Maankäytön muutos vaikuttaa Suomen kasvihuonekaasutaseeseen
Maankäytön muutos tarkoittaa alueen käyttötarkoituksen pysyvää muuttamista, kuten esimerkiksi metsän raivaamista rakennetuksi maaksi, maatalouden tai infrastruktuurin käyttöön. Toisaalta maankäytön muutos tarkoittaa myös esimerkiksi viljelystä poistuneiden alueiden metsittämistä. Maankäytön muutos raportoidaan osana maankäyttö- eli LULUCF-sektoria ja muutoksen vaikutus Suomen kasvihuonekaasutaseeseen arvioidaan vuosittain.
Maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuuden yhtenä tavoitteena on ollut vähentää metsäkatoa Suomessa ja niitä päästöjä, joita syntyy metsän muuttumisesta rakennetuksi alueeksi tai pelloksi. Lisäksi on edistetty joutokäytössä olevien alueiden metsitystä ja turvetuotannosta poistuvien alueiden kestävää jatkokäyttöä. Yhtenä toimenpidekokonaisuuden teemana on ollut myös monitavoitteisten kosteikkojen rakentaminen.
Metsäkatoa pyritään hillitsemään
Metsäkadon kasvihuonekaasupäästöt ovat Suomessa verrattain korkeat: keskimäärin noin 3,4 milj. hiilidioksiditonnia vuodessa, kun tarkastellaan viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksoa. Tämä on suuruusluokaltaan noin viisi prosenttia Suomen vuotuisista kokonaispäästöistä. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsäkatoala on ollut 2010-luvulla Suomessa vuosittain keskimäärin noin 14 000 hehtaaria. Puolet metsäkatoalasta on ollut rakentamiseen liittyvää ja noin kolmannes maatalouteen liittyvää.
Metsäkatoa ja siitä syntyviä ilmastopäästöjä voidaan hillitä erilaisilla ohjauskeinoilla. Metsän raivaamista pelloksi pyritään vähentämään kehittämällä peltojen kiinteistörakennetta esimerkiksi tilusjärjestelyjen kautta, kehittämällä lannan prosessointia ja hyötykäyttöä sekä kehittämällä suunnittelua ja neuvontaa. Tavoitteena on myös vähentää metsien raivaamista rakennetuksi maaksi alueiden käytön ohjauksen, kaavoituksen sekä vaikutusarvioinnin kehittämisen avulla. Luonnonvarakeskuksessa on selvitetty metsäkadon hillitsemisen keinoja Suomessa ja hankkeen raportti Metsäkadon ilmastohaitta ja hillinnän ohjauskeinot Suomessa löytyy sivun lopusta.
Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa (MISU) linjauksen mukaisesti metsäkadon ja ilmastopäästöjen minimoimiseksi käynnistettiin rakentamista ja pellonraivausta koskevan maankäytön muutosmaksun lainsäädännön valmistelutyö maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön johdolla. Toimikaudelle syyskuu 2022-marraskuu 2023 asetettu työryhmä arvioi mahdollisen maankäytön muutosmaksun erilaisia toteutustapoja ja vaikutuksia sekä valmisteli lakiesitysluonnosta maankäytön muutosmaksusta. Rakentamista ja pellonraivausta koskevalla maankäytön muutosmaksulla pyrittäisiin minimoimaan metsäkatoa ja ilmastopäästöjä. Maankäytön muutosmaksua ei päätetty ottaa käyttöön.
Lue myös metsäkatovapaita tuotteita koskevan asetuksen eli metsäkatoasetuksen toimeenpanosta Suomessa Ruokaviraston sivuilta.
Turvetuotannosta poistuneille alueille uusia jatkokäyttömuotoja
Turvetuotannon päätyttyä turvetuotantoalueilla on useita mahdollisia uusia maankäyttömuotoja. Alueet voidaan esimerkiksi metsittää, ennallistaa vettämällä, perustaa lintukosteikko, ottaa alue erilaisten biomassojen tuotantoon tai uudenlaisiin viljelymuotoihin tai aurinko- tai tuulivoiman tuotantoon.
Osana maankäyttösektorin toimenpidekokonaisuutta selvitettiin turvetuotannosta poistuneiden alueiden uusia maankäyttömuotoja ja arvioitiin vaikutusta hiilensidontaan. Hankkeissa on laadittu muun muassa työkaluja ja toimintamalleja turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun. ELY-keskusten teemasivustolle on laadittu tietopaketti maanomistajille ja toimijoille jatkokäytön vaihtoehdoista. Lisäksi Hiilestä kiinni -hankkeissa on edistetty turvetta korvaavien kasvualustojen ja kuivikkeiden kehittämistyötä. Hankkeita on kuvattu Kooste turvetuotantoalueita ja turvetta koskevista hankkeista -liitteessä. Hankkeet päättyivät pääsääntöisesti vuoden 2023 loppuun mennessä. Linkit ELY-keskuksen ja GTK:n verkkosivuilla julkaistuihin oppaisiin löytyvät sivun lopusta.
Muutamissa hankkeissa tutkittiin myös turvetta korvaavien kasvualustojen ja kuivikkeiden tuotantoa. Työ jatkuu kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartan laatimisella vuonna 2025. Tiekartan laatimista koskeva tarjouskilpailu on auki 7.4.2025 asti. Lue lisää kasvualustat ja kuivikkeet -sivulta.
Suomen metsäpinta-alaa voidaan lisätä metsittämällä
Vaikka metsien osuus Suomen maapinta-alasta on jo nykyään suuri, löytyy myös Suomesta alueita, joiden metsittäminen olisi viisasta sekä ilmasto- että ennallistamistavoitteiden näkökulmasta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi tietyt viljelyn ulkopuolelle jääneet peltolohkot ja turvetuotannosta poistuneet alueet.
Joutoalueiden ja heikkotuottoisten peltojen metsitys oli yksi Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) toimenpiteistä ja osana ilmastotoimenpidekokonaisuutta valmisteltiin vuonna 2020 joutoalueiden metsitystä tukenut tukijärjestelmä. Se oli voimassa 2021-2023 ja tukea myönnettiin mm. maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltolohkojen ja turvetuotannosta poistuneiden alueiden metsittämiseen. Tuki oli suunnattu yksityisille maanomistajille. Myönteisiä tukipäätöksiä tehtiin yhteensä 6 657 hehtaarille.
EU:n laajuisesti on tavoitteena, että EU:ssa istutetaan kolme miljardia puuta seuraavan viiden vuoden sisällä eli vuoteen 2030 mennessä.
Hiilestä kiinni -hankkeissa kehitettiin lisäksi turvepeltojen kosteikkoviljelyä ja suometsien metsänhoitokäytäntöjä
Hiilestä kiinni -hankkeissa kehitettiin yllä kuvattujen metsäkatoon, metsittämiseen ja turvetuotannosta poistuneiden alueiden liittyvien teemojen lisäksi myös suometsien metsänhoitokäytäntöjä. Suometsähankkeiden kuvaukset voi lukea Ilmastokestävä metsätalous -sivulta. Vastaavasti hankkeissa kehitettiin turvepeltojen viljelykäytäntöjä. Vain noin kymmenen prosenttia Suomen peltoalasta on turvepeltoja, mutta ne tuottavat noin 60 prosenttia koko maatalouden ilmastopäästöistä. Hiilestä kiinni -toimenpidekokonaisuudessa etsittiin ratkaisuja, joilla parhaiten tuottavia turvepeltoja voidaan viljellä ilmastokestävästi tulevaisuudessa. Turvepeltojen viljelyä koskevien hankkeiden kuvaukset löytyvät Ilmastokestävä maatalous -sivulta.
Kosteikkojen hoidolla saavutetaan monipuolisia hyötyjä
Kosteikkoja voidaan käyttää esimerkiksi vesiensuojeluun ja tulvien hillintään sekä riistakosteikkoina. Ilmastokosteikkoja perustamalla pyritään vähentämään turpeen hajoamisen päästöjä nostamalla alueelle vedenpintaa. Alueiden uudelleen vettäminen hyödyttää myös luonnon monimuotoisuutta ja lisäksi turvemaiden viljely- ja metsänkasvatusmenetelmiä uudistamalla saadaan vähennettyä vesistökuormitusta.
Maankäytön muutoksen vaikutus Suomen kasvihuonekaasutaseeseen arvioidaan vuosittain
Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain Suomen kasvihuonekaasuinventaarioon maankäyttö-, maankäytön muutokset ja metsätalous- eli LULUCF-sektorin sekä maataloussektorin päästö- ja poistumatiedot. Raportoinnissa käytettäviä maankäyttöluokkia ovat metsämaa, viljelysmaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennetut alueet ja muu maa. Lisäksi raportoidaan mm. puutuotteiden, maastopalojen ja metsäkulotuksen päästöt sekä pellonraivauksen, metsälannoituksen, ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden N2O-päästöt ja ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden CH4-päästöt. Kasvihuonekaasuinventaarion laadintaa ohjaavat YK:n Ilmastosopimuksen raportointiohjeet ja hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin päästöjen arviointia käsittelevät menetelmäohjeet. Maankäyttösektorin (LULUCF) viimeisimmät, vuotta 2023 koskevat tiedot on julkaistu tammikuussa 2025.
Maankäyttösektori (LULUCF) oli vuoden 2023 ennakkotietojen mukaan 11,8 miljoonan CO₂-ekvivalenttitonnin suuruinen päästölähde. Tarkemmat tiedot maankäyttösektorin päästö- ja poistumatiedoista löytyvät Luonnonvarakeskuksen ja Tilastokeskuksen sivuilta.
Muualla verkossa ja muualla palvelussamme
Turvetuotannosta poistuneiden alueiden jatkokäyttö
Turvetuotantoalueet uuteen maankäyttöön - ELY-keskuksen teemasivu uusista maankäyttömuodoista
Ilmastoviisaat ratkaisut turvetuotantoalueiden jatkokäyttöön - opas maanomistajille ja laajempaan suunnitteluun
Kooste turvetuotantoaluetta ja turvetta koskevista hankkeista Hiilestä kiinni-kokonaisuudessa (2025)
Turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä koskevien hankkeiden tilannekatsaus 23.11.2022 - tilaisuuden materiaali
Kosteikkoviljelyn uudet mahdollisuudet turvepeltojen ilmastoviisaassa viljelyssä (MMM:n uutinen 26.10.2021)
Rahkasammalen korjuun ympäristövaikutukset -raportti (Ympäristöministeriö, 2022)
Aurinkovoimasta turvetuotantoalueille: Hanke selvilläolo aurinkovoimasta entisillä turvetuotantoalueilla (Tapio)
Metsitys ja maankäytön muutos
Joutoalueiden metsitystuki 2021-2023
Maankäytön muutosmaksun lainsäädäntöä valmistelleen työryhmän loppuraportti ja vaikutusten arviointi valmistuneet (15.1.2024)
EU:n komission tavoite 3 miljardin puun istuttamisesta (esite, EU:n komissio)
inkki toiselle sivustollMetsäkadon ilmastohaitta ja hillinnän ohjauskeinot Suomessa -raportti (Luonnonvarakeskus, 2022)
Aurinkovoima ja tuulivoima
Tilastoja
Vuoden 2023 kasvihuonekaasupäästöt (Tilastokeskus 15.1.2025)
Kasvihuonekaasuinventaario 2022: maataloussektorin ja maankäyttösektorin lopullisiin tuloksiin ei merkittäviä muutoksia verrattuna joulukuussa 2023 julkaistuihin ennakkotietoihin (Luke 15.3.2024)
Tutustu myös
Ilmastokestävän maatalouden hankekokonaisuus
Ilmastokestävän metsätalouden hankekokonaisuus
EU:n metsäkatoasetus ja laittomien hakkuiden vastainen ohjelma
Kasvualustat ja kuivikkeet