Elintarviketurvallisuutta toistuvasti vaarantavien toimijoiden valvonta: riskiperusteisen valvonnan kehittäminen (RISKIVALVONTA)

Hakijat: Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen ja maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Luonnonvarakeskus (Luke)
Vastuututkija: Janne Lundén (Helsingin yliopisto)
Kokonaisrahoitus: 212 000 €
Hankeaika: 1.1.2021-31.3.2024

Suomessa on pitkään pohdittu, miten elintarvikevalvontaa tulisi kohdentaa, mikä olisi resurssitehokkain tarkastustiheys ja miten lisätä toistuvasti epäkohtia aiheuttavien toimijoiden valvonnan vaikuttavuutta. Elintarvikevalvonta on yhteiskunnan ja ruoka-alan toimijoiden kustantamaa ja resurssit tulee hyödyntää tehokkaasti siellä, missä niitä eniten tarvitaan. Tämän hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa yllä olevista asioista riskiperustaisen valvonnan kehittämiseksi.

Suomessa vajaa kymmenen prosenttia elintarvikealan toimijoista vaarantaa toistuvasti elintarviketurvallisuutta. Tämä toimijajoukko ei joko osaa tai ei halua toimia elintarvikesäädösten mukaisesti. Juuri tämän ryhmän elintarvikevalvonta on vähiten vaikuttavaa. Toistuvasti elintarviketurvallisuutta heikentävien toimijoiden elintarvikevalvontaa ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa, vaikka nämä toimijat työllistävät valvontaa paljon, muodostavat riskin elintarviketurvallisuudelle, vääristävät elintarvikealan kilpailua ja heikentävät elintarvikealan toimijoiden mainetta. Tämän hankkeen tavoitteena on saada uutta tietoa tästä toimijaryhmästä sekä kehittää heidän valvontaan soveltuvia valvontamalleja.

Elintarvikevalvonnalla on mahdollisuus käyttää kesäkuusta 2020 uutta valvontakeinoa, jonka avulla voidaan selvittää toimijan luotettavuus. Valvontakeinon tarkoituksena on mahdollistaa ei-luotettavien toimijoiden toiminnan lopettaminen. Valvontakeinoa voisi myös käyttää valvonnan kohdentamiseen. Kyse on voimakkaasta valvontakeinosta sekä potentiaalisesta riskiperustaisen valvonnan työkalusta, jonka käyttöä ja vaikutuksia valvontaan ja toimijoihin tutkitaan tässä hankkeessa.

Elintarvikevalvonnan kohdentamisen ydinkysymyksiä on tarkastustiheys: kuinka alhaisella tarkastustiheydellä pärjäämme vaarantamatta elintarviketurvallisuutta ja toimijoille annettavan neuvonnan toteutumista. Tarkastustiheyden vaikutuksesta epäkohtien ilmaantuvuuteen ja korjaantuvuuteen, ei ole Suomessa tietoa. Tämä hanke toisi konkreettista tietoa, miten tarkastukset kannattaisi kohdentaa Suomessa.