Maankäytön muutos vaikuttaa Suomen kasvihuonekaasutaseeseen

Maankäytön muutos tarkoittaa alueen käyttötarkoituksen pysyvää muuttamista, kuten esimerkiksi metsän raivaamista rakennetuksi maaksi, maatalouden tai infrastruktuurin käyttöön.  Toisaalta maankäytön muutos tarkoittaa myös esimerkiksi viljelystä poistuneiden alueiden metsittämistä. Maankäytön muutos raportoidaan osana maankäyttö- eli LULUCF-sektoria ja muutoksen vaikutus Suomen kasvihuonekaasutaseeseen arvioidaan vuosittain.

Maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuuden (2019-2023) yhtenä tavoitteena on ollut vähentää metsäkatoa Suomessa ja niitä päästöjä, joita syntyy metsän muuttumisesta rakennetuksi alueeksi tai pelloksi. Lisäksi on edistetty joutokäytössä olevien alueiden metsitystä ja turvetuotannosta poistuvien alueiden kestävää jatkokäyttöä. Yhtenä toimenpidekokonaisuuden teemana on ollut myös monitavoitteisten kosteikkojen rakentaminen.

Turvetuotannosta poistuneille alueille uusia jatkokäyttömuotoja

Turvetuotannon päätyttyä turvetuotantoalueilla on useita mahdollisia uusia maankäyttömuotoja. Alueet voidaan esimerkiksi metsittää, ennallistaa vettämällä, perustaa lintukosteikko, ottaa alue erilaisten biomassojen tuotantoon tai uudenlaisiin viljelymuotoihin tai aurinko- tai tuulivoiman tuotantoon.

Osana maankäyttösektorin toimenpidekokonaisuutta selvitettiin turvetuotannosta poistuneiden alueiden uusia maankäyttömuotoja ja arvioitiin vaikutusta hiilensidontaan. Hankkeissa on laadittu muun muassa työkaluja ja toimintamalleja turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun. ELY-keskusten teemasivustolle on laadittu tietopaketti maanomistajille ja toimijoille jatkokäytön vaihtoehdoista. Lisäksi Hiilestä kiinni-hankkeissa on edistetty turvetta korvaavien kasvualustojen ja kuivikkeiden kehittämistyötä. Hankkeita on kuvattu Kooste turvetuotantoalueita ja turvetta koskevista hankkeista -liitteessä. Hankkeet päättyvät pääsääntöisesti vuoden 2023 loppuun mennessä. Vaihtoehtoja ja työkaluja turvetuotantoalueiden ilmastokestävään jatkokäyttöön esitellään syys-marraskuun 2023 aikana pidettävässä tapahtumasarjassa, joka sisältää webinaareja, hybriditilaisuuden sekä vierailuja maastokohteilla. Esillä on useiden Hiilestä kiinni -hankkeiden tuloksia. ​​​​​​​Tutustu ELY-keskuksen teemasivu uusista maankäyttömuodoista, oppaaseen maanomistajille ja laajempaan suunnitteluun ja ilmoittaudu tilaisuuksiin

​​Suomen metsäpinta-alaa voidaan lisätä joutoalueita metsittämällä - tukijärjestelmä päättyy vuoden 2023 lopussa

Vaikka metsien osuus Suomen maapinta-alasta on jo nykyään suuri, löytyy myös Suomesta alueita, joiden metsittäminen olisi viisasta mm. ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi tietyt viljelyn ulkopuolelle jääneet peltolohkot ja turvetuotannosta poistuneet alueet. Joutoalueiden ja heikkotuottoisten peltojen metsitys on yksi Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) toimenpiteistä.

Joutokäytössä olevien alueiden metsittämiseen valmisteltiin vuonna 2020 uusi tukijärjestelmä osana maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Tukijärjestelmä tuli voimaan vuoden 2021 alusta ja tukea myönnetään  mm. maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltolohkojen ja turvetuotannosta poistuneiden alueiden metsittämiseen. Tuki on suunnattu yksityisille maanomistajille ja sitä voi hakea Metsäkeskuksesta vuoden 2023 loppuun asti.

Edellä kuvattu joutoalueiden metsitystuki on ollut määräaikainen ja tukijärjestelmä päättyy vuoden 2023 lopussa. Tukijärjestelmän päättymiseen liittyvää siirtymävaihetta koskeva hallituksen esitys oli lausunnolla elokuussa 2023 ja on eduskunnan käsittelyssä. Tavoitteena on varmistaa voimassaolevan tukijärjestelmän nojalla myönnettyjen metsityskorvausten ja hoitopalkkioiden maksatus. Lisäksi säädetään tuensaajia koskevan metsitysvelvoitteen jatkumisesta eli siitä että siirtymävaiheen ajan maanomistajan huolehtia metsitetyn alueen taimikon alkuvaiheen kehityksestä sekä säilyttää metsitetty alue metsämaana.

Metsäkatoa pyritään hillitsemään

Metsäkadon kasvihuonekaasupäästöt ovat Suomessa verrattain korkeat: keskimäärin noin 3,4 milj. hiilidioksiditonnia vuodessa, kun tarkastellaan viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksoa. Tämä on suuruusluokaltaan noin viisi prosenttia Suomen vuotuisista kokonaispäästöistä. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsäkatoala on ollut 2010-luvulla Suomessa vuosittain keskimäärin noin 14 000 hehtaaria. Puolet metsäkatoalasta on ollut rakentamiseen liittyvää ja noin kolmannes maatalouteen liittyvää.

Metsäkatoa ja siitä syntyviä ilmastopäästöjä voidaan hillitä erilaisilla ohjauskeinoilla. Metsän raivaamista pelloksi pyritään vähentämään kehittämällä peltojen kiinteistörakennetta esimerkiksi tilusjärjestelyjen kautta, kehittämällä lannan prosessointia ja hyötykäyttöä sekä kehittämällä suunnittelua ja neuvontaa. Tavoitteena on myös vähentää metsien raivaamista rakennetuksi maaksi alueiden käytön ohjauksen, kaavoituksen sekä vaikutusarvioinnin kehittämisen avulla. Luonnonvarakeskuksessa on selvitetty metsäkadon hillitsemisen keinoja Suomessa ja hankkeen raportti Metsäkadon ilmastohaitta ja hillinnän ohjauskeinot Suomessa löytyy sivun lopusta.
​​​​​​
Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa (MISU) linjataan, että metsäkadon ja ilmastopäästöjen minimoimiseksi käynnistetään rakentamista ja pellonraivausta koskevan maankäytön muutosmaksun lainsäädännön valmistelutyö maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön johdolla. Rakentamista ja pellonraivausta koskevalla maankäytön muutosmaksulla pyrittäisiin minimoimaan metsäkatoa ja ilmastopäästöjä.

Kosteikkojen hoidolla saavutetaan monipuolisia hyötyjä

Kosteikkoja voidaan käyttää esimerkiksi vesiensuojeluun ja tulvien hillintään sekä riistakosteikkoina. Ilmastokosteikkoja perustamalla pyritään vähentämään turpeen hajoamisen päästöjä nostamalla alueelle vedenpintaa. Alueiden uudelleen vettäminen hyödyttää myös luonnon monimuotoisuutta ja lisäksi turvemaiden viljely- ja metsänkasvatusmenetelmiä uudistamalla saadaan vähennettyä vesistökuormitusta.

Hiilestä kiinni -hankkeissa kehitetään lisäksi turvepeltojen kosteikkoviljelyä ja suometsien metsänhoitokäytäntöjä

Hiilestä kiinni -hankkeissa kehitetään yllä kuvattujen metsäkatoon, metsittämiseen, turvetuotannosta poistuneiden alueiden ja kosteikkoihin liittyvien teemojen lisäksi myös suometsien metsänhoitokäytäntöjä. Suometsähankkeiden kuvauksia voi lukea Ilmastokestävä metsätalous –sivulta. Vastaavasti kehitetään turvepeltojen viljelykäytäntöjä. Vain noin kymmenen prosenttia Suomen peltoalasta on turvepeltoja, mutta ne tuottavat noin 60 prosenttia koko maatalouden ilmastopäästöistä. Hiilestä kiinni-toimenpidekokonaisuudessa etsitään ratkaisuja, joilla parhaiten tuottavia turvepeltoja voidaan viljellä ilmastokestävästi tulevaisuudessa. Turvepeltojen viljelyä koskevien hankkeiden kuvaukset löytyvät Ilmastokestävä maatalous-sivulta.

Maankäytön muutoksen vaikutus Suomen kasvihuonekaasutaseeseen arvioidaan vuosittain

Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain Suomen kasvihuonekaasuinventaarioon maankäyttö-, maankäytön muutokset ja metsätalous- eli LULUCF-sektorin sekä maataloussektorin päästö- ja poistumatiedot.  Raportoinnissa käytettäviä maankäyttöluokkia ovat metsämaa, viljelysmaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennetut alueet ja muu maa. Lisäksi raportoidaan mm. puutuotteiden, maastopalojen ja metsäkulotuksen päästöt sekä pellonraivauksen, metsälannoituksen, ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden N2O-päästöt ja ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden CH4-päästöt. Kasvihuonekaasuinventaarion laadintaa ohjaavat YK:n Ilmastosopimuksen raportointiohjeet ja hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin päästöjen arviointia käsittelevät menetelmäohjeet. Maankäyttösektorin (LULUCF) viimeisimmät, vuotta 2022 koskevat tiedot on julkaistu maaliskuussa 2023.

Vuoden 2022 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt Suomessa ilman maankäyttösektoria olivat 45,8 milj. tonnia CO₂-ekv. Maankäyttösektori (LULUCF) oli -1,0 miljoonan CO₂-ekvivalenttitonnin suuruinen nettonielu. Tarkemmat tiedot maankäyttösektorin päästö- ja poistumatiedoista löytyvät Luonnonvarakeskusksen ja Tilastokeskuksen ​​​​​​​sivuilta.

​​Muualla palvelussamme
​​​​​​​

Metsitys ja maankäytön muutosmaksu

Joutoalueiden metsitystuki 2021-2023
​​​Joutoalueiden metsitystuki päättyy - siirtymävaihetta koskeva hallituksen esitys lausuntokierrokselle (MMM:n tiedote 11.8.2023)

Poikkihallinnollinen työryhmä nimetty valmistelemaan maankäytön muutosmaksun lainsäädännön valmistelutyötä (MMM:n ja YM:n tiedote 3.10.2022)

Turvetuotannosta poistuneiden alueiden jatkokäyttö

​​​​Turvetuotannosta poistuneiden alueiden jatkokäyttö - ilmoittaudu syksyn 2023 tilaisuuksiin tästä linkistä
Turvetuotantoalueet uuteen maankäyttöön - ELY-keskuksen teemasivu uusista maankäyttömuodoista 

Ilmastoviisaat ratkaisut turvetuotantoalueiden jatkokäyttöön - opas maanomistajille ja laajempaan suunnitteluun

​​​​​​​​Kooste turvetuotantoaluetta ja turvetta koskevista hankkeista Hiilestä kiinni-kokonaisuudessa (28.7.2023)
​​​​​​Turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä koskevien hankkeiden tilannekatsaus 23.11.2022 - tilaisuuden materiaali
​​​​​​Kosteikkoviljelyn uudet mahdollisuudet turvepeltojen ilmastoviisaassa viljelyssä (MMM:n uutinen 26.10.2021)

Muualla verkossa

​​​​​​Kasvihuonekaasuinventaarion pikaennakkotiedot vuodelle 2022 (Luonnonvarakeskus 31.5.2023)
​​​​​​​Vuoden 2022 kasvihuonekaasupäästöt, pikaennakko (Tilastokeskus 31.5.2023)

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätaloussektorin nielukehitys 1990-2021 (Luonnonvarakeskus 15.3.2023)
​​​​​​​​​​​​​​Metsäkadon ilmastohaitta ja hillinnän ohjauskeinot Suomessa -raportti (Luonnonvarakeskus, 2022)
​​​​​​​Rahkasammalen korjuun ympäristövaikutukset -raportti (Ympäristöministeriö, 2022)

 

​​​​​​Tutustu myös
Ilmastokestävän maatalouden hankekokonaisuus
Ilmastokestävän metsätalouden hankekokonaisuus
​​​​​​​EU:n metsäkatoasetus ja laittomien hakkuiden vastainen ohjelma ​​​​​​​