Perusparannukset ja ravinnetase suomalaisessa peltoviljelyssä (PERA)
Toteuttajat: Salaojituksen tutkimusyhdistys ry (Luonnonvarakeskus, Salaojayhdistys ry ja Sven Hallinin tutkimussäätiö)
Vastuuhenkilö: Helena Äijö, Salaojituksen tutkimusyhdistys ry / Salaojayhdistys ry
Rahoitus: 120 000 € (MAKERA)
Toteutusaikataulu: 3/2017 - 3/2020
Tiivistelmä: Peltomaan laatutestin tulokset tukivat oletusta perusparannusten tilan heikkenemisestä Suomessa. Suurimpia ongelmia olivat muun muassa kalkitus, pellon kuivuminen ja ojitus. Ojituksen toimivuuden merkitys sadoissa ja typpi- sekä fosforitaseissa näkyi peltolohkoaineistossa usealla tavalla. Pellot, joilla ojituksen toimivuus arvioitiin erinomaiseksi: 1. tuottivat vuosina 2002-2017 kevätviljoilla 7-16 % korkeamman sadon, 2. olivat useammin salaojitettuja 3. tuottivat osalla kasveja matalamman typpitaseen riippuen lannoituksen sopeuttamisesta, 4. tuottivat epätodennäköisemmin alhaisen sadon, 5. sietivät kesäkuun märkyyttä selvästi enemmän ilman satotappioita verrattuna peltoihin, joiden ojituksen toimivuus arvioitiin huonoksi. Satoluokittaisesta jaottelusta nähtiin, että satoluokan kasvaessa vuokrapellon osuus laski ja salaojituksen yleisyys kasvoi. Vuokrapeltojen lannoitus ei poikennut merkittävästi omistuspeltojen lannoituksesta, mutta vuokrapeltojen fosforiluvut olivat omistuspeltoja hieman alemmat. Typpitaseissa näkyi vaihtelu kasvien ja vuosien välillä. Kuivina vuosina typpitaseet nousivat heikon sadon vuoksi. Syysviljoilla typpitaseet nousivat yleisesti korkealle tasolle ja säilörehulla ne jäivät alhaisiksi. Korkeisiin satoihin liittyi ojituksen toimivuuden lisäksi korkeampi typpilannoitus, mutta se ei noussut typpitaseissa ongelmaksi. Suuret sadot käyttivät tehokkaasti annetut ravinteet, jolloin ravinnetaseet jäivät alhaisiksi. Fosforitaseet jäivät pääosin alhaisiksi ja usein negatiivisiksi. Korkeimmat sadot saatiin ilman fosforilannoitusta pelloilta, joiden fosforiluvut olivat korkeita. Salaojitusinvestoinnin taloudellinen kannattavuus parantui tuottajahintojen noustessa, mutta takaisinmaksuajat venyivät parhaimmillaankin 10 vuoteen. Tämä luo haasteita lyhytjänteisessä vuokraviljelyssä ja toisaalta ilman yhteiskunnan tukea suuri osa salaojitusinvestoinneista jäisi toteutumatta.
Tulosten perusteella esitetään seuraavat suositukset maankuivatuksen edistämiseksi ja ravinnetaseiden pienentämiseksi: 1)salaojituksen investointituki on erittäin tarpeellinen tukimuoto niin sadontuotannon kuin ravinnetaseiden näkökulmasta, 2) peruskuivatuksen kuten valtaojien perkausten tukeminen on myös erittäin tarpeellinen tukimuoto, sillä se on salaojituksen toiminnan edellytys, 3) nykyisin vuokralla olevien peltojen tuottokyky pitäisi saada nostettua, 4) lannoitemäärien rajoitukset ovat tarpeellisia ravinnetaseiden pitämiseksi pieninä, mutta rajoitukset on porrastettava pellon tuottokyvyn ym. tekijöiden mukaan, 5) kuivatustehokkuuden tarve tulee analysoida erityisesti kasvukaudella sääolosuhteiden äärevöityessä ilmastonmuutoksen seurauksena, 6) säätösalaojituksen edistäminen, ja 7) peltomaan kuivatuksen nykytilasta tulisi tehdä koko Suomea kattava arvio niin paikalliskuivatuksen kuin peruskuivatuksen osalta.
Hankkeen tuotokset:
- Ovaska, S., Liski, E., Äijö, H., Häggblom, O., Paasonen-Kivekäs, M. 2021. Perusparannukset ja ravinnetase suomalaisessa peltoviljelyssä. Salaojituksen tutkimusyhdistys ry:n tiedote nro 36. 94 s.