Saimaannorppaa suojellaan kalastusrajoituksilla 

Kalastusrajoitukset annetaan valtioneuvoston asetuksella kalastuslain (379/2015, 59 §:n 1 momentti) nojalla enintään viideksi vuodeksi. Edellinen asetus annettiin vuonna 2021, ja sen voimassaolo päättyi 14.4.2026. 

Saimaannorpan suojelustrategian suojelutavoitteena on, että saimaannorppakannan keskimääräinen kasvunopeus on 3–6 % vuodessa. Saimaalla tarvitaan kalastusrajoituksia, jotka turvaavat osaltaan saimaannorpan suojelua sekä Saimaan kalastusmahdollisuuksia.  

Saimaannorpan suojelutoimet ovat olleet menestyksekkäitä. Kanta on kasvanut 2000-luvulla noin 240 yksilöstä noin 530 yksilöön. Kanta-arvioihin perustuen vuosina 2021–2025 saimaannorppakanta on kasvanut vuosittain keskimäärin viidellä prosentilla (viiden vuoden liukuvan keskiarvon ollessa neljä prosenttia. 

Saimaan kalastusta kehitetään edelleen norppaturvalliseen suuntaan ja samalla varmistetaan elinkeinokalatalouden ja kotimaisen kalan saatavuus.

Valtioneuvoston asetusluonnos valmisteltiin maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä.  

Pohjois-Savon ELY-keskus (nyk. Itä-Suomen elinvoimakeskus) laati sitä ennen ehdotuksen Saimaan kalastusrajoituksiksi vuosille 2026–2031. 

Raportin mukaan elinvoimakeskuksen ehdotukset turvaavat saimaannorppakannan kasvun suojelustrategian tavoitteiden mukaisesti. Samalla turvataan kotimaisen kalan saatavuus ja käyttö sekä Saimaan kalastusmahdollisuudet.  

Raportin valmistelussa laadittiin viranomaisten ja tutkijoiden yhteistyönä vaikutusarviointi kalastusrajoitusten vaikutuksista kaupalliseen ja vapaa-ajankalastukseen sekä kalanpyydysten aiheuttamiin sivusaaliskuolemiin ja saimaannorpan suojelutavoitteisiin. 

Saimaannorpan suojelun ja kalastuksen yhteensovittamisesta järjestettiin kyselyt keskeisille sidosryhmille, kaupallisille kalastajille ja kansalaisille. Alueelliset kuulemis- ja keskustelutilaisuudet järjestettiin Rääkkylässä, Savonlinnassa, Puumalassa ja Taipalsaarella.  

Elinvoimakeskus luovutti maa- ja metsätalousministeriön tilaaman raportin 8.1.2026 maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille. Ministeriö valmistelee luonnoksen valtioneuvoston uudeksi asetukseksi Saimaan kalastusrajoituksista. Lausuntokierroksen jälkeen ministeriö laatii esityksen valtioneuvostolle, joka hyväksyi asetuksen lopullisessa muodossaan. 

Kalastusrajoitusaluetta laajennetaan 337 neliökilometriä aikaisempaan asetukseen nähden. Kalastusrajoitusalueen pinta-ala on kokonaisuudessaan 3 135 neliökilometriä. Asetusaluelaajennukset tehostavat saimaannorpan suojelua. 

Aluelaajennuksia tuli erityisesti Etelä-Saimaalle, Louhivedelle, Luonterille, Puruvedelle ja Pyhäselälle. Ehdotukset perustuvat saimaannorpan pesimäalueen laajentumiseen viime vuosina. 

Kokonaan uusia alueita tuli noin 100 neliönkilometriä. Noin 70 prosenttia uusista asetusalueista on ollut aikaisemminkin kalastusrajoitusten piirissä vesialueiden omistajien ja ELY-keskuksen välisillä sopimuksilla. 

Vesialueen omistajat ja erityisen oikeuden haltijat voivat edelleen tehdä kalastusrajoitusalueen ulkopuolella sopimuksia kalastuksen rajoittamisesta ja kieltämisestä saimaannorpan suojelemiseksi.

Verkkokalastuskiellon aika säilyy ennallaan 15.4.–30.6. Jos saimaannorppakannan keskimääräinen kasvunopeus jää alle 4 prosentin, laajennetaan verkkokalustuskielto heinäkuulle vaiheittain. Tämä kasvunopeuteen sidottu muutos syntyi poliittisissa neuvotteluissa. 

Verkkokalastuskieltoa ei pidennetty, koska Pohjois-Savon ely-keskuksen mukaan ympärivuotiset rajoitukset ja rajoitusten aluelaajennukset ovat tehokkaampia toimenpiteitä sivusaaliskuolleisuuden hallinnassa. 

Vuosina 2010–2020 verkkoihin kuoli heinäkuussa keskimäärin 2 kuuttia. Vuosina 2021–2025 heinäkuussa havaittiin kuolleen keskimäärin vain 1 kuutti verkkoon. 

Heinäkuu on lisäksi tärkeä kalastuskuukausi kotimaisen kalan käytölle. Luonnonvarakeskus arvioi, että verkkosaaliin menetys olisi 1,5 miljoonaa euroa (alv 0%).  

Heinäkuu on vapaa-ajanasukkaiden suosituin kalastuskuukausi, ja silloin vapaa-ajanasukkaat kalastavat verkoilla enemmän kuin paikalliset. 

Verkkokalastuskiellon pituuden jatkaminen vähentäisi vesialueen omistajien kalastusmahdollisuuksia, saalista ja osakaskuntien lupatuloja.  Saalismenetykset kohdistuisivat erityisesti ahveneen, haukeen, kuhaan ja muikkuun. Jos verkkokalastuskielto ulotettaisiin heinäkuulle, odotettavissa olisi vaatimuksia sopimuskorvauksen kasvattamiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriö ei esittänyt muutoksia muikkuverkkokalastuksen kieltoaikaan, minkä valtioneuvosto hyväksyi. Asetuksen mukaan muikkuverkkokalastuksen kieltoaika on 15.4.–21.6. Muikkuverkkoa pidetään vähäisen riskin pyydyksenä norpille. 

Pohjois-Savon ELY-keskuksen ehdotukseen sisältyi lyhyt kieltoajan lyhennys. Ministeriö valmistelussa sitä ei kuitenkaan lopulta esittänyt, koska keskeisenä tavoitteena oli, että asetus vahvistaisi yksiselitteisesti norpan suojelua.

Saimaannorpan suojelu koostuu laajasta keinovalikoimasta, johon kuuluvat mm. luonnonsuojelualueiden perustaminen, rantarakentamisen ohjaaminen, norpalle vaarallisten kalapyydysten käytön rajoittaminen, pesimäaikaisen vedenpinnan vaihteluiden säätely sekä apukinoksien kolaaminen, ja jopa keinopesien rakentaminen. Erityisesti kalastusrajoitusten alueellinen kattavuus on kasvanut merkittävästi tällä vuosituhannella, mikä on vaikuttanut positiivisesti norppakannan kasvuun. 

Saimaannorppien kuolinsyissä korostuu kaksi asiakokonaisuutta: pesäkuolleisuus, joka on yleisin kuolinsyy, ja kalanpyydysten aiheuttama kuolleisuus. Pesäkuolleisuutta on saatu vähennettyä apukinoksien avulla. Kalastusrajoituksien avulla on saatu tehokkaasti suojeltua norppakantaa. Erityisesti aikuisten norppien kalanpyydyskuolemia sattuu enää harvakseltaan. Kuutteja jää edelleen pyydyksiin jonkin verran, mutta esimerkiksi heinäkuu ei enää tilastojen mukaan nouse esiin vaarallisimpana kuukautena.

Asetuksella kielletään ympärivuotisesti saimaannorpalle kaikkein vaarallisimpien kalanpyydysten ja kalastustapojen käyttö lajin keskeisillä elinalueilla. 

Elinkeinokalatalouden toimintaedellytyksiä halutaan edistää. Saimaannorpan suojelussa on viisautta sovittaa eri näkökulmia yhteen ja näin on toimittu jo vuosikymmeniä. Saimaannorpan suojelemiseksi tehty työ on ollut hyvin tuloksekasta.  Sen onnistumisen edellytyksenä on, että niin paikalliset asukkaat kuin ammatinharjoittajat sekä järjestöaktiivit kokevat suojelutoimet perusteltuina, ja niille on laaja tuki. 

Saimaan vuosittainen kalasaalis on noin 3 miljoonaa kiloa. Saimaalla kalastaa 57 000 vapaa-ajankalastajaa ja 200 kaupallista kalastajaa. Vuonna 2024 sisävesien kaupallisesta saaliista Saimaan alue tuotti 25 prosenttia, muikkusaaliista 46 prosenttia. Kaupallisten kalastajien saaliin taloudellinen arvo tuottajahinnoilla (alv 0 %) oli 3,6 miljoonaa euroa.  

Saimaannorpan suojelun ja kalastuksen yhteensovittamisessa on onnistuttu. Viimeiset 14 vuotta saimaannorppakanta on kasvanut asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Saimaannorppakanta on kasvanut sadalla yksilöllä kuudessa vuodessa ja syntyvyys on tuplaantunut 15 vuodessa. 2000-luvulla kanta on kasvanut noin 240 yksilöstä noin 530 yksilöön. Uhanalaisuusluokka on muuttunut äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.  

Nykyiset ympärivuotiset kalastusrajoitukset ovat osoittautuneet toimiviksi. Norpalle vaarallisten pyydysten kielto, erityisesti vahvalankaisten ja riimuverkkojen ympärivuotinen kielto, on vähentänyt kuolleisuutta yhdessä rajoitusalueen laajentamisen kanssa.  

Kuutteja vanhempia norppia jää kalanpyydyksiin hyvin harvoin. Pyydyskuolleisuuden riski on suurin nuorilla saimaannorpilla ensimmäisten 15 kuukauden aikana. Vuosina 2021–2025 ei havaittu yhtään aikuisen (ikä > 4 v) norpan kuolemaa kalanpyydyksiin. Vuodessa havaitaan kuolevan keskimäärin 5 kuuttia ja puoli nuorta norppaa iältään 1–4 vuotta. Arvioitu todellinen kuolleisuus on noin 15 kuuttia ja 1–2 nuorta norppaa (1–4 v) vuodessa.