat etenkin maataloudessa toteutettavat päästövähennykset.

Hankkeessa tuotettiin yhteensä kaikkiaan raporttia. Johtopäätökset ja suositukset löytyvät hankkeen Synteesiraportista. Maatalouteen, metsiin ja maankäytön muutokseen liittyviä skenaarioita on kuvattu tarkemmin LUKEn laatimassa maankäyttö- (LULUCF) ja maataloussektorin skenaariot​​​​-​​​raportissa.

Helmikuussa 2022 valmistui lisäksi HIISI-jatkoselvitys. Se tarvittiin, koska hallituksen budjettiriihessä syyskuussa 2021 hyväksyttiin joukko uusia ilmastokirjauksia, joita ei ajallisesti ollut mahdollista arvioida alkuperäisessä, 1.12.2021 julkaistussa selvityksessä.

Hiilineutraali Suomi 2035 -ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutukset (HIISI) Synteesiraportti - Johtopäätökset ja suositukset
​​​​​​​Maankäyttö- ja maataloussektorin skenaariot
​​​​​​​Ilmasto- ja energiapolitiikan toimien ympäristövaikutusten arviointi
​​​​​​​Kansantalouden skenaariot
​​​​​​​Energiajärjestelmän ja kasvihuonekaasujen kehitykset
​​​​​​​Metsiin kohdistuvien ilmastopoliittisten toimenpiteiden toteutettavuus ja puun tarjonta yksityisen metsänomistuksen näkökulmasta

Hiisi-hankkeen sivut (VTT)
​​​​​​​Tiedote 1.12.2021 (VNK)

PITKO- ja MALUSEPO-jatkoselvitykset hallitusohjelmassa asetetun hiilineutraaliustavoitteen pohjalta (2020)

Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys -hankkeen kokonaispäästökehitystä ja -vähennyspolkuja täsmennettiin hallitusohjelmassa vuodelle 2035 asetetun hiilineutraaliustavoitteen pohjalta. Nämä jatkoselvitykset julkaistiin tammikuussa 2020.

PITKO- ja MALUSEPO-jatkotyöstä vedettävä johtopäätös on entistä selkeämmin se, että hallituksen vuodelle 2035 asettama hiilineutraaliustavoite on mahdollista saavuttaa vain toteuttamalla kattavia ja johdonmukaisia päästövähennystoimia kaikilla päästösektoreilla samalla kun ylläpidetään riittäviä maankäyttösektorin nettohiilinieluja. Selvitysten mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt tulisi saada politiikka- ja muiden toimien avulla jyrkkään laskuun viimeistään vuoden 2030 jälkeen. Vähennystoimia tarvitaan kaikilla päästösektoreilla. Lisäksi päästöoikeuden hinnan tulisi nousta noin 60 euroon hiilidioksiditonnia kohden vuoteen 2035 mennessä (hinta tammikuussa 2020 n. 25 euroa/tonni). Jos päästöoikeuden hinta ei nouse merkittävästi nykytasosta, tarvitaan kansallista lisäohjausta. Fossiilisista energialähteistä luopuminen ja teollisuuden prosessiperäisten päästöjen vähentäminen nopealla aikataululla on kuitenkin kriittistä. Myös liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen tulee vähentyä suunnitellusti, eli puolittua vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa nollataso vuoteen 2045 mennessä.

Maankäyttö, eli LULUCF-sektori, tuotti kaikissa päivitetyissä PITKO- ja MALUSEPO-jatkotyön skenaariossa nettonielun, eli kasvihuonekaasujen poistumat olivat päästöjä suuremmat. Metsämaan hiilinieluilla on LULUCF-sektorin kasvihuonekaasutaseessa selvästi muita maankäyttömuotoja suurempi merkitys. Oleellista on ylläpitää metsien korkea hiilensidontakykyä sekä vähentää maankäytön muutoksista aiheutuvia päästöjä.

Kuten alkuperäiset selvitykset, myös PITKO- ja MALUSEPO-jatkotyö pohjautui vuoteen 2050 ulottuviin skenaariotarinoihin, jotka laadittiin PITKO-hankkeen työpajoissa 2018–2019. Skenaariotarinat kuvaavat erilaisia polkuja toteuttaa asetetut vähäpäästötavoitteet. Skenaarioita ei voida sellaisenaan ottaa politiikkatoimien pohjaksi, vaan ne tuottavat taustatietoa eri sektoreiden ja toimialojen päästövähennyspotentiaaleista sekä -kustannuksista. Lisäksi tarvitaan vielä syvällisempää ja laaja-alaisempaa tutkimusta, jossa otetaan huomioon alueelliset, taloudelliset ja sosiaaliset haasteet ja mahdollisuudet sekä eri toimialoihin liittyvät erityispiirteet.

PITKO- ja MALUSEPO-jatkotyön tuloksia hyödynnetään Euroopan komissiolle toimitettavan vuoteen 2050 saakka katsovan pitkän aikavälin vähäpäästöisyysstrategian  laadinnassa. Tuloksia hyödynnetään myös kansallisten päästövähennystoimien valmistelussa sekä taustatietona ilmasto- ja energiastrategian sekä keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmistelussa. Strategian ja suunnitelman valmistelu käynnistyy keväällä 2020 ja ne annetaan hallituksen selontekoina eduskunnalle vuonna 2021.

Hiilineutraali Suomi 2035 -Skenaariot ja vaikutusarviot (VTT)
Tiedote (Työ- ja elinkeinoministeriö, 23.1.2020)

Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys eli PITKO-selvitys (2019)

Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys -hankkeessa arvioitiin, voiko Suomi saavuttaa hiilineutraalisuustavoitteen ennen vuotta 2050 ja jos voi, niin millä reunaehdoilla. Arvioiden lähtökohdaksi asetettiin, että Suomi vähentää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjään 85-90% vuoden 1990 tasoon verrattuna.

Hankkeen taustalla oli EU:n hallintomalliasetus, jonka mukaan jäsenmaiden on toimitettava komissiolle 30 vuoden päähän ulottuva pitkän aikavälin vähäpäästöisyysstrategia.

PITKO-hankkeessa laadittiin erilaisia vaihtoehtoisia vähäpäästöisyyspolkuja. Niissä tehtiin oletuksia siitä, miten Suomen yhdyskuntarakenne, teollisuus, energian tuotanto ja koko talouden rakenne muuttuvat 2050 mennessä. Vähäpäästöisyyspolut sisältävät oletuksia myös mm. asumiseen, liikkumiseen, palveluihin ja kulutustottumuksiin liittyvistä muutoksista. Osassa skenaariopoluista oletettiin hiilidioksidin talteenoton (CCS) tulevan osaksi bioenergian ja teollisuuden prosesseja.

Hankkeessa laadittiin kaikkiaan neljä laskennallista skenaariopolkua: Jatkuva kasvu, Muutos, Säästö ja Pysähdys. Näiden pohjalta arvioitiin energian tuotannon ja kulutuksen, kasvihuonekaasupäästöjen ja talouden kehitystä sekä sektoreittain että koko kansantalouden näkökulmasta. Hankkeen perusskenaario eli vertailuskenaario (WEM) pohjautuu nykyiseen kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan. Hankkeen toteuttivat VTT ja SYKE ja hankkeeseen kytkeytyi Luonnonvarakeskuksessa totetutettu Maatalous- ja LULUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys -hanke (MALULU).

PITKO-selvityksen tulos oli, että Suomi voi saavuttaa vuodelle 2050 tarkastellun päästövähennystavoitteen erilaisia polkuja pitkin. Kriittisiä tekijöitä hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen kannalta ovat energian käytön tehostuminen yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, uusiutuvan energian merkittävä lisäys ja energiajärjestelmän sähköistyminen. Myös kulutustottumuksilla on keskeinen rooli. Ilman hiilidioksidin laajamittaista talteenottoa ja varastointia yli 87% menevät khk-päästöjen vähennystavoitteet osoittautuivat haasteellisiksi. 

Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys- raportti (VN TEAS 24/2019)
PITKO-hankkeen sivut (VTT)

Maatalous- ja LULUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys vuoteen 2050 eli MALULU -selvitys (2019)

Maatalous- ja LULUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys -hankkeessa arvioitiin miten maatalouden tuotannon muutokset, metsäteollisuuden puunkäyttö, hakkuukertymät sekä päästökauppa- ja taakanjakosektorilla tehdyt energiantuotantoa koskevat valinnat vaikuttavat khk-päästöjen ja hiilinielujen kehittymiseen vuoteen 2050 asti. Selvityksen toteutti Luonnonvarakeskus.

Selvityksen mukaan maatalouden mahdollisuudet leikata khk-päästöjä ovat rajalliset. Niihin voitaisiin vaikuttaa vähentämällä turvemaiden raivausta pelloksi, lisäämällä turvepeltojen kasvipeitteisyyttä ja nostamalla pohjaveden pintaa turvemailla. Myös lannan biokaasutuksen yleistyminen auttaisi maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen alentamisessa. Näillä toimilla maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää noin 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä ilman, että kotimaisen maataloustuotannon määrä sanottavasti muuttuisi.

Kun tarkastellaan maankäyttöä ja metsätaloutta koskevan LULUCF-sektorin khk-päästöjä ja nieluja, ratkaiseva asema on metsien hiilinieluilla. Suurin merkitys on hyvällä metsänhoidolla. Lisäksi päästövähennyksiä voidaan saada aikaan ehkäisemällä metsäkatoa etenkin turvemailla. Myös metsittämällä voitaisiin lisätä hiilinieluja. LULUCF-sektorin päästöjen ja nielujen kehitystä arvioitiin vuoteen 2050 asti perusskenaarion (WEM) ja kahden politiikkaskenaarion pohjalta. Keskeisiä tekijöitä skenaarioissa ovat oletukset hakkuukertymistä, metsämaan raivaamisesta muuhun käyttöön, kuten rakentamiseen tai viljelysmaaksi (metsäkato), oletukset kuinka paljon esimerkiksi hylättyjä peltoja metsitetään sekä oletukset turvetuotantoalan kehityksestä vuoteen 2050 mennessä. Eri skenaarioissa LULUCF-sektorin hiilinielu vuonna 2050 vaihtelee välillä 50–110 milj. CO₂-ekvivalenttitonnia.

Metsien hiilinielun voimakas kehittyminen vuoden 2030 jälkeen liittyy metsiemme nykyrakenteeseen. Keskeisimpänä tekijänä on Etelä-Suomen nuorten kuusikoiden voimakas kasvu, joka pohjautuu 1990-luvun puolivälin jälkeiseen kuusen viljelyalan huomattavaan lisääntymiseen. Metsien hiilinielun kasvun suuruuteen vaikuttavat myös käytettyjen kasvumallien oletukset, jotka sisältävät epävarmuuksia etenkin pidemmällä aikavälillä.

Maatalous- ja LULUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys vuoteen 2050 raportti (VN TEAS 20/2019)
MALULU-hankkeen sivut (LUKE)

Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi eli MISA -selvitys

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa (2016) linjattiin maankäytön muutokseen ja nielupolitiikkaan liittyen, että Suomessa tulee selvittää tarkemmin mahdollisuuksia metsittää puuttomia alueita ja toisaalta mahdollisuuksia vähentää metsien raivausta.

Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa Maankäyttösektorien toimien mahdollisuudet ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi eli MISA-hankkeessa tarkasteltiin, miten Suomessa voitaisiin vähentää metsäkatoa ja lisätä metsitystä sekä arvioitiin näiden kasvihuonekaasuvaikutuksia. Lisäksi hankkeessa tarkasteltiin mahdollisia ohjauskeinoja metsäkadon vähentämiseksi ja metsityksen lisäämiseksi. Näistä tuotettin myös kustannus- ja vaikutusarvioita.

Selvityksen mukaan metsityksen, metsäkadon ehkäisyn ja maatalousmaiden ilmastotoimet ovat perusteltuja, vaikka niiden vaikutukset päästöihin ja nieluihin ovatkin pieniä suhteessa metsien kokonaisnieluun. Metsäkadon vähentämisen ja metsityksen lisäämisen suhteellista merkitystä EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa lisää se, että näihin liittyvien toimien vaikutukset huomioidaan kauden 2021–2030 tilinpidossa täysimääräisinä, toisin kuin metsänielut.

Metsäkadon vähentäminen erityisesti turvemailla on laskelmien mukaan ilmaston kannalta pääsääntöisesti hyödyllisempää kuin peltojen metsittäminen.  Metsitys voi olla kannattavaa erityisesti maan pohjoisosan paksuturpeisilla alueilla. Niillä metsityksen taloudellinen ilmastohyöty, laskettuna metsittämisen aikaansaaman päästövähennyksen vuotuisarvona, vastaa peltojen keskimääräistä tilastoitua vuokratasoa.

Hankkeen loppuraportti
Policy brief
MISA-hankkeen sivut (LUKE)

EU:n LULUCF-asetuksen mukainen arvio Suomen metsien hiilinielutasosta 2021–2025

LULUCF-asetus edellyttää, että jäsenmaat toimittivat komissiolle vuoden 2018 loppuun mennessä asetuksen kriteerien mukaan asetetun metsien vertailutason. Luonnonvarakeskus julkaisi joulukuussa 2018 arvion Suomen metsien hiilinielutasosta vuosille 2021–2025. Lue lisää: Metsien hiilinielut

Muualla palvelussamme

Metsien hiilinielut
LULUCF-asetus