Maankäytön muutos vaikuttaa Suomen kasvihuonekaasutaseeseen
Maankäytön muutos tarkoittaa alueen käyttötarkoituksen pysyvää muuttamista, kuten esimerkiksi metsän raivaamista rakennetuksi maaksi, maatalouden tai infrastruktuurin käyttöön. Toisaalta maankäytön muutoksella tarkoitetaan myös esimerkiksi viljelystä poistuneiden alueiden metsittämistä tai vettämistä. Maankäytön muutos raportoidaan osana maankäyttö- eli LULUCF-sektoria ja muutoksen vaikutus Suomen kasvihuonekaasutaseeseen arvioidaan vuosittain.
Maankäyttösektorilla on tavoitteena vähentää metsäkatoa Suomessa ja niitä päästöjä, joita syntyy metsän muuttumisesta rakennetuksi alueeksi tai pelloksi. Lisäksi edistetään muun muassa joutokäytössä olevien alueiden metsitystä ja turvetuotannosta poistuvien alueiden kestävää jatkokäyttöä sekä monitavoitteisten kosteikkojen rakentamista.
Metsäkatoa pyritään hillitsemään
Metsäkadon kasvihuonekaasupäästöt ovat Suomessa verrattain korkeat: keskimäärin noin 3,4 milj. hiilidioksiditonnia vuodessa, kun tarkastellaan viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksoa. Tämä on suuruusluokaltaan noin viisi prosenttia Suomen vuotuisista kokonaispäästöistä. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsäkatoala on ollut 2010-luvulla Suomessa vuosittain keskimäärin noin 14 000 hehtaaria. Puolet metsäkatoalasta on ollut rakentamiseen liittyvää ja noin kolmannes maatalouteen liittyvää.
Metsäkatoa ja siitä syntyviä ilmastopäästöjä voidaan hillitä erilaisilla ohjauskeinoilla. Metsän raivaamista pelloksi pyritään vähentämään kehittämällä peltojen kiinteistörakennetta esimerkiksi tilusjärjestelyjen kautta, kehittämällä lannan prosessointia ja hyötykäyttöä sekä kehittämällä suunnittelua ja neuvontaa. Tavoitteena on myös vähentää metsien raivaamista rakennetuksi maaksi alueiden käytön ohjauksen, kaavoituksen sekä vaikutusarvioinnin kehittämisen avulla. Luonnonvarakeskuksessa on selvitetty metsäkadon hillitsemisen keinoja Suomessa ja hankkeen raportti Metsäkadon ilmastohaitta ja hillinnän ohjauskeinot Suomessa löytyy sivun lopusta.
Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa (MISU) linjauksen mukaisesti metsäkadon ja ilmastopäästöjen minimoimiseksi käynnistettiin rakentamista ja pellonraivausta koskevan maankäytön muutosmaksun lainsäädännön valmistelutyö maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön johdolla. Työryhmä arvioi 2022-2023 mahdollisen maankäytön muutosmaksun erilaisia toteutustapoja ja vaikutuksia sekä valmisteli lakiesitysluonnosta maankäytön muutosmaksusta. Rakentamista ja pellonraivausta koskevalla maankäytön muutosmaksulla olisi pyritty minimoimaan metsäkatoa ja ilmastopäästöjä. Maankäytön muutosmaksua ei päätetty ottaa käyttöön.
Lue myös metsäkatovapaita tuotteita koskevasta asetuksesta eli metsäkatoasetuksesta Ruokaviraston sivuilta.
Suomen metsäpinta-alaa voidaan lisätä metsittämällä
Vaikka metsien osuus Suomen maapinta-alasta on jo nykyään suuri, löytyy myös Suomesta alueita, joiden metsittäminen olisi viisasta sekä ilmasto- että ennallistamistavoitteiden näkökulmasta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi tietyt viljelyn ulkopuolelle jääneet peltolohkot ja turvetuotannosta poistuneet alueet. Joutoalueiden ja heikkotuottoisten peltojen metsitys on yksi Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) toimenpiteistä.
Vuosina 2021-2023 oli voimassa tukijärjestelmä, josta myönnettiin tukea joutoalueiden, kuten maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltolohkojen ja turvetuotannosta poistuneiden alueiden metsittämiseen. Tuki oli suunnattu yksityisille maanomistajille. Myönteisiä tukipäätöksiä tehtiin tukijärjestelmän aikana yhteensä 6 657 hehtaarille.
Parhaillaan valmistellaan uutta metsäpinta-alan laajentamistukijärjestelmää, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alusta lähtien. Tukea myönnettäisiin edellä mainittujen joutoalueiden metsittämiseen, minkä lisäksi uusi tuki on tarkoitus kohdentaa tiettyjen ohutturpeisten peltojen metsittämiseen. Tukea haettaisiin Metsäkeskuksesta.
Hallituksen esitys laiksi metsäpinta-alan laajentamistuesta on tarkoitus laittaa lausunnolle kesällä 2026 ja saattaa eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2026.
EU:n laajuisesti on tavoitteena, että EU:ssa istutetaan kolme miljardia puuta seuraavan viiden vuoden sisällä eli vuoteen 2030 mennessä.
Turvetuotannosta poistuneille alueille uusia jatkokäyttömuotoja
Turvetuotannon päätyttyä turvetuotantoalueilla on useita mahdollisia uusia maankäyttömuotoja. Alueet voidaan esimerkiksi metsittää, ennallistaa vettämällä, perustaa lintukosteikko, ottaa alue erilaisten biomassojen tuotantoon tai uudenlaisiin viljelymuotoihin tai aurinko- tai tuulivoiman tuotantoon.
Osana maankäyttösektorin toimenpidekokonaisuutta selvitettiin turvetuotannosta poistuneiden alueiden uusia maankäyttömuotoja ja arvioitiin vaikutusta hiilensidontaan. Hankkeissa on laadittu muun muassa työkaluja ja toimintamalleja turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun. ELY-keskusten teemasivustolle on laadittu tietopaketti maanomistajille ja toimijoille jatkokäytön vaihtoehdoista. Lisäksi Hiilestä kiinni -hankkeissa on edistetty turvetta korvaavien kasvualustojen ja kuivikkeiden kehittämistyötä. Hankkeita on kuvattu Kooste turvetuotantoalueita ja turvetta koskevista hankkeista -liitteessä. Hankkeet päättyivät pääsääntöisesti vuoden 2023 loppuun mennessä. Linkit Elinvoimakeskuksen ja GTK:n verkkosivuilla julkaistuihin oppaisiin löytyvät sivun lopusta.
Muutamissa hankkeissa tutkittiin myös turvetta korvaavien kasvualustojen ja kuivikkeiden tuotantoa. Lue lisää kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartasta ja TKI-rahoituksesta kasvualustat ja kuivikkeet -sivulta.
Kosteikkojen hoidolla saavutetaan monipuolisia hyötyjä
Kosteikkoja voidaan perustaa turvepelloille, käytöstä poistuneille turvetuotantoalueille sekä ennallistaa ojitettuja suometsiä. Kosteikkoja perustamalla pyritään vähentämään turpeen hajoamisen päästöjä nostamalla alueelle vedenpintaa. Alueiden uudelleen vettäminen hyödyttää myös luonnon monimuotoisuutta ja lisäksi turvemaiden viljely- ja metsänkasvatusmenetelmiä uudistamalla saadaan vähennettyä vesistökuormitusta. Kosteikot ovat tärkeitä vesiensuojelun, luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön alueita, jotka toimivat luonnollisina suodattimina ja tulvantorjujina. Ne pidättävät ravinteita ja kiintoainetta sekä tarjoavat elinympäristöjä ja voivat toimia esimerkiksi riistakosteikkoina. Lue lisää kosteikoista muun muassa Riistakeskuksen ylläpitämältä Kosteikko.fi-sivustolta: Kosteikko.fi
Turvepeltojen ja suometsien käytäntöjä kehitetään
Hiilestä kiinni -hankkeissa kehitettiin yllä kuvattujen metsäkatoon, metsittämiseen ja turvetuotannosta poistuneiden alueiden liittyvien teemojen lisäksi myös suometsien metsänhoitokäytäntöjä. Viime vuosina toteutettujen suometsähankkeiden kuvaukset voi lukea Ilmastokestävä metsätalous -sivulta. Vastaavasti hankkeissa kehitettiin turvepeltojen viljelykäytäntöjä. Vain noin kymmenen prosenttia Suomen peltoalasta on turvepeltoja, mutta ne tuottavat noin 60 prosenttia koko maatalouden ilmastopäästöistä. Hiilestä kiinni -toimenpidekokonaisuudessa etsittiin ratkaisuja, joilla parhaiten tuottavia turvepeltoja voidaan viljellä ilmastokestävästi tulevaisuudessa. Turvepeltojen viljelyä koskevien hankkeiden kuvaukset löytyvät Ilmastokestävä maatalous -sivulta.
Maankäytön muutoksen vaikutus Suomen kasvihuonekaasutaseeseen arvioidaan vuosittain
Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain Suomen kasvihuonekaasuinventaarioon maankäyttö-, maankäytön muutokset ja metsätalous- eli LULUCF-sektorin sekä maataloussektorin päästö- ja poistumatiedot. Raportoinnissa käytettäviä maankäyttöluokkia ovat metsämaa, viljelysmaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennetut alueet ja muu maa. Lisäksi raportoidaan mm. puutuotteiden, maastopalojen ja metsäkulotuksen päästöt sekä pellonraivauksen, metsälannoituksen, ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden N2O-päästöt ja ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden CH4-päästöt. Kasvihuonekaasuinventaarion laadintaa ohjaavat YK:n Ilmastosopimuksen raportointiohjeet ja hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin päästöjen arviointia käsittelevät menetelmäohjeet. Maankäyttösektorin (LULUCF) viimeisimmät, vuotta 2023 koskevat tiedot on julkaistu tammikuussa 2025.
Maankäyttösektori (LULUCF) oli vuoden 2023 ennakkotietojen mukaan 11,8 miljoonan CO₂-ekvivalenttitonnin suuruinen päästölähde. Tarkemmat tiedot maankäyttösektorin päästö- ja poistumatiedoista löytyvät Luonnonvarakeskuksen ja Tilastokeskuksen sivuilta.
Muualla verkossa ja muualla palvelussamme
Turvetuotannosta poistuneiden alueiden jatkokäyttö
Turvetuotantoalueet uuteen maankäyttöön - ELY-keskuksen teemasivu uusista maankäyttömuodoista
Ilmastoviisaat ratkaisut turvetuotantoalueiden jatkokäyttöön - opas maanomistajille ja laajempaan suunnitteluun
Kooste turvetuotantoaluetta ja turvetta koskevista hankkeista Hiilestä kiinni-kokonaisuudessa (2025)
Turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä koskevien hankkeiden tilannekatsaus 23.11.2022 - tilaisuuden materiaali
Kosteikkoviljelyn uudet mahdollisuudet turvepeltojen ilmastoviisaassa viljelyssä (MMM:n uutinen 26.10.2021)
Rahkasammalen korjuun ympäristövaikutukset -raportti (Ympäristöministeriö, 2022)
Aurinkovoimasta turvetuotantoalueille: Hanke selvilläolo aurinkovoimasta entisillä turvetuotantoalueilla (Tapio)
Metsitys ja maankäytön muutos
Metsäpinta-alan laajentaminen
Maankäytön muutosmaksun lainsäädäntöä valmistelleen työryhmän loppuraportti ja vaikutusten arviointi valmistuneet (15.1.2024)
EU:n komission tavoite 3 miljardin puun istuttamisesta (esite, EU:n komissio)
inkki toiselle sivustollMetsäkadon ilmastohaitta ja hillinnän ohjauskeinot Suomessa -raportti (Luonnonvarakeskus, 2022)
Aurinkovoima ja tuulivoima
Tilastoja
Vuoden 2023 kasvihuonekaasupäästöt (Tilastokeskus 15.1.2025)
Kasvihuonekaasuinventaario 2022: maataloussektorin ja maankäyttösektorin lopullisiin tuloksiin ei merkittäviä muutoksia verrattuna joulukuussa 2023 julkaistuihin ennakkotietoihin (Luke 15.3.2024)
Tutustu myös
Ilmastokestävän maatalouden hankekokonaisuus
Ilmastokestävän metsätalouden hankekokonaisuus
EU:n metsäkatoasetus ja laittomien hakkuiden vastainen ohjelma
Kasvualustat ja kuivikkeet